onko perhe, jonka nettotulot ovat 3200 euroa oikeasti muka hyvätuloinen?

Miksi tästä nyt jauhetaan jatkuvasti?

vuositulot meillä noin 100 keur

Asumis kustannukset pääkaupunkiseudulla on varmaan ihan toista luokkaa kun jossain perähikiällä. Korjatkaa jos olen väärässä. Eli minusta pääkaupunkiseudulla 3200 euron netto tulot eivät todellakaan ole mitkään hyvät.

n takia...Kuka kuitenkaan mieluummin on " tekemättä mitään" ? Ap:n hahmottelema hypoteettinen keskituloinen ja työssä käyvä perhe voi kuitenkin omistaa omaisuutta (maksaa itselleen asuntoa, omistaa auton) ja päättää itse rahojensa käytöstä ja elämästään. Se, joka " ei tee mitään" on jatkuvasti tilivelvollinen sosiaalitoimistolle ja työkkärille menoistaan, niin taloudellisista kuin esim. maasta poistumisesta. Perhe ei voi omistaa autoa, ei asuntoa. Vuokralla on asuttava vuodesta toiseen (on vähän eri asia laittaa 1000 euroa asuntolainan lyhennykseen, jolloin oma omaisuus karttuu jatkuvasti, kuin maksaa se vuokrana toisaalle). Joka kuukausi pitää toimittaa tarkka selostus menemisistään ja ostamisistaan; yksityisyydensuoja on pois pyyhitty. Byrokraattisen järjestelmän ehdoilla mennään.



Itse olen ollut opiskeleva yh, jolloin jouduin turvautumaan tukijärjestelmään. Se ei ollut kivaa! Nyt akateemisena, työssä käyvänä, minulla ei loppujen lopuksi jää käteen kuin parisataa euroa enemmän kuussa kuin tulottomana (lue: toimeentulotuella), mutta on sekin parisataa enemmän. Lisäksi en ole kenellekään tilivelvollinen menemisistäni ja rahankäytöstäni, ja asumismenot kartuttavat omaa, ei jonkun toisen omaisuutta. Minä ainakin henkilökohtaisesti mieluummin raadan niska limassa omien rahojeni saamiseksi, kuin kerjään vailla yksityisyyttä ja yhteiskunnallista ihmisarvoa tukien perään!

Ei asuta pääkaupunkiseudulla. Pärjätään ihan hyvin, ei me nyt rikkaita olla eikä matkustella ulkomaille tms. mutta normaalia elämää eletään. Ei tule kriisiä, vaikka joku kodinkone leviää, sen verran on aina säästössä.

Asuntolainaa tuplasti enemmän (koska pystyimme ostamaan ok-talon), matkakustannukset töihin päivittäin, ruoka ja vaatteet kalliimpia kuin pk-seudulla, jossa enemmän kilpailua.

Meillä nettotulot tuota luokkaa ja on autolaina ja asuntolaina ja neljä lasta, joista kolme syksyllä hoitoon, kun minä palaan töihin hoitovapaalta. Käteen jäävästä palkasta menee sitten kolmas osa lainaan, kolmasosa hoitomaksuihin ja kolmasosa jää ruokaan ja muuhun elämiseen... Miehet palkka lainan lisäksi polttoaineeseen, auton huoltoon, vakuutuksiin ja laskuihin...

Vierailija:

Minä ainakin henkilökohtaisesti mieluummin raadan niska limassa omien rahojeni saamiseksi, kuin kerjään vailla yksityisyyttä ja yhteiskunnallista ihmisarvoa tukien perään!

Periaatteessa olen samaa mieltä. Pidän kuitenkin mielessä sen, kannattaako yletön raataminen -> poissaolo lasten luota suhteessa saavutettuun voittoon. Sillä lapselle vanhempien läsnäolo on tärkeintä, ei puitteet.

Asutaan pk-seudulla, 1000e/kk asumismenot, yksi kelpo auto, kolme lasta.



Säästöön jää joka kuukausi useampi satanen. En pidä meitä köyhinä enkä hyvätuloisina, ihan normaalituloisina vaan. Tosin meillä ansiokehitys nouseva, koska olen vähän aikaa sitten lähtenyt työelämään perhevapailta, ja sitä ennen olin opiskelija (ilman kesätöistä saatuja säästöjä, olisi saanut köyhäillä ihan tosissaan). Joten nykyiset tulot tuntuvat itse asiassa ruhtinaallisilta...

Itselläni on nettotulot kuussa tuon verran, miehellä enemmän. Kyllä tulisi yhdenkin palkalla toimeen, jos olisi pakko, mutta silloin ei kyllä tehtäisi muuta kuin maksettaisiin lainanlyhennykset ja pakolliset elämän kulut.



Olen ollut aikanaan 4v. lasten kanssa kotona ja hyvin selvittiin.

