Mies, miten suhtautuminen vaimoosi on muuttunut uskottomuuden jälkeen?

Pettämisen jälkeen hävetti aluksi aivan tolkuttomasti. Sittemmin olen tarkastellut asiaa toisin. Olin jo silloin, vuosia sitten, tehnyt kaiken mitä kohtuudella katsoin voivani tehdä suhteen pitämiseksi seksin osalta virkeänä. Pariterapiassa käytiin minun aloitteestani ja siellä selvitettiin suhteen tilaa tuhannella tapaa ja sen jälkeen muutettiin arkirutiineja jne... Kun se ei auttanut ja näköpiiriin ilmeni halukas nainen, petin. On pakko sanoa, että se oli paljon parempaa seksiä kuin mitä vaimoni pystyy tarjoamaan. Tunsin itseni mieheksi. Heh. Nyt joku paukauttaa, että pettäminen se vasta miesmäistä on... Olkaa hyvä! Muut voivat jatkaa lukemista.



Seksi ei kuitenkaan ole koko avioliitto, ja samassa liitossa olen yhä. Kaunis puhe ei ole edelleenkään auttanut. Ainoa, joka tuntuu saavan vaimoni innostumaan, on suoranainen eron uhka. Tässä vaiheessa en enää mene siihen halpaan, että naisin hänen kanssaan, jos vielä otan esiin ajatuksen erosta. Se ei ole tasapuolista seksiä, eikä seksi ole tasapuolista parisuhteen ongelmien käsittelyä. Nyt kun olen havainnut vaimoni käytöstavan, en halua painostaa, enkä halua että minut ostetaan seksillä. Jos hän haluaa olla seksittä, olkoon. En minä siihen kuole.

Meillä on aina ollut upeaa seksiä ja se vain parani molempien uskottomuuden jälkeen. Huomattiin kai, miten surkeita partnereita maailmasta löytyy ja se syvensi omaa suhdetta tosi paljon. Pettäminen ei kiinnosta enää pätkääkään kumpaakaan.

tavalla kuin ennen pettämistä eli välinpitämättömästi. Kun vaimo petti, hän oli paljon kiihkeämpi joka kerran, kun oli pannut vieraan miehen kanssa.