Auttakaa surullista lapsetonta.
Olen niin surullinen. Olemme yrittäneet lasta puolitoista vuotta, ja viimekesänä sain keskenmenon viikolla 7. Sen jälkeen minulla on todettu pco-tyyppiset munasarjat, miestä ei ole tutkittu. Nyt tässä kierrossa olimme vihdoin siinä kunnossa, että jaksoimme taas yrittää, ja sain haalean plussan. Tänään testasin uudestaan, eikä sitä enää näkynyt. Minua harmittaa niin, surettaa, sisällä sataa.
Kertokaa miten jaksan uskoa tulevaan lapseen? Miten jaksan yrittää? Miten jaksan nousta sängystä? Mietin tänään kotimatkalla itkiessäni, että tie on vain niin loputon. Kuukausi toisensa perään pettymystä ja ahdistusta. Olisipa joku paikka, mihin kovan ahdistuksen hetkenä saisi mennä juttelemaan.
virva
Kommentit (14)
Juu, lapsettomien tuki ry:n kanssa olen ollut tekemisissä. Mua vaan yleensä ahdistaa sydänjuuriin asti joinain satunnaisina hetkinä, ja kaipaisin vain semmoista paikkaa, jossa olisi joku ihminen, jonka luo voisi mennä juuri silloin. Tiiän, ettei se onnistu, mutta toivoa voi. :/ Puhelin tai joku.
Kirkolliset piirit tekee hienoa työtä, mutta ei sovi minulle, en usko ja ahdistun helposti jos kristilliset asiat värittää keskustelua. En tiedä osaanko selittää.
Yleensä kestän ihan hyvin, joskus vain surettaa järkyttävän paljon, niinkuin nyt. No, suren taas päivän pari ja lopetan sitten. :,/
Miksi ihmeessä miestä ei ole vielä tutkittu? Tossa vaiheessa kummankin tilanne olis pitänyt jo tutkia. Ei PCO tarkoita sitä etteikö miehessä voisi olla jotain vikaa myös.
Menette lapsettomuusklinikalle ja laaditte tutkimus/hoitosuunnitelman. Tässä kierrossa tutkitaan tätä, seuraavassa tätä ja sitten tehdään tämä ja tuo hoito ja jos se ei toimi, niin sitten tuo ja tuo.
Jokaisessa kierrossa ikäänkuin tapahtuu jotain, mikä vie askeleen kohti haluttua päämäärää. Tietoisuus seuraavasta vaiheesta auttaa siihen turhautumiseen ja suruun.
nimim. "Been there, done that"
Mieskin pitäisi tutkia, ja se on helppoa ja nopeaa. Hoidoilla voisitte saada avun nopeastikin jos hyvin käy! Selvästi nyt jossain on vikaa.
Tiedän erittäin hyvin tuon tuskan. Me saimme avun hoidoista, vaikka jouduimmekin käymään läpi melkeinpä vaikeimmat hoidot moneen kertaan. Oli äärettömän rankkaa henkisesti ja fyysisesti, mutta hetkeäkään en enää kadu!!
No ensin päätimme yrittää sen vuoden, ja juuri sen tullessa täyteen tulinkin raskaaksi. Se sitten meni kesken, ja silloin soitinkin ajan väestöliitolta. Siellä ne ultrasi minut, ja sanoi sen pcon. Lääkäri oli kumminkin sitä mieltä, että voimme yrittää vielä vaikka puoli vuotta itse, kun kerran ovulaatio selvästä aina välillä tapahtuu, en muuten olisi voinut tulla raskaaksi. Nyt kumminkin ekat kaksi kiertoa oli varmasti ovulaatiottomat, ja nyt en sitten ole tullut kai uudestaan raskaaksi..
Ollaan ajateltu hakeutua hoitoihin, mutta olin kaavaillut lähtöä vaihtoon ruotsiin kevääksi, niin ehkä sen jälkeen. Jos nyt lähden. Kun itseasiassa ilahduin kovasti nyt haamuplussasta siksikin, etten sitten lähtisi.
Jos jäisin, voisimme mennä hoitoihin jo aiemmin. ikä ei vielä ole asia, ettei puoli vuotta taukoa tiesin olisi mikään paha, olen 26 ja mies 30.
No ensin päätimme yrittää sen vuoden, ja juuri sen tullessa täyteen tulinkin raskaaksi. Se sitten meni kesken, ja silloin soitinkin ajan väestöliitolta. Siellä ne ultrasi minut, ja sanoi sen pcon. Lääkäri oli kumminkin sitä mieltä, että voimme yrittää vielä vaikka puoli vuotta itse, kun kerran ovulaatio selvästä aina välillä tapahtuu, en muuten olisi voinut tulla raskaaksi. Nyt kumminkin ekat kaksi kiertoa oli varmasti ovulaatiottomat, ja nyt en sitten ole tullut kai uudestaan raskaaksi..
Ollaan ajateltu hakeutua hoitoihin, mutta olin kaavaillut lähtöä vaihtoon ruotsiin kevääksi, niin ehkä sen jälkeen. Jos nyt lähden. Kun itseasiassa ilahduin kovasti nyt haamuplussasta siksikin, etten sitten lähtisi.
Jos jäisin, voisimme mennä hoitoihin jo aiemmin. ikä ei vielä ole asia, ettei puoli vuotta taukoa tiesin olisi mikään paha, olen 26 ja mies 30.
