Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun isä hylkää lapsensa eron yhteydessä -samankokeneiden keskusteluapua kaivataan!
23.04.2008 |
Erosin lasteni isästä neljä vuotta sitten. Suhde oli kieroutunut ja sairaskin, isä narsistinen ja väkivaltainen. Sain kuitenkin itseni repäistyä tuosta kaikesta irti, ja muutimme lasten kanssa isää pakoon.
Alkuun isä tapasi lapsiaan ehkä noin kolme kertaa kolmen kuukauden aikana, mutta sen jälkeen tapaamiset harvenivat niin että hakee lapsensa luokseen kerran vuodessa. Eksäni harrastaman eronkin jälkeisen henkisen väkivallan takia lastensuojelun kanssa ollaan sovittu niin että hän soittaa kerran viikossa lapsilleen, liittymään joka ei ole muussa käytössä. Hänellä ei siis ole " oikeaa" numeroani.
Käytännössä kuitenkin eksä soittelee lapsilleen silloin kun jaksaa tai muistaa. Välillä ehkä kuukauden ajan kerran viikossa, ja sitten taas menee monta kuukautta kun mitään ei kuulu. Joka puhelun yhteydessä hän kyselee lapsilta, mikseivät he ole lähettäneet isälle syntymäpäivälahjaa, joululahjaa, isänpäivälahjaa jne . Ja että " isi tulee hakemaan silloin ja silloin ja soittaa taas huomenna" jne. Lv on teroittanut isälle, että lapsille ei luvata mitään tapaamista tms. ennenkuin siinä vaiheessa kun asia on 100 pros. varma. Kuuroille korville kaikuivat nämä puheet. Lapset siis pettyvät jatkuvasti isään.
Nyt lapseni on alkanut oireilemaan päiväkodissa aggressiivisella käyttäytymisellä, samoin hän kokee että on " tyhmä eikä osaa mitään" Mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Lapsi on alkanut lyhyen ajan sisällä takertumaan minuun päiväkotiin menotilanteissa, ja itkee siellä ikäväänsä. Kotona ollessamme hän on reipas, leikkii ulkona, ei mitenkään vahdi minua ja nukahtaakin hyvin omaan sänkyynsä. Jäädessään esim. tuttavaperheeseen, jää mielellään eikä ikävöi. Muutenkin nämä ongelmat ovat nousseet esiin päiväkodissa, ei juurikaan muualla.
Mietinkin mahtaako tämä kaikki olla kytköksissä tähän eksän käytökseen, siihen että lapsi kokee isän hylänneen hänet? Mahtaako hän ajatella, että ero johtui jotenkin hänestä, ja isän etääntyminen on myös kytköksissä tähän? Varsinkin kun eksän puhelut aina ovat aina samaa tivaamista missä hänen lahjansa viipyvät ja tyhjiä lupauksia, kokeeko lapsi että isä ei välitäkään enää hänestä koska hän ei ole isää muistanut lahjoa joka välissä? Samoin tajusin tänään, että koska nyt päiväkodissa on lapsella ollut hankalaa ja lapsi tietää että minäkin niistä asioista tiedän, niin luuleeko hän nyt että äitikin hylkää hänet samoin kuin isä, koska hän on ollut " tuhma" ?
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta isän toiminnasta, miten se on vaikuttanut lapsiin? Voiko tässä kaikessa olla kyse isäsuhteesta, vai mikä lapsellani on hätänä?
Kommentit (19)
Toivon, että löydät ne sanat, joilla vakuutat lapsellesi ettei hän ole syypää eroon eikä isän käyttäytymiseen. Saat myös varmaan valmisteltua lasta siihen, että isällä on tapana luvata jotain, vaikkei oikeasti pysty lupaustaan pitämäänkään - on parempi että lapsi tietää sen kuin että pettyy joka kerta.
Nyt kun minun mieheni on aikuinen ja hänen isästään on vihdoin päästy eroon (lopullisesti), ajattelemme, että tuo isä " olisi rakastanut" poikaansa, jos ei olisi sairastunut henkisesti. Nyt ei voi sanoa, että rakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin isä päätti häipyä ihan itse juurikaan selittelemättä ja sen jälkeen ei ole näkynyt.
