Onko kukaan ponnistanut vauvan maailmaan niin, että vauva ei olisi vielä edes laskeutunut?

Esikoinen aikoinaan päätti tulla rv 37+3 jolloin oli varmaan jo jonkun verran laskeutunut muttei tarpeeksi. Ponnistusvaihe onkin tuon takia kirjattu kestäneeksi yli 2h koska istuin ja odottelin että laskeutuisi.

Itse ponnistusvaihe ei sitten kestänyt kuin 20 min eikä näin jälkikäteen ollut rankka vaikka silloin se siltä tuntuikin:)

Tytölle synnytys oli rankempi josta syystä verensokeri alhaalla ja hoitajilla yön seurannassa. Seuraavana aaamuna sitten kun ei muu auttanut vietiin vastasyntyneiden valvontayksikköön jossa sai nenämahaletkun neljäksi päiväksi. Syönnit alkoivat sujumaan ja kotiinkin päästiin viikon laitoksella olon jälkeen.



Moschino

ei laskeutunut ollenkaan, vaan syntyi vauhdilla ylhäältä. Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 5 minuuttia, mutta oli oikeasti vielä lyhyempi, ehdin ponnistaa vain kolme kertaa. Ei tullut ongelmia vauvalle, minä sain 2.asteen repeämät, kun paikat eivät ehtineet venyä siinä rytäkässä. Ja kätilön tuo nopeus kyllä yllätti, ei selvästikään ollut varautunut niin nopeaan ponnistusvaiheeseen.



Minulla on kyllä taipumus tuollaiseen nopeaan loppuhuipennukseen. Kolmonen oli laskeutunut jo hyvissä ajoin ennen syntymäänsä, ei tosin kiinnittynyt. Tässä viimeisessä synnytyksessä vauva syntyi ekalla ponnistuksella.

kuopusta synnyttäessä kätilö sanoi heti, että täältä syntyy oikein nätti pyöreäpäinen vauva, kun ei ole ollenkaan synnytyskanavassa. Ponnistusvaihe tuntui toosi pitkältä, vaikka papereissa ei tainnut olla kuin 15 min, mutta ponnistelin poikaa alaspäin lähes tunnin. Poika syntyi avotarjonnassa, eli nenä ylöspäin ja siksi laskeutuminen oli niin hidasta.

Poika oli tunnin verran synnytyksen jälkeen palautumassa lämpökaapissa, mutta lastenlääkärin tarkastettua sain hänet sitten heti vierihoitoon.



Esikoinen oli myös ylhäällä ja häntä en oikein edes osannut ponnistaa alaspäin, joten lopulta sydänäänten romahtaessa hänet autettiin ulos imukupilla. En oikein vieläkään tiedä miksi hän ei lähtenyt laskeutumaan, vaikka viikkojakin oli jo reilusti (lähes 41) ja syntyi ihan oikeassa asennossa.

Esikoinen joutui viettämään vastasyntyneiden osastolla tehotarkkailussa 5 päivää, mutta sen jälkeen kaikki sujui hyvin. Poika on nyt 3,5v ja hyvin pärjäilee, ei tunnu rankka synnytys vaikuttavan mitenkään.

Esikoinen syntyi rv 35+3 ja laskeutui vasta synnytyssalissa, en tosin tiedä, kuinka paljon. Lopussa jouduttiin ottamaan imukuppi käyttöön, koska vauvan sydänäänet romahtivat supistusten aikana. Tyttö syntyi kuitenkin jo koevedolla, joten mulle ei jäänyt mitään huonoja muistoja imukupista. Ja joka tapauksessa, siinä tilanteessa ykkösasiana mielessä oli vauvan vointi. Ponnistusvaihe kesti n. 20 minuuttia. Tyttö kärrättiin virvoittelun jälkeen Lastenklinikalle, ja hän oli sairaalahoidossa viitisen viikkoa. Synnytys sinänsä tuskin ihmeempiä vaikutti, tyttö kun oli muuten pienikokoinen ja aneeminen. Apgar-pisteitä tyttö sai 6/6/8.



