Mikä painaa odottajan mieltä?

...pelkään hirveästi toista synnytystäni, koska ensimmäinen oli tuskallinen, pitkittynyt ja traumaattinen

Odotan kaksosia ja olen ensisynnyttäjä. Mielessäni pyörii miten oma terveyteni säilyy raskauden loppumetreille saakka. Miten vauvat voi ja syntyvätkö ne terveinä. Synnytys ei niinkään pelota, mutta jännittää että miten käy. Voinko edes synnyttää normaalisti alateitse vai päädytäänkö sectioon, vai tuleeko ensimmäinen normaalisti synnytämällä ja toinen leikkauksella...Synnytyksen jälkeistä aikaakin olen miettinyt, miten pärjäämme kahden lapsen kanssa, koska kummallakaan meistä ei juurikaan ole kokemusta lapsista, yhdenkin kanssa olisi varmaan ollut opettelemista:)

Itseani mietityttaa tuleeko myohainen keskenmeno vai saanko keskosen (nyt juuri viikkoja 18+5 ja vuodelevossa viikolta 12+2 alkaen monenlaisen isomman ongelman takia ja ainakin juuri nyt on hyvin epavarma olo siita mita tapahtuu vaikkapa huomenna saati sitten muutaman viikon paasta). Ne "tavalliset" murheet mita nailla palstoilla tahkotaan (esim. painonnousu, lapsen sukupuoli, tai synnytyspelko) tuntuu hyvin kaukaisilta enka itse murehdikaan sellaisia. Tuntuu kuitenkin etta raskaanaolo nayttaa olevan huolen tayttamaa aikaa, olivat asiat sitten objektiivisesti ihan hyvin tai eivat.

nt-ultrassa kärähdettiin reiluilla turvotuksilla, ja seuraavaan ultraan turvotus oli kasvanut. Annettiin hyvin vähän toivoa ja puhuttiin muutamista päivistä enää vauvalla.

Nyt, 4vkoa "kuolemantuomiosta" ,odotellaan punktio uloksia pelko takaraivossa, koska ennuste on huono, MUTTA pieni kuitenkin ennustusten vastaisesti yhä kasvanut normaalisti, viikkoja vastaavasti vaikka turvotusta onkin melko reilusti.

Päivä kerrallaan mennään, ja mieltä painaa epävarma tulevaisuus, kestääkö tämä loppuun asti, vai paljastuuko jotain vakavaa kaiken taustalta .



T:Neiti&Sissi, rv 16+5

No, synnytys itsessään pelottaa, mutta on vielä kovin kaukaista.



En ole jostain syystä huolissani sikiön kehityksestä ja kasvusta, luotan sen menevän hyvin. Omasta jaksamisestani olen huolissani, kolmivuorotyö ja yövuorot voivat käydä turhan rankoiksi ja palautuminen on hidasta. Toisaalta sitä myötä pelottaa esim aikaiset supistelut jne.



Veritulppa-riskin omaavana jännittää tietysti sekin.



NorthStar 11+6

että jos raskaus menee kesken. Olemme mieheni kanssa molemmat kertoneet jo aika monille iloisen uutisen, ja pelottaa tilanne, jossa joutuisi kertomaan sen surullisen uutisen. Tarkoituksena oli pitää salaisuus kauemmin, mutta työkuvioni ovat muttuneet radikaalisti raskauden takia, enkä halua joka kerta ystäviä tavatessani kierrellä ja kaarrella kertomatta omia kuulumisiani, saati sitten valehdella.

Kertominen lähisuvulleni jännittää myös, halusin kertoa heille kasvotusten ja sen hetki koittaa ensi viikolla, kun olen 9. raskausviikolla.

miten jaksan 4 alle 4 vuotiaan kanssa kotona sitten kun vauva syntyy. saanko tarvittavia apuvoimia aivan normaalin arjen pyörittämiseen. saako mies kesällä töitä ja miten pärjätään taloudellisesti. kaikki kaikkinensä jännittää sitten kun vauva syntyy.



mietityttää myös meneekö tämä raskaus loppuun asti hyvi vai tuleeko minusta jälleen 30viikolla petipotilas ja hyvin kipeä sellainen. mutta nyt nautin kun vielä voin liikkua vaivatta ja olen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa!



vauvan vointia en niinkään pelkää tai en sure jos lapsi olisi sairas, mutta omia ja perheeni jaksamista sellaisen tilanteen keskellä pelkään ja suren senkin edestä! Kyllä sairaalla lapsella tässä maailmassa on jokin tarkoitus ja aivan yhtä ihanahan sairaskin lapsi olisi, kaikkine ihanuuksineen ja virheineen!



sitä pelkään että kuolen synnytykseen tai raskaudenaikaiseen komplikaatioon, vaikka se hyvin hyvin epätodennäköistä on. pelkään että joudun luopumaan onnellisesta elämästäni nyt kun sitä vähiten haluaisin!



minua mietityttää näköjään monikin asia :D

kesti 5 vuotta edellisestä synnytyksestä että uskaltauduin yrittämään raskautta traumaattisen synnytyksen vuoksi. Nyt raskaana ollessani synnytys joka päivä mielessä, olisiko sektio parempi..Pelkään että vauva kuolee kohtuun, tai että syntyy sairaana tai kuolee synnytyksessä.

että mitenköhän synnytys menee. Pelkään, että vauva olisi todella isokokoinen (yli4kg) ja synnytys sen vuoksi todella kivulias ja kamala. Pelottaa myös, että miten jaksan, pystyn ja osaan hoitaa pientä vauvaa ensimmäiset päivät.

Koko odotusaika on mennyt nopeasti ja hyvin. kerroimme hyvin varhaisessa vaiheessa odotuksesta ja keskenmenoa en ole pelännyt yhtään. Oireita ei ole ollut juurikaan ja oma vointi on pientä väsymystä lukuun ottamatta ollut hyvä. Luotan siihen, että kun voin hyvin, vauvakin voi hyvin.



Syönyt olen kaikkea mitä tekee mieli. Kuitenkin suhteellisen terveellisesti, mutta stressiä ottamatta.



Lopussa kaksi kertaa olen ollut huolestunut, kun vauva on ollut vaisunoloinen, kun normaalisti meno on vilkasta. Lopulta kuitenkin vauva on virkistynyt illalla ja odottajan mielikin on helpottunut.

Synnytys jännittää normaalisti, mutta en oikein osaa siitäkään stressiä ottaa. Kautta aikain ihmiset ovat synnyttäneet ja luotan, että saamme ammattitaitoisen ja mukavan kätilön avuksemme.



Ehkä suurin murheeni on kaksi tuttavapariskuntaa, joille ei vauvaa ala kuulumaan toiveista huolimatta. Pieni toive ylös taivaisiin tai vaikka joulupukille: antakaa heille oma vauva.



noffetus ja "särki" 37+3