Selityksiä on tullut kyllä myöhemmin.
Tästä nyt 6v aikaa.
Kuuluu kyllä välillä viikottain.
Sitten voikin mennä välissä kuukausia ilman yhteydenottoja.
Eli isä on yhteydessä puhtaasti silloin kun huvittaa kun ei parempaa tai muutakaan tekemistä tai kun sattuu muistamaan?
Niin tai näin se on raastavaa.
Itse olen lapsille sanonut että kyseessä on heidän isänsä valinta.
Itse en olisi sitä toivonut enkä halunnut mutta syystä tai toisesta hän päätti niin.
Niinkuin tekikin.
Selitelköön joskus aikanaan itse jos sen aika koskaan tulee.
Teidän tapauksessa isä ilmeisestikin sairas eikä juurikaan muuttune tulevaisuudesta.
Olen huomannut että toisto on se joka auttaa.
Toistuvasti sano lapselle että on ihana että rakastat häntä ja että teillä on kaikki hyvin NÄIN.
Maailma on täynnä erilaisia perheitä.
Teillä pieni mutta kiva.
Ja erilaisia isejä on myös .
Teille sattui tällainen.
Tulet huomaamaan että lapsesi lakkaa toivomasta ja odottamasta.
Niin surullista kuin se onkin.
Vielä pahempaa kuitenkin on odottaa jotain mikä koskaan ei ehkä tapahdu.
Pahoittelen välimerkkien puutetta mutta ei anna käyttää niitä tämä systeemi taas.
SAno lapselle, että hän on hyvä ja paras mahdollinen lapsi sinulle. Ja että äiti rakastaa häntä. SAno myös, että isällä on tapana puhua joskus asioita jotka eivät ole totta tai kuulostavat ikäviltä. Mutta että vika ei ole lapsessa, vaan jotkut aikuiset vain käyttäytyvät välillä kummallisesti.
Kun olen yrittänyt kysellä, miksi hänellä on paha olla, en saa vastausta. Lapseni ei kerro minulle. Teenkö siis ihan väärin, jos tästä huolimatta alan puhumaan isästä ja isän epäluotettavuudesta? Mutta mistä muustakaan käytöshäiriöt voisivat johtua? Mielestäni meillä on turvallinen, tavallinen ja tasapainoinen koti vaikka miestä ei taloudessamme olekaan.
Ja nro 6, kiitos lohdullisesta viestistäsi. Se jotenkin lohdutti tämän kaiken keskellä..
ap
yksinhuoltajien olohuonetoimintaa. Meitä on monta jotka pähkäilemme samojen asioiden kanssa. Tervetuloa!
yyl piste fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä ei meidänkään perheessä edelleenkä ole ja lapsia on 2.
Tulevaisuudesta en tiedä mutta toistaiseksi on ollut hyvä näin.
Ikä voi myös vaikuttaa lapsen tuuleen ja käytökseen.
Itse olen huomannut omassa eskarilaisessani samoja piirteitä vaikkakaan ne eivät ilmene eskarissa vaan ainoastaan kotona.
Ja mietin samaa kun sinäkin.
että lapsi mahdollisesti reagoi siihen, että lapsethan puhuvat vanhemmistaan myös tarhassa. Kertovat mitä on isin ja äidin kanssa tehneet. Ehkä lapsesi näkeekin, kun jonkun toisen lapsen isä tuo lastaan tarhaan, riisuu lapsensa ja halaa ja lapsesi näkee sen rakkauden ja pohtii miksi minun isä ei rakasta minua? Lapset herkästi syyllistävät itsensä " Isi ei rakasta minua, koska olen tyhmä enkä osaa mitään" . Ja ehkä siinä poislähtötilanteessa pelkää että hylkäät hänet sinne, kun isikin on lähtenyt pois. Olisiko siinä ajatusta?
