Elämäni on pilalla. Sain tänään diagnoosin PCOS.

eli ei muuta kuin iloisella mielellä yrittämään heti mars! Kyllä ne muut asiat sitten lutviutuu, lapsen tekoa et varmasti kadu myöhemmin, lapsettomuutta sen sijaan kyllä!

Elämä kun ei ole retki kartan avulla. Kun heittäytyy, löytyy parhaat paikat, yhtäkkiä, pakottamatta.

mullakin on pcos ja vielä aika paha, syön jatkuvasti lääkettä siihen.



mullekin lääkäri sanoi, että lastenteko kannattaa aloittaa heti ja me päädyttiin myös aloittamaan. nyt meillä on kaksi ihanaa lasta.



toki suunnitelmat meni uusiksi, mutta en ruvennut vatvomaan, että elämä on nyt pilalla, koska tokihan sitten lastenkin jälkeen on elämää, mahdollisuus opiskella, työskennellä jne jne. nyt minulla on työpaikka.



jos et kestä luopua suunnitelmistasi niin ette aloita lastentekoa nyt vaan myöhemmin ja otatte sen riskin että tarvitsette esim rankempia lapsettomuushoitoja tms.



ja jos nyt kestät ruveta ajattelemaan järjellä niin varmasti tajuat, että suunnitelmat voi mennä uusiksi ja se voi olla aivan hyvä juttu.

kyllä pcolaisetkin raskautuu! Ei mahdotonta, vähän kärsivällisyyttä! Joitakin muuten auttaa laihtuminen (tosin kaikki pcosta sairastavat ei ylipainoisia!) ja toisia vähähiilihydraattinen ruokavalio.



Lapsi tuo tullessaan uuden maailman, se on vain erilainen kuin se, mitä nyt suunnittelet! Et varmasti kadu!

eikä elämä mennyt pilalle. Hyvä vaan että tiesin missä mennään. Oireyhtymä ei ole tappava, eikä mitään pahempia vaivoja aiheuttava. Voi hankaloittaa lastensaantia, tai sitten ei. Minulla vähän hidasti, mutta luomuna sain kuitenkin kaksi lasta.

Aloitatte yrittämisen nyt, et tule raskaaksi, voit toteuttaa suunnitelmasi, jäät lapsettomaksi joten elämäsi on pilalla mutta vasta vähän myöhemmin.

eli pco tarkoittaa sitä että munasarjoissa on liikaa rakkuloita.



pcos lisää sen syndrooman sinne perään eli myöskin ne hormonaaliset häiriöt mieshormoonin liikatuotannon.



käytännössä oireet vaihtelee hyvin yksilöllisesti kiertohäiriöitä, lapsettomuutta, iho-oireita, migreeniä joillain kai karvankasvua tms.. mut se on itseasiassa tosi yleistä, joten ei mikään loppuelämän lapsettomuus tuomio useimmille.

Miten niin elämä pilalla? Anteeksi, että ärsyynnyin, mutta tuo osui johonkin... Itselläni on todettu viime kuussa parantumaton sairaus, jonka etenemistä voidaan lääkkeillä hidastaa, mutta ei pysäyttää. Keuhkoista on osa jo tuhoutunut ja loputkin tuhoutuvat hitaasti mutta varmasti. Ja minun elämäni ei tosiaankaan ole tästä pilalla. Vähän suhteellisuuden tajua, ap. Asiat ovat juuri niin vaikeita, miten vaikeita niistä itsellesi teet.

Eli ei se elämä tuohon kaadu. Ja jos se sulla estää lastensaannin, on olemassa muitakin vaihtoehtoja.

Oletko todellakin ollut siinä luulossa tähän asti, että elämän voi suunnitella tarkasti eikä yllätyksiä tapahdu?

