Eronneet hei! Mitä teitte vihkisormuksillenne? ev

Maailman kaunein timanttisormus (ei tosin maailman kallein ;)).



Toivoisin, että tyttäreni joskus tykkäisi. Itse en voi pitää, toiset tuntuvat pitävän oikeassa kädessä, mutta tätä sormusta ei sitä tarkoitusta varten huolella suunniteltu ja teetetty.

Meillä ei ollut exän kanssa yhteisiä lapsia. Tuolla ovat nyt jossakin laatikon pohjalla.

kihloista oon kerran eronnut ja silloin annoin sormukseni miehelle, joka taisi sen jossain vaiheessa nakata järveen ;D



itselläni oli tarkoituksena myydä hänen sormuksensa, mutta en löytänytkään enää sitä mistään, joten myymättä jäi, laatikkoon luulin sen aiemmin pistäneeni..

Minulla on monia muitakin koruja, joita en juuri käytä.

Mä mietin kans tota uuden korun teettämistä. ap





Ja ps,mieheni ei tosiaankaan edes halua sormustani

eikös se liiton merkki sitten purettaessa palauteta antajalle...?

pidin sen ja joskus pidän sitä mieheni sormuksen kanssa vasemmassa nimettömässä, kun mieheni ostama on niin iso ettei se tipu..

ovat molemmat minun korurasiassani. Olivat alkuun eksällä, mutta hän antoi ne minulle säilytettäväksi. En tiedä mitä niillä tekisin, en poiskaan heittäisi ehkä, lapsia ei ole.

Pari kertaa olen käyttänyt oikeassa kädessä omaani, mutta ei se oikein mukavalta tunnu.

koruilla ym mitä on ostanut mulle vuosien aikana? en mäkään vaadi siltä takaisin mun ostamia työkaluja,sarjakuva-albumeja,kalastusvälineitä ym.......





Mutta ap palaa aiheeseen,onko kukaan vienyt kaniin tai pitääkö edelleen jossain muussa sormessa? Mun sormus oli kuitenkin suht arvokas,ei kaappiinkan haluis haudata;(

ne lapsille

Minusta on kivaa pitää niitä, koska olen kummiskin tämän liiton tulos, josta nämä sormukset kertovat.



En ymmärrä näitä järveen heittäjiä, myisi nyt edes romukullaksi tms.



Helsingissä on ainaskin liike jossa myydään käytettyjä koruja, siellä oli myös myynnissä paljon vihkisormuksia. Kun sitten kysyin myyjältä kaiverruksista joita niissä on, niin sanoi että ne saa halutessa pois.

koska se on niiiiiiiin kaunis. Ja muihin sormiin se ei enää mahtuisikaan.

En olisi kyennyt jättämään sitä miestä, jos olisin pitänyt sormuksen. Se oli minulle sellainen irtiotto, lopullinen juttu. Kun ei enää ollut sormusta, niin oli pakko mennäö ja puhua asiat halki.



Olin yrittänyt erota jo pari vuotta, mutta vasta tuolloin onnistuin.

kihlasormuksen annoin tyttärellemme ja saa myös vihkisormuksen sitten kun on kyllin iso, ettei varmasti hukkaa (oli kallis sormus).

Vois vaikka kokeilla Kuusijärven pohjaa. :) PK-seudulla on varmaan paljon eronneita, kun on väkeäkin. Vitsi, vitsi. :D



Itselläni erosormukset kaapissa jossakin.



Mitä mieltä olette eroseremonioista? Eikös ne kokeillut Turussa sellaista tilaisuutta eronneille, jossa saisi kirkossa papin siunauksella palauttaa sormuksen juhlamenoin. Vai oliko se vaan juttua? Eikö olisikin hieno idea, jos saisi vielä sylkäistä päälle? :D

Olihan se kaunis timanttisormus, kelpaa kyllä perinnöksi

no siellä ulkona sitten näytin sormusta hänelle ja sanoin että se on nyt sitten loppu ja sormus lensi vanaveteen. PISTE

Eikä maksanut edes paljon, mutta pidän siitä hyvin paljon. tavallaan se sormuksen oma tarina on osa sormukseni tunnearvoa. kultasepältä uutena ostettu sormus ei tuntunut mun jutulta.

Vierailija:

Helsingissä on ainaskin liike jossa myydään käytettyjä koruja, siellä oli myös myynnissä paljon vihkisormuksia. Kun sitten kysyin myyjältä kaiverruksista joita niissä on, niin sanoi että ne saa halutessa pois.

Arvoisensa loppu sille avoliitolle.

Siinä kädessä mon jo kahden exän sormukset.