Määräaikaiset työsuhteet ja perhe-elämä
mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Omistusasunto ostettiin heti opiskelujen jälkeen, ja lapsetkin (kaksi) on tehty. Kummankaan lapsen syntymän jälkeen ei määräaikaista työsuhdetta jatkettu, mutta aina on löytynyt uusi työ. Niin ja melkein 40 v. lasissa, joten tätä on jatkunut jo jokusen aikaa....
Jos sitä jää odottamaan, että "aika on sopiva" oli kyse työstä tai mistä tahansa muusta, niin sillä tavalla voi joutua odottamaan, kunnes on myöhäistä. Täytyy miettiä mikä elämässä on itselleen tärkeintä ja mitä oikeasti haluaa ja tehdä ratkaisut sitten sen mukaan. Mun mielipiteeni on, että puheet siitä, ettei voi tehdä lapsia, kun ei ole sitä tai tätä on vaan selittelyä. Mitä tulee asuntolainoihin ym. niin onko sitä pakko asua jossakin linnassa, jos ei siihen ole varaa, kun oikeasti pienempikin asunto riittää - myös lasten kanssa.
Hei!
Miten te muut määräaikaisissa työsuhteissa olevat koette elämäntilanteenne?
Meillä on ihana lapsukainen 1,5v., jolle kaipailemme 1-2 vuoden sisällä pikkusisarusta (jos luoja suo!), mutta huolena on työ! Olen naisvaltaisella alalla, korkeasti koulutettu ja teen pätkätöitä! Nyt sain työsuhteen 2 kk:ksi, syksystä ei taas osata sanoa mitään, krrrrr....!!
Miten voi suunnitella tulevaisuutta, asunnon hankintaa ym. elämää, kun kaikki on AINA epäselvää työn suhteen? Vai pitäisikö vain luottaa siihen, että kyllä sitä jotain järjestyy... Kunpa osaisinkin tämän taidon!
Nyt kaipailisin teidän kokemuksia ja näkökulmia asiasta!