Moi AnniHelen@!
Muistanet minut kk-pinoista joskus kuukausia sitten? :) No, minä ainakin muistan sinut, kun mentiin niin monesti samaa matkaa. Nyt plarailin huvikseni noita pinoja ja löysin sinut taas NIIIIIN samasta tilanteesta kuin itseni, että oli pakko kirjoittaa :), vaikka en enää jaksakaan kk-pinoissa siirtyä aina seuraavaan..
Meillä alkoi myös yk16, laskurin mukaan la olisi 12.1.2009. :)
Oletteko edelleen luomuna liikkeellä? Oletteko ajatelleet, että pitäisi jostain jotain apua saada? Mitkä on mielialat? Jaksatko hyvin? Entä mies?
Meillä on tilanne se, että ollaan päästy julkisella puolella vähän alkuun vikaa etsien. Oon menossa aukiolotutkimukseen tästä kierrosta, verikokeita on jo otettu ja miehen simpat todettu ok. Vyöhyketerapiassa oon käyny pari kertaa ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihan kuin se olisi auttanut. Sen jälkeen nimittäin tuli ensimmäistä kertaa, siis nyt viimeisimmät, varmaan vuoteen vähän runsaammat menkat. Se oli ihanaa! Oon epäilly, että meillä vika olisi siinä, ettei limikseni paksuunnu riittävän vahvaksi kantamaan alkua.
Mielialat heittelee miten sattuu. Välillä oli jo vaikeampaakin, mutta nyt jotenkin on tilanne rauhoittunut. Kai sitä on hyväksynyt, että jotain apua me tarvitaan, eikä oikein edes haaveile, että onnistuisimme ilman.
Kamalaa, toivottavasti tästä mun kirjoituksesta ei saa pessimististä kuvaa. Ei ole tarkoitus, koska mieli ei ole musta, vaan enemmänkin tosi toiveikas, kun on viitteitä parempaan päin!
Pointtina tässä siis vain se, että halusin moikata ja kysyä mitä kuuluu, kun edelleen näköjään mennään kovin samaa rataa! :)
- Paaru, kp 7/26-27, yk16
Kommentit (5)
Ja auki on torvet mulla. Itse tutkimus ei kamalasti sattunut, sellaista menkkakipua tuntui, kun ruiskuttivat nestettä virtaamaan pitkin munatorvia. Kivullisempi se kai olisikin ollut sitten, jos oikeasti olisi löytynyt jotain tukoksia torvista. Näin ymmärsin. Perjantaina tutkimus tehtiin ja nyt sen jälkeen on jälkivitsauksena ollut hartiapistosta. Se on kuulemma ihan tunnettu seuraamus tutkimuksesta, joka joillekin tulee. Mun siis tuntuu hermosärkyä molemmissa olkapäissä tietyssä pisteessä. Ihmeellistä. Mutta ihan siedettävää tämä on. :)
Mutta siis tilanne meillä on se, että mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt. Mulla on ylipainoa, joten epäilivät sitä syyksi, kun paastosokerikin on ihan raja-arvossa, siis yläreunassa. Nyt on tavoitteena saada kymppi pois painosta, sen jälkeen katsotaan tilannetta uudestaan, jos se ei auta.
Kyllähän oon aavistellutkin, että tästä ylipainosta voi ongelmamme johtua, mutta jotenkin sitä tietty ajattelee, että helpompi olisi syödä pillereitä kuin pistää elämä remonttiin.. :) No, kaikin puolinhan on hyvä, jos sen kympin saa karistettua.
Se siis tilanteemme nyt. Uusi käynti lääkärille on vasta syyskuussa, kun tässä tulee kesälomataukokin väliin. Eli odotusta vielä tiedossa. Eilen olin aika murheissani tilanteesta, mutta nyt yön yli nukuttua on mieli vähän parempi. Lenkkeilyä vain tiedossa siis. :)
Kivaa, että sullakin on menossa vähän parempi vaihe tällä hetkellä. Ymmärrän kyllä tismalleen tuon tunteen siitä, miten ärsyttää kun asiat vain junnaavat paikoillaan, sama elämäntilanne vain jatkuu ja jatkuu. Olisihan mukavaa saada teillekin esikoiselle kaveri. Tsemppiä kotona keskusteluihin. Ne eivät ole helppoja, kun ei tämä aihekaan ole se kaikista helpoin. Miehille tuo simppatesti on tosiaan aikamoinen kynnys, ihmettelenkin miten oma mieheni sinne meni suht helpolla. Se tuli niin alkuvaiheessa, ihan yllättäen ekan terveyskeskuslääkärivisiitin jälkeen, siis kun ei oltu edes oikein vielä tajuttu mihin lähdettiin. Kai se meni sitten alkushokissa. :D Puhuminen helpottuu, kun vain saa pään auki keskustelulle. Koettakaahan selvitä. :)
Sulla siis tosiaan jo clomeja käytössä. Mä en siis niitä nyt saanut, kun kuulemma mulla munasolu irtoaa ihan normaalisti. :/ No, katsotaan tulevaisuuteen molemmat! Ehkä tämä yk16 tosiaan tuo tuloksen. Ei auta kuin toivoa. bdbd :)
Ja joo, esikoistahan meille toivotaan, ihan oikein muistit. :)
- Paaru, kp 11
että kaikki on kunnossa. Aika odotteluhan tuonne syksyyn on, mutta jospa tuo aukiolotutkimus avittaisi. Monihan on plussannut sen jälkeen.
