Voiko perheen ainoasta lapsesta tulla liian itsekäs?
Meinaan vaan kun itselläni on useampi lapsi ja ystävälläni on vai yksi. Ja ainakun tapaamme niin hänen lapsensa ei osaa yhtään odottaa vuoroaan ja on kaikkitännemulleheti.. Ei anna muiden leikkiä leluillaan koska ne ovat hänen jne. kerran eräs kaverini oli siellä käymässä ja hänellä oli vauva, jota imetti niin tämä ystäväni lapsi olisi halunnut tämän imettävän äidin heti kanssaan leikkimään ja oli vinkunut ja vonkunut vieressä.
Kommentit (11)
Vielä aikuisistakin huomaa useimmista, ovatko ainoita lapsia vai eivät.
Minä olen ylpeä ainokaisestani, joka on nyt 10. Hän osaa olla todella reilu ja hänellä onkin paljon kavereita. Toki pienempänä oli hyvin itsekeskeinen vaihe, mutta olen ollut huomaavinani sellaisia vaiheita myös lapsilla, joilla on sisaruksia.
meillä esikoinen välillä todella itsekäs ja malttamaton. Olen yrittänyt kitkeä tätä taipumusta pois. En tiedä onko päiväkodissa samanlainen, eivät ole ainakaan myöntäneet kun olen kysynyt. Osaa kyllä ajoittain olla kärsivällinen ja odottaa.
Saa nähdä mitä käy kun pian syntyy sisarus.
Riippuu varmasti paljon vanhemmista ja näiden kasvatusasenteista ja -käytännöistä.
Jo lapsena huomasi, kenellä oli sisaruksia. Ei haluttu jakaa omastaan sitten yhtään mitään. Minä olin aina valmis jakamaan, kuten myös nyt aikuisiällä.
Meidän ainokaista on aina joutunut vähän muistuttamaan omasta oikeudestaan. Esimerkiksi leikkipuistossa hän on aina väistyntyt pois tieltä, jos joku tulee kiilaamaan liukumäkijonossa hänen eteensä, jolloin se oma vuoro ei tule koskaan. Tai antaa vaikka kesken leikin oman lelunsa toiselle, jos toinen sitä keksii pyytää. Karkkinsa yms hän jakaa aina pyytämättä.
Esimerkiksi oma avoukkoni on kotoisin 5-lapsisesta perheestä (keskimmäinen) ja sen itsekkäämpää ja epäempaattisempaa ihmistä saa hakea. Lähipiirissäni on myös ainoana lapsena kasvaneita ja ovat ihan päinvastaisia, kuin avoukkoni...
Eiköhän se käyttäytyminen johdu kasvatuksesta yms, ei mistään lapsiluvusta. Ainokaistakin kun voi kasvattaa.
Hän sanoi, että kun ei ollut sisaruksia, olisi muuten joutunut olemaan yksin, jos ei kavereita olisi ollut, joten yritti aina olla toisten mieliksi, ettei kaverit suutu ja jätä yksin. No, meitä olikin sitten monta, ja minä uskallan olla eri mieltä muiden kanssa, jos joku ei tykkää niin mitä sitten. Eli sikäli äitini onnistui kasvattamaan minut niinkuin halusi.
ikäerot ole vähintään 4-5 vuotta joka lapsen välissä.
ja vielä aikuisenakin tuollainen ysin kuvaama. Hyvin avulias ja epäitsekäs, mutta silti saisi pitää puoliaan paremmin.
Riippuu aika paljon vanhemmista, ja tietysti myös lapsen luonteesta.