Saivarteleva 7-vuotias...menee herrrrmo

silloin kun pitäisi lähteä, pukea päälle, imuroin, siivoan kiireellä, puhun toiselle lapselleni tms. tms.



Pitäisi tehdä " miljoona" asiaa samalla hetkellä. Silloin tulee se älytön höpötys ja viisastelu.

Kas kun ei viisastele silloin kun on aikaa.



Ymmärrän, lapsi on hukassa ja haluaa huomiota.



Silloin kun huomiota olisi oikein erityisesti saatavilla niin ei halua,

Riittää vain äidin läsnäolo samassa tilassa.

mutta eihän se välttämättä sitä ole.



Meilläkin on tällainen sanat kirjaimellisesti ottava tapaus mutta muita as-piirteitä ei ole, tiedä mitä lie

Minä aina huomautan hänelle, kun ei aina itse edes huomaa, että nyt on näsäviisastelua. Aikoinaan päiväkodissa tuli tädeiltä kommenttia, että tahtoo välillä muita lapsia ärsyttää, joten olen jutellut lapsen kanssa asiasta ja päädyimme siihen että huomatan aina näsäviisastelusta. Nyt osaa jättää sanomiset sanomatta tai kaverit tottuneet lapseen, kun kavereiden kanssa tulee paremmin toimeen.



Komentit sellaisia: " Siis AINA huone sotkuinen, siis silloinkin kun se on juuri siivottu? Miten se muka on mahdollista?" " Miksi sitten on karkkiPÄIVÄ? Eikö se tarkoita, että koko päivän saa syödä karkkia eikä vain ruoan jälkeen?" " Miten niin AINA koulun jälkeen pitää tehdä läksyt? Entä jos ei oo läksyjä, miten se sitten muka onnistuu?" En nyt muista noita viisasteluja tätä paremmin, mutta kuitenkin tarttuu yksittäisiin sanoihin tai muistelee mitä on joskus vuosia sitten sanottu ja vetoaa siihen.



Itseä ärsyttää joskus suunnattomasti ja olen ihan malliksi tarttunut lapsen omiin sanomisiin sanatarkasti ja viisastellut hänen sanomisistaan. Lapsi on kyllä ymmärtänyt tarkoitukseni, mutta merkittävämpää parannusta ei asiaan ole tullut.

Töissäkin meillä on kahvitunti, oikeasti varttitunti. Ja näin on tapana sanoa.

juuri äsken pyysin 9-vuotiasta auttamaan pikkusiskoaan leikissä, kun yhteisessä leikissä oli jokin ongelma eikä pikkusisko tiennyt, miten leikkiä. Tähän tuli vastaus: " Äiti, leikki on mielikuvitusta ja se on ihmisen päässä. Ei semmoisessa voi auttaa."

Ärsyttäisi, jollen tietäisi lapsen olevan tosissaan.

Tänäänkin pukiessa pyysin poikaa kääntymään, että saan vetoketjun kiinni. Kun poika ei näyttänyt kuulevan, toistin " käänny" -pyynnön heti perään. Nokkela poikamme keksikin sitten kääntyä kahdesti, jolloin päätyi taas samoinpäin kuin olikin. Ja sitten virnisteli vielä päälle.

Vierailija:

juuri äsken pyysin 9-vuotiasta auttamaan pikkusiskoaan leikissä, kun yhteisessä leikissä oli jokin ongelma eikä pikkusisko tiennyt, miten leikkiä. Tähän tuli vastaus: " Äiti, leikki on mielikuvitusta ja se on ihmisen päässä. Ei semmoisessa voi auttaa."

Ärsyttäisi, jollen tietäisi lapsen olevan tosissaan.

Tietenkin olen myös ylpeä, mutta kun tälläisen lapsen kanssa on joskus niin vaikea saada asioita hoidettua. Ja voin ymmärtää kyllä sen, että vieraammat lapset hieman vierastavat lastamme.



Ja hän ei muuten ole osoittanut tavanomaista kummempaa älykkyyttä koulussa tai muuallakaan. Lukemaan oppi hieman keskivertolasta myöhemmin, koulussa pärjää siinä missä muutkin.

Vaikka tietenkin hän meidän mielestämme onkin aina ollut mahdottoman fiksu ja poikkeuksellisen hyvämuistinen ja nokkela jo varhain jne, mutta niinpä kaikki esikoiset lienevät.



14

Lapsesi varmaan sitten vähän isompana löytää helpommin omanhenkistä seuraa.

Ja melko rasittavaa välillä,kun joka asiaan löytyy joku naseva kommentti;)

Minulla on älykäs lapsi (Äo yli 150) ja ei ole koskaan saivarrellut tai vanhempiaan vastaan ollut. Murrosikää kohta pukkaa (11v) mutta silti hänellä ei ole ilmeisempiä haluja näsäviisastella. Mielestäni sellainen käytös ei ole älykkyyden mittari vaan kurittoman lapsen.

esim jos sanon hississä paina sitä ykköstä niin sanoo tuimasti " se ei ole ykkönen, se on YKSI" ... tai jos kiroilen niin siitähän riemu repiää, ei saa kiroilla, hei iskä äiti sanoi rumasti, pyydähän nyt anteeksi..

Jokaisen sanomisen " kuulee" sanatakrasti, ja vitsailee, vaikka tietäisikinoikean tarkoituksen. Joskus meinaa vähän ärsyttää, mutta hyvä kun fiksu...

Joskus ärsyttää ja onneksi jo oppinut vähän mistä hermostun, ikää 13v.

" iskuihin" ?

Mä ainakin jään sanattomaksi tai sit suutun....ap

Eikä tää nyt siis vakavaa ole,mutta kunhan utelen;)

mistä lapsen sanoilla saivartelun taito on peräisin... En yleensä jää koskaan sanattomaksi.



4

Ei tiedä raivostuisiko vai alkaisiko naurattaa... :/

Fiksu poikahan tuo on, toivottavasti oppii joskus harkitsemaan, milloin kannattaa pitää viisastelut omana tietonaan

3 vuotta sitten itse sanoit noin;)????

apVierailija:

Ei tiedä raivostuisiko vai alkaisiko naurattaa... :/

Fiksu poikahan tuo on, toivottavasti oppii joskus harkitsemaan, milloin kannattaa pitää viisastelut omana tietonaan

Oletko ylpeä? Vierailija:

Minulla on älykäs lapsi (Äo yli 150) ja ei ole koskaan saivarrellut tai vanhempiaan vastaan ollut. Murrosikää kohta pukkaa (11v) mutta silti hänellä ei ole ilmeisempiä haluja näsäviisastella. Mielestäni sellainen käytös ei ole älykkyyden mittari vaan kurittoman lapsen.