Tsempatkaa minua jaksamaan

Miten olet yrittänyt lähteä etsimään muutosta, purkamaan tuota tilannetta miehen kanssa?

että hän on kotona illat ja kun osallistuu kotitöihin niin kuulemma orjuutan ja nakitan häntä. Yritän jossain vaiheessa itsekin levätä, välillä asunto kaaoksessakin. Olemme käyneet kaksi kertaa parisuhdeterapeutilla, josta ei juuri mitään hyötyä ollut. Olen katkeroitumassa vähitellen. Isovanhemmista ei apua, heillä omat menonsa eikä kiinnostusta juuri elämäämme. Auttavat silloin kun pakko. Mieheni ainoa lapsi, eikä osannut kuvitella millaista elämä lasten kanssa. Olemme molemmat kolmikymppisiä. Itse toivoisin, että hän olisi enemmän kotona ja vähemmän hermostunut ollessaan kotona. ap

;) ap

kyllä lapset pärjää sun suihkussakäyntiesi ajan ihan hyvin

nautin myös suurimman osan ajasta lasten kanssa. Olen opetellut liikkumaan heidän kanssaan ja ehdoillaan. Tänäänkin menossa kaupungille, kunhan syöty ruoka.

Tää on elämää. ;) Mut se mikä on naurettavaa, on että mies vaatii että hän käy nyt yksin ja vahdi nyt lapsia jne. Mielestäni mies ei ole sopeutunut tähän arkeen kuten olettaisin tai muistan oman isäni aikanaan tehneen. Tosin vanhempieni avioliitto on myös päättynyt, joten en ole ehkä saanut hyvää mallia itsekään kotoa. ap

Älä aloita syyttämällä että kun sinä aina ja sinä et koskaan, vaan kerro että sinä olet väsynyt ja kaipaat omaa aikaa ja pyydä miestä miettimään yhdessä sinun kanssasi että mitä voisi tehdä että jaksaisitte molemmat perhe-elämää paremmin.

Kun mies tosiaan kieltää kaiken, ettei mielestään ole paljoa poissa jne. Itselleni kehittyi väsymyksestä masennus jossain vaiheessa noin kolmisen kk sitten ja nyt syön lääkkeitäkin, jotka auttaneet pahaan mieleen jonkin verran, on vaan niin katkera olo, että miksi toinen voi tehdä näin ja toimia noin. ap

miehen koulun luottamustehtäviin, ei olisi ollut pakollista.