Me pamahdetaan kanssa tohon ylimpään maksuluokkaan vaikka kaikilla ja kaikkien muiden kriteereillä ollaan " vaan" keskituloisia.

Omasta mielestäni emme ole hyvätuloisia vaan keskituloisia. Ihan hyvin pärjätään sillä mitä saadaan mutta noi päivähoitomaksujen tulorajat on aika epäreilut.

Sosio-ekonominen asma periytyy vahvasti ja sosiaalituilla elävien lapset syrjäytyvät aikuistuessaan paljon useammin kuin työtä tehneiden lapset. Lapselle kun ei olennaista ole pelkästään se vanhemman hänelle antama aika, vaan myös vanhemman antama malli. Paljokaan yhteinen aika ei korvaa huonoa mallia, minkä sosiaalituilla elävä lapsilleen antaa.

Vierailija:

Periaatteessa olen samaa mieltä. Pidän kuitenkin mielessä sen, kannattaako yletön raataminen -> poissaolo lasten luota suhteessa saavutettuun voittoon. Sillä lapselle vanhempien läsnäolo on tärkeintä, ei puitteet.

Minusta on käsittämätöntä laittaa suurituloisuuden rajaksi summa, joka ei vastaa edes keskimääräisiä tuloja. Puhuttaisiin sitten edes tosiaan nettosummista, ja mielellään vielä kaikkien tukien kera! Kyllä silloin viimeistään tajuttaisiin, että suurinta laskua maksavat nimenomaan ne lapsiperheet, joissa tulot ovat tavallisia (keskiansio +/-1000¿ brutto koko perheellä yhteensä eli n. 4000-6000¿ bruttona = 3000-3800¿ nettona tienaavat perheet).



Sapettaa.

Minusta ei.



Eli olen samaa mieltä siitä, että tuloraja on liian matala. Itse lasken suurituloisiksi vasta ne perheet, joille jää rahaa esim. matkusteluun, sisustukseen ja ties mihin ylimääräiseen hömppään. Perhe, jossa toinen tienaa vähän (alle 2000¿) ja toinen paljon (yli 3000¿), on yleensä taloudellisesti yllättävän tiukalla. Ja omillaan.



Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja, joissa vertailtaisiin ihmisten kokonaisNETTOansioita peruskulujen (mm. kohtuulliset asumismenot, päivähoitomaksut ja kohtuulliset työmatkakulut) jälkeen.

että max. maksu tulisi vasta SUURITULOISILLE?

Välillä tuntuu, että kädestä suuhun -mentaliteetilla pitäisi kaikkien elää, niin ei tämäkään maailma hukkuisi tavaraan ja toisaalta köyhtyisi ylenmäärin kaikesta siitä tärkeästä kuten ympäristön monimuotoisuudesta ja elintärkeistä luonnonvaroista.

Ihan vain sivuhuomautuksena tämä mainittakoon, ei ole tarkoitus harhauttaa keskustelua päivähoitomaksuista ympäristöasioihin...

Vierailija:

Eli olen samaa mieltä siitä, että tuloraja on liian matala. Itse lasken suurituloisiksi vasta ne perheet, joille jää rahaa esim. matkusteluun, sisustukseen ja ties mihin ylimääräiseen hömppään. Perhe, jossa toinen tienaa vähän (alle 2000¿) ja toinen paljon (yli 3000¿), on yleensä taloudellisesti yllättävän tiukalla. Ja omillaan.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja, joissa vertailtaisiin ihmisten kokonaisNETTOansioita peruskulujen (mm. kohtuulliset asumismenot, päivähoitomaksut ja kohtuulliset työmatkakulut) jälkeen.

Vierailija:

n takia...Kuka kuitenkaan mieluummin on " tekemättä mitään" ? Ap:n hahmottelema hypoteettinen keskituloinen ja työssä käyvä perhe voi kuitenkin omistaa omaisuutta (maksaa itselleen asuntoa, omistaa auton) ja päättää itse rahojensa käytöstä ja elämästään. Se, joka " ei tee mitään" on jatkuvasti tilivelvollinen sosiaalitoimistolle ja työkkärille menoistaan, niin taloudellisista kuin esim. maasta poistumisesta. Perhe ei voi omistaa autoa, ei asuntoa. Vuokralla on asuttava vuodesta toiseen (on vähän eri asia laittaa 1000 euroa asuntolainan lyhennykseen, jolloin oma omaisuus karttuu jatkuvasti, kuin maksaa se vuokrana toisaalle). Joka kuukausi pitää toimittaa tarkka selostus menemisistään ja ostamisistaan; yksityisyydensuoja on pois pyyhitty. Byrokraattisen järjestelmän ehdoilla mennään.

