Miten kissat suhtautuvat vauvaan?
Hei te kissaihmiset! Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä, miten kissat suhtautuvat vauvaan. Meillä on kaksi kissaa ja vauva tulossa kolmen viikon sisällä (toivottavasti;)). Olemme ostaneet vaunut , sängyn jne... ja kissat ovat omineet ne itselleen. KAikki on peitetty peitoilla, etteivät ole ihan kissankarvoissa, kun karvaiset kullanmurumme makoilevat niitten päällä.
Ovatko kissat mustasukkaisia? Nuolevatko vauvan kasvoja? Miten suhtautuvat tulokkaaseen? Tiedän, ettei voi yleistää, mutta eläin on kuitenkin aina eläin.
Kommentit (5)
Meilläkin oli kaksi kissaa kun esikoinen syntyi. Kävivät varovasti nuuskimassa kun tuotiin tyttö kotiin. Muuten kiersivät kaukaa kummastellen moisen otuksen :) Pinnis oli meidän makkarissa ja ovi aina kiinni, joten ei tarvinnut siitä huolehtia.
Ikinä eivät ole tytölle tehneet mitään vaikka nyt 2,5-vuotias osoittaa joskus rajuakin rakkautta :/ Juoksen tietysti aina väliin, mutta välillä jos tyttö ehtii napata kissoista liian kovaa kiinni niin alistuvat käsittelyyn eivätkä tee tytölle mitään. Tuo on tietysti eläinkohtaista. Eivät nuo näytä lasta pelkäävän, sillä käyvät aina aamulla kiehnäämässä jaloissa tervehtimässä.
Meillekin on muuten tulossa vauva reilun kolmen viikon päästä :) Siitä tulikin mieleeni, että ainoa negatiivinen puoli kissoista vauvan kanssa ovat karvat. Huoh... Niitä on joka paikassa :/ Saisi olla koko ajan imuroimassa ja siltikin karvoja on vauvan käsissä, vaatteissa, leluissa... No, eipä ole allergioita meidän lapsella ;)
Meillä on vauva nyt 2,5kk ja paremmin ei vois mennä kissan kanssa! =] Kissa ei juuri nimeksikään oo vauvasta piitannut! Välillä yrittää tulla syliini kun on sylissäni tottunut olemaan, niin juuri silloin kun imetän, mutta kun huomaa että paikka on varattu niin menee omalle peitolleen. Kun vauva on sohvalla makuupussinsa päällä, kissa makaa vieressä vähän matkan päässä omalla peitollaan! =] Sänkyyn ei ole edes yrittänyt mennä, vaan kissa nukkuu yöt mun vieressäni. Toki tarkkana saa olla. Ja kun on sisäkissa niin vaunuihin ei pihalla pääse (sinne toki naapureiden vapaat kissat pääsee, mut ei ole vielä ainakaan näkynyt, hyttysverkko ja itkuhäly suojana). Pinnasängyssä meillä ei ole edes sellasta suojaa, vaikka sellanen kätevä ois ollutkin. Aluksi vahdein tosi tarkkaan kissan liikkeitä ja aikomuksia, mut onneksi ei pinnasänkyyn yrittänyt. Eikä oo sinne vieläkään menossa. =]
Kissamme oli ennen ainoa vauvamme, on sitä toki edelleen, mutta mielestäni erittäin ihanana kissana ja fiksuja on piittaamatta vauvasta. =] Me sylitellään kissan kans sitten kun vauva nukkuu.. =]
Yhden kerran kissa tosin sai jonkun mustasukkaisuuskohtauksen ja oli " pahempi kuin pienet kakarat" : vaihdoin vauvalle vaippaa enkä heti kerennyt antamaan kisulle ruokaa kun sitä pyysi, joten nyppäs seinästä pienen palan tapettia irti. =]
Kuten joku kirjoitti, suurin ongelma vauvan kanssa on tosiaan ne kissankarvat! Varsinkin näin keväällä niitä tuntuu olevan jokapaikka täynnä! Siihen on jo tottunut että omat vaatteet on aina niitä täynnä.. =/ mut onneks kohta on karvanlähtöaika ohi!
ja jatkan vielä että vaikka sanotaan että se äidinmaidonhaju kiehtoo ja " pyytää" kissoja luokseen, niin itse en oo huomannut että meillä kissa sen perässä menis.. vaan nukkuu samalla tapaa jaloissa kun aina ennenkin.
Ja kun vauva jossain makuupussillaan tai sängyssä ollessa parkaisee tai alkaa itkemään muuten, niin kissa kyllä jotenkin tuntuu kavahtavan sitä ääntä ja mieluusti lähtee siinä kohtaa eri suuntaan.. =] Mut ihan hyvä niin, että kissallekin kehittyy pieni itsesuojeluvaisto, kun vauva kasvaa! =] kohta se kuitenkin yrittää kontata perässä ja kovaa.. =P
kun esikoista odotin meidän kissaneiti oli se perheen lellikki ja vauva,mutta piti kyllä tuttavien lapsista,ettei ollut niitä kohtaan vihainen tms. kun sitten kotiuduin sairaalasta ja kissa käveli eteiseen vastaan, sen karvat nousivat pystyyn ja koskaan ennen en ole minkään kissan nähnyt sylkevän ja sähisevän niin kuin meidän kattimatti! kissa ei edes " nähnyt" vauvaa hyvin,kun se oli kääritty toppavaatteisiin,mutta ilmeisesti jo se vauvan tuoksu sai kissan käyttäytymään noin.
kissaa yritettiin kyllä tutustuttaa vauvaan sen omassa tahdissa,mutta aina se meni nurkkaan, josta se sähisi ja sylki. minua ja miestä kohtaan se sitten olikin oma suloinen itsensä. pelko siitä,että kissa vielä jokin päivä tekisi vauvalle jotain, ajoi sitten siihen,että etsittiin sille uusi koti. oli kamalaa käydä esim. vessassa päivisin miehen ollessa töissä,kun vauva piti roudata aina ihan viereen,kun ei tiennyt,jos jotain tapahtuu. nyt meidän kissasta on tullut varsinainen maalaiskissa, koko pienen kylän suosikki sen hiiren metsästys taidon takia, joten siinä mielessä hyvin kävi kai kaikin puolin.
kissa ainakin suhtautui vauvaan tosi hyvin. Kävi vaan nuuhkimassa välillä ja jopa vahti vauvaa, että sil on kaikki hyvin. Pinnasängyn päälle mies rakensi sellasen ritilän, ettei kissa päässyt vauvan viereen yöllä. (niitä voi ostaa valmiinakin lastentarvikeliikkeestä) Tottakai täyty vahtia koko ajan, koska kissat saattaa olla arvaamattomia. Annat vaan kissan rauhas tutustua ja tottua uuteen perheenjäseneen!