Sinä olet tehnyt hyvän äidin teon, kun olet vienyt lapset pois tuon ihmisen luota, valitettavasti sitten on ne isän oikeudet. Mutta kun lapset kasvavat, he varmasti ymmärtävät ja osaavat suhtautua oikein. Tällä hetkellä he ajattelevat kuten lapset, haluavat että toinenkin vanhempi rakastaisi kuten sinä ja se sattuu kun niin ei olekaan. Tue heitä ja yritä selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kans isä hävisi, tuskin soitteli, eikä tavannut eron jälkeen. sitten hiljaisuuden katkaisi haastemiehen toimittama kutsu käräjille- ne isän oikeudet! kukaan ei sen prosessin aikana kertonnut isälle niistä velvollisuuksista, koska ei voi isää pakottaan tapaamaan lastaan ! joten,kokemuksesta kehoitan olemaan tilanteessa varuillaan....
niin hukkaan menee.
Minä olisin halunnut paljon enemmänkin kuin vain velvollisuudesta johtuvaa yhteydenpitoa.
Mutta edes sitä.
Olen isälle yrittänyt aikani sanoa ettei isyys ole pelkästään velvoite vaan myös oikeus.
Lapsia saisi tavata niin paljon kun haluaa ihan ilman haasteitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vain niin kamalan pahalta, kun näkee selkeästi miten lapsella on paha olla vaikka kaikkeni olen yrittänyt tehdä niin, että lapsuus olisi hyvä ja lapseni saisivat parhaan mahdollisen alun elämälleen. Ehkä sitten tilanne olisi vielä pahempi, jos olisin jäänyt suhteeseen enkä lähtenyt.
Joskus tuntuu, että tarvitsisin itsekin keskusteluapua tuon suhteen läpikäymiseen.. ja seuraavalla hetkellä tulee olo että ei kukaan kuitenkaan usko sitä kaikkea mitä olen joutunut eksäni kanssa kokemaan. En kai ole sitten vieläkään täysin toipunut siitä aivopesusta(olen hullu ja mielisairas, huono äiti joka ei ansaitse mitään hyvää tässä elämässä), minkä kohteena olin vuosia
ap
on mielestäni epäreilua pitää lasta saatavilla JOS isä sattuu soittamaan.
Jos puhelu on luvattu soitettvaksi klo 18 niin 5 min myöhemmin aika on jo ohi ellei siirtymisestä ole erikseen ilmoitettu?
Ymmärrän toki että isän kanssa näistä on turha edes yrittää neuvotella.
Voisitko antaa kännykän lapselle mukaan niin hän voi olla leikessään ja vastata jos puhelin soi?
Näin lapsen ei tarttisi odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle ei varmastikaan ole tuon kaltainen tilanne uusi ja hän voisi osata hieman neuvoa. Joka tapauksessa EI OLE oikein, että mies odotuttaa sinua ja lasta hänen mahdollisesti/ehkäpä/kenties tulevalla puhelullaan.
Samoilla linjoilla muutamien muiden kanssa: Hae tosiaan aktiivisesti itsellesikin apua ja tukea. Vaikutat fiksulta ihmiselta ja hyvältä äidiltä, joten tietysti sinun pitää huolehtia myös omasta jaksamisestasi. Varaudu siihen kuitenkin, että saat olla itse aktiivinen, että apua saat, mutta jostain sitä varmasti löytyy.
En huomannut lapsesi ikää viesteistä, mutta joka tapauksessa lapsen kanssa kannattaa keskustella mahdollisimman avoimesti lapsen ikä huomioiden keskustelun laadussa. Rehellisyys kannattaa. On selvää, että isä on jollain lailla psyykkisesti sairas, joten tiedät varmasti itsekin, ettei tulevalta hänen osaltaan kannata paljoa odottaa.
En tiedä mistä lapsesi oireilu johtuu, mutta lienee selvää, että isättömyys saattaa jossain vaiheessa vaikuttaa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tietenkin on selvää, että lapsesta tuntuu kurjalta nähdä, että monilla muilla on isä, joka heistä huolehtii. Tärkeää on saada lapsi ymmärtämään, että teidän perheenne on silti ihan yhtä hyvä kuin muidenkin, vaikkei isää olekaan. Perheitä on erilaisia. Teillä on toisenne (ja kenties joitain muita läheisiä ystäviä/sukulaisia elämässänne?).
Etenkin tällaisessa tilanteessa ei voi liikaa kertoa ja näyttää lapselleen kuinka paljon häntä rakastaa juuri sellaisena kuin hän on. Ihan joka päivä.