Vierailija:

Miten niin elämä pilalla? Anteeksi, että ärsyynnyin, mutta tuo osui johonkin... Itselläni on todettu viime kuussa parantumaton sairaus, jonka etenemistä voidaan lääkkeillä hidastaa, mutta ei pysäyttää. Keuhkoista on osa jo tuhoutunut ja loputkin tuhoutuvat hitaasti mutta varmasti. Ja minun elämäni ei tosiaankaan ole tästä pilalla. Vähän suhteellisuuden tajua, ap. Asiat ovat juuri niin vaikeita, miten vaikeita niistä itsellesi teet.

Samaa mieltä siis. Suhteellisuuden tajua siis. Ja mulla on mös pco. Hoidoilla 2 lasta ja elämä ei ole pilalla, vaikka keskenmenojakin tuli aikanaan reilusti. Helpompi sitä paitsi hoitaa lapsettomuutta, jos siihen on diagnoosi. Mulla on myös kasvain, jolle lääketiede ei enää voi mitään. Sekään ei pilaa elämääni, koska en anna sellaisen pilata. Niin kauan kun on elämää, on toivoa=)

Samoin sinulle, iloista kevättä!!



17

Tiedän, että PCO(S) on yleinen ja että osa saa lapsia luomusti siitä huolimatta. MUTTA en voi tietää, kuinka se just mun kohdalla tapahtuu.



Myönnän, että olen tottunut suunnittelemaan elämääni ja ehkä siksi tää tuntuukin niin kamalalta. Tiesin tosi, ettei lapsia tule ihan oman tahdon mukaan, mutta kyllähän se on jotenkin oletusarvoista.



Tiedän senkin, että oma murheeni on pieni jonkun toisen rinnalla. Joku on ehkä menettänyt koko kohtunsa, joku ehkä liikuntakykynsä, joku ehkä lapsensa. Mulle tää on tällä hetkellä se kaikkien suurin katastrofi. Sitä ei valitettavasti pienennä muiden suuret ongelmat.



ap

Kyllä ap osaakin tehdä elämästään vaikeaa. Älä hyvä nainen pelkän pco n takia ala lapsia väsätä, meistähän noin 20 prosenttia sairastaa sitä. Myös allekirjoittanut. Hieman hysteeristä touhua.

MIten suunnitelmien uusiksi meneminen on elämän piloille menemistä?



Herää nainen elämään! Suunnitelmat muuttuu AINA. Et voi koskaan luottaa siihen että tekemäsi suunnitelmat toteutuvat niin kuin olet suunnitellut.



Jos itse olisin suunnitelmien muuttumisesta vetänyt johtopäätöksen että että elämä pilalla olisin kai kohta kaksikymmentä vuotta kohta potenut tätä pilalle menoa.



Aina sattuu yllättäävää ja suunnittelematonta, omalla kohdalla mm. nämä muuttaneet suunnitelmia:

- opiskelupaikka ei ollutkaan mieluinen, piti vaihtaa

- ei loppututkintoa vieläkään vaikka ikää 35

- työttömyyttä pariin otteeseen omalla kohdalla ja mies parhaillaan työttömänä

- oma vakava sairastuminen (hengenvaarallisesti)

- em. sairastumisesta selvisi geenivirhe jonka vuoksi jokainen raskauteni on riskiraskaus. Niin vain uskalsin raskautua neljä vuotta sairastumisen jälkeen ja tuloksena terve lapsi.

- taloudellisia vaikeuksia johtuen mm. tuosta työttömyydestä

- kaksi parisuhdetta kaatunut



Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut vakaassa parisuhteessa ja avioliitossakin 5 vuotta. Tähänkin " perheenrakennusaikaan" mahtuu tuo sairastuminen ja työttömyyttä.



Ihan täydestä sydämestä toivon että opit vielä elämään epävarmuuden kanssa. Tee ne suunnitelmasi mutta älä jää niihin kiinni ja mieti vaihtoehtoja varalle. Tässä kohtaa nimenomaan olet oman onnesi seppä! Vaikeita ja kauheita asioitakin elämässä tapahtuu väistämättä, mutta asenteesi ratkaisee kuinka selviydyt niistä. Katkeruus ja toivottomuus vievät sinulta onnen, suru ei.