Itse olen ollut opiskeleva yh, jolloin jouduin turvautumaan tukijärjestelmään. Se ei ollut kivaa! Nyt akateemisena, työssä käyvänä, minulla ei loppujen lopuksi jää käteen kuin parisataa euroa enemmän kuussa kuin tulottomana (lue: toimeentulotuella), mutta on sekin parisataa enemmän. Lisäksi en ole kenellekään tilivelvollinen menemisistäni ja rahankäytöstäni, ja asumismenot kartuttavat omaa, ei jonkun toisen omaisuutta. Minä ainakin henkilökohtaisesti mieluummin raadan niska limassa omien rahojeni saamiseksi, kuin kerjään vailla yksityisyyttä ja yhteiskunnallista ihmisarvoa tukien perään!

Vierailija:

n takia...Kuka kuitenkaan mieluummin on " tekemättä mitään" ? Ap:n hahmottelema hypoteettinen keskituloinen ja työssä käyvä perhe voi kuitenkin omistaa omaisuutta (maksaa itselleen asuntoa, omistaa auton) ja päättää itse rahojensa käytöstä ja elämästään. Se, joka " ei tee mitään" on jatkuvasti tilivelvollinen sosiaalitoimistolle ja työkkärille menoistaan, niin taloudellisista kuin esim. maasta poistumisesta. Perhe ei voi omistaa autoa, ei asuntoa. Vuokralla on asuttava vuodesta toiseen (on vähän eri asia laittaa 1000 euroa asuntolainan lyhennykseen, jolloin oma omaisuus karttuu jatkuvasti, kuin maksaa se vuokrana toisaalle). Joka kuukausi pitää toimittaa tarkka selostus menemisistään ja ostamisistaan; yksityisyydensuoja on pois pyyhitty. Byrokraattisen järjestelmän ehdoilla mennään.

Itse olen ollut opiskeleva yh, jolloin jouduin turvautumaan tukijärjestelmään. Se ei ollut kivaa! Nyt akateemisena, työssä käyvänä, minulla ei loppujen lopuksi jää käteen kuin parisataa euroa enemmän kuussa kuin tulottomana (lue: toimeentulotuella), mutta on sekin parisataa enemmän. Lisäksi en ole kenellekään tilivelvollinen menemisistäni ja rahankäytöstäni, ja asumismenot kartuttavat omaa, ei jonkun toisen omaisuutta. Minä ainakin henkilökohtaisesti mieluummin raadan niska limassa omien rahojeni saamiseksi, kuin kerjään vailla yksityisyyttä ja yhteiskunnallista ihmisarvoa tukien perään!

Meidän nettotulot on 3700 lapsilisineen. Suurituloisia emme tosiaankaan koe olevamme, on kuukausia jolloin säästöön ei jää laskujen jälkeen juuri mitään, ja uskokaa pois, emme todellakaan tuhlaa mihinkään ylimääräiseen. Edes lehtiä ei tilata, ei tupakoida, ei juoda. Kirpparit on tulleet tutuiksi. Auto on vanha, mutta velaton. Mies pystyy tekemään ylitöitä rahareikien paikkaamiseen, minun työpaikallani niitä on harvinaista saada.

Mutta eipähän tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään tekemisistään, kuten takavuosina laman aikana, kun valmistuimme kouluistamme keskelle lamaa peruspäivärahalle, olimme työttömiä ja kaivelimme ruokaa roskiksista ja sossun ovi tuli tutuksi. Oli nöyryyttävää anella apua.

Nyt on töitä ja raadamme niska limassa. Maksamme omaa asuntoa. Ylimääräiseen kuten reissuihin ym. ei ole varaa, koska asuminen ja lastenhoito vie 1415 euroa kuukaudessa+ työmatkat päälle. Aina pitää olla rahaa yllätysmenoihin, sairastelevan lapsen lääkkeisiin ja uusiin kenkiin, ja mitä säästöön joskus laitetaan, niin hitaasti se säästötili siellä kasvaa ja välillä vajuu. Mutta ei tarvitse nöyristellä. Se vain pelottaa, kun miehellä todettiin nivelrikko, että miten 10 vuoden päästä meidän perhe pärjää, jos mies ei enää pysty töihin?

jo yksinään omat nettotuloni ovat enemmän, eikä perheemme kuuna päivänä pärjäisi niillä pelkästään!

Vierailija:

Sosio-ekonominen asma periytyy vahvasti ja sosiaalituilla elävien lapset syrjäytyvät aikuistuessaan paljon useammin kuin työtä tehneiden lapset. Lapselle kun ei olennaista ole pelkästään se vanhemman hänelle antama aika, vaan myös vanhemman antama malli. Paljokaan yhteinen aika ei korvaa huonoa mallia, minkä sosiaalituilla elävä lapsilleen antaa.

En tarkoittanut että pitäisi jättäytyä tukien varaan. Tarkoitin, että teen mieluummin lyhyempää päivää vaatimattomassa työssä kuin paiskin 12-tuntisia päiviä lasten kustannuksella. Kun sillä työn tekemisellä ei tässä maassa rikastu kuitenkaan.

T. 11