Selvästi mies ei halua osallistua lasten elämään, joten on turhaa kiusata lapsi jatkuvilla lupauksilla. Mielummin häviäisi kokonaan heidän elämästään. Itse en edes uskaltaisi antaa lapsia isälle, jos hän on kerta ollut väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan yhtä hyvin kun hoidat lapsiasikin.
Et ole ainoa ja uskallan väittää että kanssasi samanlaisessa tilanteessa olleita on paljonkin ja he varmastikin osaavat tarjota vertaistukea.
Jos esim googletat sanan narsisti tai narsismi suomenkielisiltä sivuilta niin löydät paljonkin linkkejä mistä apua ja vertaistukea saa.
Voi keskustella anonyymisti keskustelupalstalla ja on neuvoa ja tukea ihan konkreettistakin.
Olet pahimmasta jo selvinnyt kun lähdit.
Samalla pelastit lapsesi sen verran kun on mahdollista.
Jokatapauksessa ainakin jokapäiväiseltä 24 7 terrorismilta.
Lapsesi ansaitsevan kunnossa olevan äidin ja sinä ansaitsen oman elämäsi ja oman itsesi takaisin.
Se lienee paras kosto kaikelle pahalle minkä olet taaksesi jättänyt.
Elämä kyllä kannattaa ja apua löytyy kun sitä on valmis ottamaan vastaan.
6
Olen löytänyt nettipalstan, jossa muut uhrit keskustelevat. Voisinpa jopa sanoa että se on ollut oljenkorteni vaikeimpina hetkinä. Joskus vain kaipaa enemmän vuorovaikutuksellisempaa keskustelua, ihan oikeaa ihmistä tuohon eteen jonka kanssa asiasta jutella. Kynnys on vain korkea kuten aiemmin jo sanoin.
Saankohan jotain terapiaa tms perhe- ja kasvatusneuvolasta, vai onko se tarkoitettu enemmän perheille ja lapsille kuin aikuisen yksilöterapiaan? Ymmärtääkö ne siellä, uskovatko että on olemassa lähes psykopaattisia ihmisiä ns. vapaalla jalalla jotka osaavat aivopesun ja pelkällä puheellaan saavat ihmiset puolelleen?
ehkä ainakin voi saada apua sinulle ja lapselle yhdessä?
Ihan varmasti asiasta vähääkään tietävät että kaikenlaista tyyppiä on vapaana.
Aihetta kun on enemmänkin käsitelty viime vuosina.
Ilmeisesti kaikenlainen terapian saaminen aikuisena on työn takana asuinpaikasta riippuen mutta aina voi edes kysellä.
Ehkä neuvola osaisi auttaa kertomalla mistä voi aloittaa?
hänet otettiin siellä vakavasti (jotenkin yllättävänkin perusteellisesti!) ja aivan tasan tarkkaan uskottiin, mitä kaikkea puoliso on hänelle tehnyt. Järjetöntä henkistä, fyysistä ja taloudellista hyväksikäyttöä.
Eksä soitti eilen ja sanoi että soittaa tänään uudelleen kun lapsi ei ollut kotona soittoaikaan.. Kerroin asiasta lapselle tänään, ja sanoin että isä ehkä soittaa tänään, että pysyy kotipihalla eikä lähde puistoon. Sanoi että " ei se kuitenkaan muista" . Jatkoin että jospa se nyt muistais.. lapsi vastasi että ei siltikään tahdo puhua isänsä kanssa.
Että näin.
Enpä tahtoisi pakottaa, mutta eksäni tuntien tämä kaatuu minun niskoilleni. Hänen mielestään olen manipuloinut lapsen häntä vastaan ja sen jälkeen se soittelee samat asiat lastensuojeluun ja joka paikkaan.
:(
Miten tämmöisessäkin asiassa sitten pitäisi toimia..
ap
Alue: Aihe vapaa
Mutta minkäs teet, kun isällä on ne kuuluisat oikeutensa (joista eksä on erityisen tietoinen). Velvollisuuksista ja lapsen oikeuksista ei sitten niin väliä olekaan..
Olen tästä puhunut monet kerrat lastenvalvojalle, mutta vastaus on aina sama. " Isän oikeudet" .
ap