Miehen kaljoittelu rassaa! (pitkä sepostus)

En tiedä jaksanko enää jatkaa tässä suhteessa. 15 vuotta on takana yhteiseloa. Ennen lapsia tuli kuljettua viikonloppuisin yhtenä iltana baareissa ja juotua enemmän tai vähemmän. Ensimmäisestä raskaudesta lähtien tein päätöksen, että lapseni ei tarvitse vanhemman juomisesta kärsiä, kuten itse olen joutunut tekemään. Esikoinen on 6 vuotias ja olen itsestäni ylpeä, koska hän ei ole minua ikinä nähnyt humalassa. Joskus otan saunaoluen tai siiderin, tai viikonloppuna lasin viiniä kun lapset nukkuvat. Muuten en juo enää lainkaan.



Mutta tuo äijänköriläs! Joka viikko raahaa kotiin vapaapäivillään, ekana päivänä mäyräkoiran ja toisena kaupan päälle sixbäckin. Ja tämähän tekee 18 annosta viikossa. TOKI miehen sanojen mukaan, hän ei juo niitä yksin. Jos minä juon siitä yhden oluen = hän ei ole ryypännyt kun muutkin on juoneet. Asiasta on puhuttu enemmän ja vähemmän, välillä kunnolla keskustellen, välillä raivoan. Mies itsekin myöntää, että pitäisi vähentää ja sovittiinkin, että olisi joka toinen vapaa juomatta. Ja mitä tapahtui. Mies ostaa entistä enemmän kaljaa ja juo kuin viimeistä päivää ja aikoo aina sitten seuraavalla vapaalla tehdä niin kuin sovittiin. Joka vapaalla tikusta asiaa kauppaan ja kaljaa mukana, kun tulee takaisin. Ja olen aivan raivona. Odotan yhteisiä vapaapäiviä ja mies perhana käyttää ne kaljoitteluun. Sitä hajua en siedä yhtään enää. Lapsetkin ihmettelee miksi olen pahantuulinen ja iskä tietysti " hyväntuulinen" kun on pienessä hiprakassa.



Juominen haittaa meidän keskinäistä parisuhdetta, en halua miestä lähelle silloin kun on olutpöhnässä ja mies suuttuu, kun en halua häntä. Mies on väsynyt työpäivien päätteeksi ja viikonloppuna kun olisi aikaa ja jaksamista parisuhteelle, mies haluaa tehdä sen kaljan voimin.



Juominen haittaa meidän perhe-elämää. KOSKAAN ei käydä missään koko sakki, ei kylässä, ei tapahtumissa, ei yhtään missään. Mies ei halua vapaalla ajaa, kun janojuoma on olutta. Itse en halua mennä kaljalle lemuavan miehen kanssa mihinkään, varsinkaan kun lapset on mukana.



Ja se oma rahattomuus, kotiäidin rooli kun on. Rassaa, kun mies kantaa kaljaa jatkuvasti ja itse pitää laskea senttejä joka kuukausi, että mitä saa kaupasta. Ei ikinä ainakaan itselle mitään. Alentavaa!



Mutta mies on hyvä isä lapsille muutoin. Viihtyy, touhuaa, ulkoilee, laittaa iltapuuhien kera nukkumaan, herää aamuisin joskus että itse saan nukkua. Ei ole myöskään väkivaltainen, paitsi krapulassa olen pari kertaa saanut pelätä kun on ollut vihainen häiritsemisestä. Maksaa mutisematta asumisemme yksin, kun hoidan lapsia kotona. Kerran eräs äiti sanoi minulle, jolla mies vielä pahempi, että pitäisi olla tyytyväinen, saapahan olla rauhassa kun mies mielummin juo...



Olisiko kauheaa, jos eroaisin ja riistäisin lapsilta suht hyvän isän vain juomisen vuoksi? Mikä on se mittari, jolla voi sanoa että nyt on täynnä?