Kakkonen oli kiinnittynyt, muttei sitten osannut asettautua synnytyskanavassa. Kohdunsuu avautui tunnissa komesta sentistä kymmeneen, joten vauva ei ehkä ehtinyt tahtiin mukaan. Napanuora oli myös aika lyhyt, n. 30 cm. Odoteltiin kaikkiaan noin neljä tuntia. Välillä sain yrittää ponnistaa, mutta kun sydänäänet heikkenivät, täytyi keskeyttää ja siirtyä taas kylkimakuulle. Vihdoin ja viimein sitten lykästi. Lääkäri oli jo puhunut imukupista, mutta kokeiltiin vielä kerran. Kuudessa minuutissa tyttö oli maailmassa. Pään ponnistaminen oli oikeastaan aika helppoa, mutta hartiat junnasivat. Mulle tuli pari pientä nirhaumaa; 9 pisteen vauva oli virkeä.

kätilöiden mukaan todella ylhäällä vielä synnytyssalissa. Mutta nopeita on olleet kaikki synnytykset (kaksi viimeistä reilu 3h), joten vauhdilla on sitten laskeutuneetkin. Ponnistusvaiheet olleet kolmessa synnytyksessä 5min, 6min ja 11min, eli ei ole ollut ongelmia.

Minulla kuopus syntyi nopeasti. Kaikki meni hyvin. Tosiaan, eipä ollut suippo pää kuten esikoisella aikanaan.

Kuopus oli tosi ylhäällä vielä noin 1.5h ennen syntymää, että kätilö ei edes uskonut auttavan vauvaa maailmaan omalla vuorollaan (kun teki tutkimusen niin oli juuri tullut vuoroon). Eli vauva oli tosi ylhäällä ja tuli tosi tosi ryminällä alas. Kätilö sanoi että on harvoin nähnyt moista... Mitään haittaa tästä ei ollut, paitsi että luultavasti vauvan sinisyys johtui juuri tästä rajusta synnytyksestä. Apgar pisteet olivat värin takia 9/9/10. Koko synnytys kesti 1h 45min ja ponnistus puoli minuuttia.



Tytöllä olikin niin kauniin mallinen pää että! Ihanan pyöreä ihan heti, jopa kätilö sanoi tästä heti kun neiti syntyi =) Ja osastolla yksi hoitajaharjoittelija ihmetteli tätä myös...

Kaksi ekaa olivat laskeutuneet ja kiinnittyneet hyvissä ajoin, kolmas päätti pysyä paikoillaan ponnistusvaiheeseen asti.

Synnytys oli todella nopea, ekasta supistuksesta 2h29min, mutta ponnistusvaiheen osuus tästä oli 40 minuuttia, ja jouduin todella tekemään töitä saadakseni vauvan synnytyskanavaan ja ulos (ilman kivunlievityksiä tietenkin). Halusin ponnistaa pystyssä, nojaten synnytyspöytään jaloilla seisten, ja olisin halunnut jakkaran, mutta sitä en saanut (kätilöt kokivat helpommaksi että siirryin seisovasta asennosta pöydälle puoli-istuvaan asentoon.

En edes tiedä montako kymmentä ponnistusta tuohon 40min mahtuu, mutta sieltä hän tuli lopulta hienosti. Kaikki meni loistavasti, en saanut naarmuakaan ja istukkakin irtosi normaalisti, vauva oli 10 pisteen vauva.

Meidän esikoinen ei laskeutunut ennen synnytystä juuri lainkaan, joten aika lailla sain tehdä työtä ponnistaessani pojan maailmaan. Ponnistusvaihe kesti 43min, poika sai kympit pisteet ja muutenkin kaikki meni tosi hyvin. Tosin lievää emättimen laskeumaa mulla on todettu, en tiedä johtuisiko tuosta työläästä ponnistamisesta, saattaa olla ainakin osansa sillä.