Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun äiti on loukussa
28.04.2008 |
Arjen loukussa. Kotiäitinä ollut yhteensä kuusi vuotta (apua!) eikä ole työtä minne palata.
Arki tuntuu yksinäiseltä, tylsältä jopa pelottavalta ajoittain.
Keinot arjesta selviytymiseen on vähissä kun kaikki tuntuu menevän pieleen.
Ei ystäviä lähellä.
Kodin pihassakin on vain pienen pieni hiekkalaatikko ja naapurit lapsineen ei siinä viihdy (= ei voi tutustua kehenkään). Puistossa iskee paniikki, pelkään ns. yleisöä. Isoja ihmisparvia.
Mies paljon töissä. Talous lievästi kuralla.
Mitä tässä voi enää tehdä? Töitä voisi etsiä (jos sellaisen saisi) ja laittaa lapset päiväkotiin mutta muutunko minä, löydänkö itseni? Hukunko vaan entisestään ns. lisätaakan alle?
Joskus mietin että jaksamistani toden teolla, aina en jaksaisi nousta ylös sängystä aamuisin...
Kun päivässä ei ole mitään mitä odottaa...
Tiedän jo valmiiksi huomisen päivän ns. ohjelman. Eikä siihen kuulu iloinen rupattelu kenenkään muiden kuin lasten kanssa.
Mä olen ihan pihalla. Hukassa itseni ja oman elämäni kanssa.
Milloin minusta tuli pelkkä äiti?
Kommentit (6)
No nyt tsemppaat sen verran, että menet edes sinne puiston laidalle. Ei sun ole pakko ola kontaktissa keneenkään ja en jaksa uskoa, että saisit " yleisöä" missään puistossa :) kenties juttukaverin kuitenkin.
Laita ilmoitus " etsin ystävää" palstalle tms ja hanki sähköpostikaveri, jolle jutustella ja purkaa fiiliksiä, se auttaa jo paljon...
Et ole ainoa tuollaisessa tilanteessa... TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin olin, mutta nyt olen pikkuhiljaa ruvennut keksimään itselleni kaikenlasta virikettä. Oon soittanu lapsettoman ystäväni lenkille ja olen perustanut perhekahvilan ja vedän nyt yhtä äitilapispiiriä, puhunkin usein, vaikka ennen olin ihan lukossa kun paikallaon enemmän kuin 1 ihmistä. Olen ollut 6v kotona myös ja huomaan että se on pitkä aika ja saan tukea ja potkia muidneseuraan niitä, jotka ovat jämähtäneet.
Onko sulla autoa käytössä? Jos säkin menisit johonkin perhekerhoon tms Ja ota vastuuta, tarvitset sitä, että tunnet kuuluvasi porukkaan. Lupaa vaikka leipoa piirakka tai kerro omasta elämästäsi. Mulla tosi hyvä kotiäitiporukka nyt ympärilläni. ENkä ilman niitä jaksaisikaan.
Toki siitä on todella paljon enemmän vaivaa ja stressiä kuin kotona olemisesta, mutta toisaalta työssä saa myös onnistumisen kokemuksia, sosiaalisia kontakteja ja muuta sellaista mikä nostaa itsetuntoa ja auttaa jaksamaan.
Kotona minäkin tunsin jossain vaiheessa että alan hukata itseni ja persoonani...
seura kyllä kelpais.. muutenkin kuin vaan lasten kautta :))
t.2
Saa sosiaalisia kontakteja, ja onnistumista.
Alussa rankkaa, kun lapset sairastaa, ja on alun jälkeen jonkun aikaa lisätaakka, mut kannattaa yrittää jos saisi aluksi vajaammalla tuntimäärällä tehdä.
Alue: Aihe vapaa
samoja yksinäisyyden fiiliksiä poteva.. mistäpäin olet??