Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en tajua miten muka synnytyskivun voisi unohtaa?
16.04.2008 |
Mulla on synnytyksestä nyt 1½ v, mutta edelleenkään en voisi kuvitella uutta raskautta - synnytyskipujen takia. Mä en todellakaan unohda sitä kokemusta, ja joka kuukausi niistä kivuista tulee muistutus kun menkkakivut on ekana päivänä ihan samanlaisia. Ja aina kun kuulen jonkun kaverin olevan raskaana tai lähellä synnytystä, tulee hirveä olo kaverin puolesta kun joutuu niihin kipuihin.
Mulla oli nopeahko ja raju synnytys, ja ponnistusvaihe oli tosi kivulias. Neuvolapsykologilla oon käynyt juttelemassa asiasta ja se on ehkä hiukan auttanut. Mutta voipi olla ettei musta enää synnyttäjäksi ole.
Ja silti mun synnytys ei varmaan ollut edes pahimmasta päästä, toisilla varmasti vielä hirveämpiäkin.
Kommentit (25)
Toisen synnyttyä joku kysyi, että oliko tämä kivuliaampi synnytys kuin ensimmäinen. En osannut sanoa.
Kyllä mä muistan, kuinka lakosin maahan kun supisti, mutta en osaa verrata sitä muuhun kipuun, tai sanoa sattuuko joku toinen asia enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista unohda ikinä. Muistoissa sekottuu kipu, nöyryytys, alistus, kaltoin kohtelu, ilkeys yms. ja koko tapahtuma, synnytys ja osastolla olo, on mun elämän ylivoimaisesti kauhein kokemus. Kiitos vaan kaikki kätilöt ja lääkärit ja lastenhoitajat ja laitoshuoltajat. Mua ei milloinkaan ole kohdeltu niin epäinhimillisesti kuin synnytyksen yhteydessä.
en todellakaan ole unohtanut sitä järkyttävää kipua, olen kestänyt kolme synnytystä ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja voin sanoa ettei minua ole koskaan sattunut enempää.
Kipu ei ole siis unohtunut mutta se on menettänyt merkityksensä. Olenhan neljä lasta synnyttänyt :)
kun kävin pelkopolilla ja kaikki mahdollinen synnytyksen helpottamiseksi luvattiin tehdä. Mutta kyllä se toinenkin synnytys oli karmivan tuskallinen. Silloin totesin, että onneksi lapsiluku on täynnä. Mutta kipuja en ole unohtanut, todellakaan.
Toivon kuitenkin, että mikäli haluaisit sen toisen lapsen, löydät keinon, jolla uskallat sen hankkia.
Alue: Aihe vapaa
Mun eka oli tosi kamala synnytys, meinattiin molemmat kuolla. Tokalla kerralla en kuitenkaan edes harkinnut sektiota, koska ei ollut riskiä, että sama tilanne toistuisi.
Eikä mulle se kipu ole koskaan ollut synnytyksessä pahin, vaan se, etten hallitse itse tapahtumia. Esim. ponnistuttaa vietävästi, mutta ei paikat salli ponnistamista vielä. Se on tosi avuton tunne, yrittää pidätellä niin voimakasta tunnetta. Ei ole itse tilanteen herra, se on pelottavinta.