Lue keskustelun säännöt.
Suvussa kulkee nimi -onko pakko laittaa lapselle?
26.04.2008 |
Tilanne on se, että sekä mieheni että omassani suvussa kulkee nimet, joita on jo monena sukupolvena annettu lapselle ainakin toiseksi nimeksi jos ei ekaksi. En vain pidä kummastakaan niistä, toinen on siis tytön nimi ja toinen pojan.
Anopin mielestä lapselle on annettava ko. nimi tradition jatkumiseksi, onko pakko? En vain voi millään pitää nimistä, ja tuntuu pahalta antaa lapselle nimi josta ei pidä! (Vaikka vain tóiseksi nimeksi, jolloin sitä ei paljon käytetä..)
Mielipiteitä! Mitä itse tekisitte?
Kommentit (24)
Jos on pakko joku kompromissi tehdä, niin löytyiskö nimestä jotain versiota, joka miellyttäisi enemmän?
Muuten olen kyllä sitä mieltä että se nimipäätös on täysin omanne eikä sellaista nimeä tarvitse antaa, josta ei pidä. Sitä paitsi voihan ne suvussa kulkevat nimet silti jatkua, jos vaikka omat lapsenne/lapsenlapsenne niistä innostuisivat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisena nimenä ei sitä muut edes saa tietää. Kiva kuitenkin perinnettä jatkaa ja kertoa lapselle nimen tarina kuin ottaa " kasvoton" muotinimi
Voihan se traditionimikin sitä paitsi olla myös nykyajan muotinimi...
Itsekin kyseisen nimen kantajana (toinen nimeni) opin inhoamaan sitä jo lapsena. Ajattelin aina, etten todellakaan anna sitä lapselleni, vaikka minulle jo lapsena sanottiin, että toinen nimeni kulkee suvussa sukupolvelta toiselle ja piste. Mutta, annas olla. Myös anoppini on samanniminen! Joten, kun tuo nimen antaminen tyttärelle tuli ajankohtaiseksi, tunsin tosiaan olevani velvoitettu antamaan sen eteenpäin ja yllättäen myös halusin tehdä niin. En siis antanut nimeä lapselleni pakotettuna. Ja kuinka ollakaan, onnistuimmekin mielestämme tekemään sellaisen nimien yhdistelmän, jossa tuo toinen nimi ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä. Voi olla, että jonakin päivänä tyttäreni pohtii näitä samoja asioita ja silloin en meinaa sanoa juuta enkä jaata. Päättäköön hän ja miehensä ihan itse. Minä ja mieheni olemme kuitenkin nimivalintaan tosi tyytyväisiä. Näin aikuisena itsestäkin tuntuu kivalta, että nimellä on jokin vähän syvempikin merkitys kuin vain se, että se aikoinaan sattui kuulostamaan kivalta.
Mielestäni tuon perinnenimen vastakohta ei ole kasvoton muotinimi, on olemassa paljonkin vanhoja nimiä joista pidän, nämä kaksi vaan tökkii ja pahasti!
Laittaisitko itse lapsellesi nimen Jorma? Edes toiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi ei määrää
ja voihan niitä nimiä muokata uudistaa nykyaikaistaa
Vaikka Johannes nimi siitähän saa vaikka mitä -> Jonas, Jonne, Joni, Juho, Jussi yms... Johannes on näiden akikkien alkunimi
Vierailija:
Mielestäni tuon perinnenimen vastakohta ei ole kasvoton muotinimi, on olemassa paljonkin vanhoja nimiä joista pidän, nämä kaksi vaan tökkii ja pahasti!Laittaisitko itse lapsellesi nimen Jorma? Edes toiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ehkä Jori, Jore... Mutta juu Jorma jäis antamatta
Jormallahan on nykyajan kielenkäytössä aika tunnettu merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa siinä sitten on? Kääriäinen, Ollila, Uotinen, Hynninen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni isän suvussa on kulkenut esikoispojilla tietyllä kirjaimella alkava etunimi ja siihen yhdistettynä tietty toinen nimi. Lähdimme siitä ajatuksesta, että pyrimme keksimään kivan nimen näillä kriteereillä ja se onnistuikin helposti ja hauska nimiperinne sai jatkua. Tällainen perinne tosin katkeaa välittömästi, jos esikoispoika ei satu poikaa saamaan. Nyt perintönimi on viidessä sukupolvessa.
Jormahan tarkoittaa aikuisen miehen penistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mielestäni tuon perinnenimen vastakohta ei ole kasvoton muotinimi, on olemassa paljonkin vanhoja nimiä joista pidän, nämä kaksi vaan tökkii ja pahasti!Laittaisitko itse lapsellesi nimen Jorma? Edes toiseksi?
Kyllä se aikoinaan on ollu muotia ja kaunis sekin nimi, ja voi tulla takaisinkin, varmaan jossain vaiheessa tuleekin. Sitä paitsi tunnen oikein mukavan Jorman.
Itselläni on toisina niminä ns. perityt nimet ja ne on kyllä ihan hyvät ja annoin tyttärellekin. Tuntuu hyvältä, kertoa tyttärelle mistä hän on nimensä saanut ja hänkin on siitä iloinen. Itekin olen aina ollut tyytyväinen omien nimieni taustoihin, vaikka niitä inhoais niin silti ne on jollain tavalla tärkeitä. Nyt on toinen lapsi tulossa ja jos se on poika, niin perinteen mukaisesti tulis toiseksi nimeksi varmaan Kalevi tai Erkki. Ei siis tosiaankaan tällä hetkellä mitään kauniita nimiä...
Mutta eihän se pakko ole. Se vaan, että kauneuskäsitykset muuttuu ajan myötä (aika ripeästikin) ja melkein kaikki nimet on " muotinimiä" jossain vaiheessa ja sitten joskus taas ihan out. Kun lapsesi on aikuinen, niin silloin on jo eri nimet taas kauniita. Mikään ei takaa, että lapsenne tykkää itse toisesta nimestään, valitsitte sitten perinnenimen tai ihan jonkun muun, joka teitä miellyttää. Mutta vaikka perinnenimi ei miellyttäis kauneudellaan lastanne, niin se voi kuitenkin olla mieluinen tavalla, jolla vain kauneusperustein valittu nimi ei voi olla.
Laittaisin Jorin ja sanoisin että on muunnos.
Kerro nyt ne nimet, niin voisi senkin perusteella kertoa mielipiteensä!
Jussi/Juho/Johannes tms.), Maria ja Helena.
Laitoin omilleni eteenpäin.
Jormaa en laittaisi, enkä laittanut myöskään miehen suvun Olavia.
Selitin isovanhemmille (perintönimiä oli toinen mun puolelta ja toisen miehen puolelta) hymyssä suin, että ajattelin näin auttaa omia lapsiani, ettei heille jää rasitetta jatkaa perintönimeä, kun jo minä tein katkaisun. :)
Pointti on se, että onko PAKKO jatkaa suvussa kulkevaa traditiota? Oleellista tässä aiheessa ei ole mitkään tietyt nimet.
Jos ap nyt paljastaisi sen nimen (ellei se ollut se Jorma), niin tässä ketjussa alettaisiin tietysti puhua vaan siitä nimestä ja siirryttäisiin pois ketjun aiheesta. Näin ainakin av-palstaa tuntien epäilen...
Olis tosi surullista jos sukupolvia kestänyt perinne katkeis turhamaisuuden vuoksi.