Kysehän ei tosiaankaan välttämättä ole pcosta vaan esim. miehen siittiöiden vähyydestä. MIelestäni suorastaan käsittämätöntä käytöstä lääkäriltä.
Tottahan on että olette vielä nuoria mutta...jos ongelmia on niin sitten ongelmia on vaikka olisi minkä ikäinen.
Vai että vuoden yrityksen jälkeen teidän kannattaa yrittää itseksenne vielä puoli vuotta koska sinä joskus ovuloit. No onhan se hyvä mutta mitä jos miehellä on vähentynyt siittiöiden määrä? Tai siittiöt vialliset? Tai sinulla kehittyy liian vähän keltahormonia loppuraskaudesta? Silloin on hedelmällisyys olla selkeästi alentunut ja ehkä kenties joskus voi onnistua.
Niin, kyllä se vähän rankalta sillon tuntui, mutta olin niin pöllämystynyt sen pco-tuomion kanssa, etten osannut ajatella mitään. Sanoi se kuitenkin, että jos tahdotaan alkaa hoitoja heti, niin voidaan. Ei meillä kuitenkaan ole nyt varaa käydä niitä väestöliitolla, vaan soitetaan kunnalliselle kun tuntuu siltä.
Huoh. Nyt musta tuntuu ihan varmalta, etten koskaan saa lasta.
Soittakaa kunnalliselle vaikka heti koska joudutte kuitenkin pitkään jonoon. Ystäväni jonotti ensin alkukartoitukseen 5kk (ilmoittautui huhtikuussa, pääsivät syyskuussa kartoitukseen) sitten marraskuussa (eli 2kk kuluttua) tehtiin perustutkimukset, helmikuussa saivat niistä tulokset (eli 3kk kuluttua), hoitosuunnitelman tekoon pääsivät toukokuussa (3kk kuluttua) ja hoidot aloitettiin elokuussa (3kk kuluttua). Eli yli vuosi kului ennen kuin päästiin tositoimiin. Ei siis kannata odotella liian kauan.
Minulla on PCO-munasarjat, ja tällä hetkellä 3 lasta. Ensimmäistä lasta yritimme lähes kaksi vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Lapsi sai lopulta alkunsa yksityisen klinikan hedelmöityshoidoissa (minulle hormonihoito clomifen). Toinen lapsi sai alkunsa saman klinikan hormonihoidoilla heti kun aloitettiin lääkehoito ensimmäisen lapsen ollessa 1 v. Kolams sai alkunsa spontaanisti toisesta yrityksestä. PCO-munasarjoille on tyypillistä, että vaiva helpottaa raskauksien myötä.
Onko teillä varaa mennä yksiyiselle kllinikalle? Itselläni auttoi asiaan omistautunut lääkäri, joka vakuutti minulle että vaivani on hoidettavissa. Aloittakaa vaan hoidot saman tien, kun on kerran taustalla fyysinen vaiva, turha vaivata itseään, jos ei ovuloi kunnolla.Vaikka tuntuisi, että asian kanssa jaksaa vielä, voi lasta kuitenkin joutua yrittämään hoidonkin kanssa useamman kierron, ja jossain vaiheessa voi alkaa vaivat tosissaan.
Onneksi vaivasi on hoidettavissa. Meitä PCO-munasarja äitejä on paljon.
Tasan 7 vuotta sitten odotimme joulua surullisissa tunnelmissa. Olimme yrittäneet lasta yli vuoden ja hakeutuneet hoitoihin. Itsellä myös pco-tyyppisyyttä, ovulaatio tapahtui toisinaan, mutta epäsäännöllisesti. Joulun jälkeen sain ensimmäisen clomi-reseptin. Kahden clomi-kierron jälkeen olin jo raskaana ja seuraavana jouluna meillä olikin ihana tyttövauva.
Kun esikoinen oli vajaa 2v aloitimme yrittämään kakkosta. Tulin raskaaksi heti ekasta yrityskierrosta ja luomusti! Nyt meillä on jo kolme lasta, joista viimeinen on suoraan sanottuna puhdas vahinko (ehkäisy petti). Eka raskaus näköjään paransi munasarjani.
Eli toivoa on! Menkää kunnon lääkärille ja vaatikaa hoitoja!
Kiitos, mietitään yksityistä vielä.
Missäpäin Suomea olet? Helsingissä sekä Felicitas klinikalla että Väestöliitolla on lapsettomuuteen erikoistuneen psykologin vastaanotot.
Minusta kyllä tuossa teidän tapauksessa ihan ensiksi pitäisi nyt tutkia mies. Voihan olla ettö hänessäkin on vikaa ja ihan perus inseminaatiolla saisitte helposti lapsen. Ei kannata hakata päätä seinään jos olisi jotain missä lääketiede voisi auttaa.
Muistan kyllä itsekin kuinka kauhea oli tehdä noita plussia jotka sitten haalenivat pois. Verikokeissakin kävin aina (olimme silloin hoidoissa) ja hcg oli noussut tasolle 40 mutta raskaus ei vain jatkunut. Meillä lapsettomuutta kesti 4,5 vuotta ja vaati 4 IVF:ää mutta sitten se elävä lapsi saatiin kotiin.
Tsemppiä! En lähde lupaamaan että "kyllä se teilläkin vielä onnistuu" koska oikeasti enhän voi sitä luvata. Mutta lupaan että asiat menevät eteenpäin jos nyt mieskin tutkitaan ja kaikkien tutkimustulosten perusteella tehdään hoitosuunnitelma.