Mun pitäis kanssa saada kymppi pois. Pari kiloa on nyt lähtenytkin. Oon tosin ollut joitain kiloja painavampi, kun esikoinen on saatu alulle. Mutta toisaalta muutamia vuosia nuorempikin.
Tällaista arvuutteluahan tää on, kun kunnon tutkimuksia ei oo tehty. Clomitkin oli vaan oviksen vahvistukseksi.
Tsemppiä painonpudotukseen ja muutenkin :).
AnniHelen@ kp13 yk16
Ei muuta kuin tsemppiä meille molemmille! Kyllä me nuo kymppimme selätämme! :) Mä oon jo kovasti aloittanut taas hetkeksi unohtunutta liikuntaharrastusta, josko sekin auttaisi.
Joo, oon kuullu tuosta aukiolon jälkeen plussaamisesta.. No, omalla kohdallani en oikein jaksa uskoa siihen, kun --- ööö --- tässä nyt on vain usko mennyt jo. Oon kyllä ihan hyvällä mielellä silti, mutta suurin usko plussaan on mennyt. Sitten kun painosta on tuo ylimääräinen pois, on varmasti taas usko kovempi. :) Mutta siihen asti mennään ihan ilman mitään odotuksia. :) Sitä piti vielä sanoa, että limikseni on kuulemma ihan ok. Näin sanoivat niistä kolmesta kerrasta, kun sitäkin on ultralla katsottu kun on soluja yritetty bongata. Huojentava tieto tuokin.
Ehkä tuo mun sokeriarvo kiusaa mun soluja. Toivotaan sokerin laskevan pari pykälää kun paino lähtee alamäkeen.
Sulle kanssa valtavasti siis tsemppiä painourakkaan! Ja voimia jaksaa tätä ikuista puurtamista. Kyllä me vielä! Pitää meidän välillä kuulustella toisiamme, että mitä sille painolle kuuluu.. ;)
Ja muutenkin, KUN se plussa sieltä tulee, laita iso ilmoitus palstalle, että varmasti huomaan! :) Kyllä mä välillä aina käyn vauva-palstaa kurkkimassa.
Hyvää kevättä ja plussaonnea toivottaen,
Paaru
painonpudotustsempit meille :) Kerrohan aina välillä kuulumisiasi!
AnniHelen@
Ihanaa, että huhuilet mua :). Tottakai muistan sut.
Et oo tosiaan ollut enää mukana kuukausipinoissa. Mä se aina vaihdan seuraavaan, kun en osaa muuallekaan kirjoitella. Aika eri tilanteissa olevia kuumeilijoita pinoissa on. Mutta on kiva saada välillä muistutuksia, että raskaus voi alkaa helpostikin, vaikka kerrasta. Ja uudet kuumeilijat muistuttavat itsestä vuosi sitten. Toki on parasta vertaistukea, että meitä vähän kauemminkin yrittäneitä on mukana.
Hieno kuulla, että teillä on menty asioissa eteenpäin. Kyllä se siitä nyt lähtee etenemään niin, että pikapuoliin saatte toivottuja tuloksia. Eikös teille ensimmäistä toivota? Jospa tuo aukiolotutkimus jo vauhdittaisi asioita.
Mä oon käynyt vaan tavallisella gynellä. Mullahan oli lyhyen puoleinen kierto, johon sain Teroja. Nyt on sitten neljäs ja viimeinen Clomikierto meneillään. Viimeksi kun kävin ultrassa, gyne sanoi ettei osaa auttaa enempää ja seuraavaksi sitten asiaan erikoistuneeseen paikkaan. Veikkasi, että päästäis huonosti julkiselle. Yksityistä suositteli sen takia.
Meillä ei oo kotona kauhesti ääneen tuosta hoitoihin menosta juteltu. Mies kammoksuu simppatestiä ja on aiemmin sanonut, ettei hän lähde mihinkään tutkittavaksi. Luulen, että lähtis kuitenkin. On itselläkin kynnys myöntää, että taidetaan tarvita enemmän apua, kun nuo Clomit.
Ei ensimmäinenkään sormia napsauttamalla tullut. Ensin yritettiin muistaakseni 6kk, sitten oli alkuraskauden km, sitten vielä kolme kuukautta. 10 kk kesti silloin. Yk:t tais olla yhteensä 9 tai 10.
Mielialojen vaihtelu kuullostaa kovin tutulta. Mulla on myös nyt parempi kausi. Jotenkin vaan uskon, että se vauva meille vielä tulee. Tällä hetkellä ajattelen, että ei väliä vaikka menis vielä vuosi. Esikoisen kouluun meno alkais lähestyä ja voisin olla kotona. Välillä mua ahdistaa, että eikö tää hemmetin pitkäpiimäinen odotuksen odotus jo lopu, että pääsisin elämässä eteenpäin. Sama elämänvaihe vaan jatkuu ja jatkuu...
Ja onhan noi hormoonitkin vaikuttanut mielialoihin. Kaksi ekaa Clomikiertoa olin aina välillä raivohullu, mutta nämä kaksi viimeistä aika normaali. Alankohan jotenkin tottua?
Mies on kestänyt suht hyvin ja jaksaa useimmiten heittää tämän pakkopulla-yrittämisen huumoriksi. Kai sen kanssa pitäis alkaa vakavasti puhumaan, että mennäänkö me hoitoihin ja jos, niin koska.
Mua ei ärsytä käydä katsomassa toisten vauvoja, ostella vauvalahjoja enkä enää juuri tuijottele toisten vauvamasuja tai vauvoja. Ainoa on, että kun katselen jossain sisarusten välisiä touhuja, mua surettaa.
Ennen tutkin vauvalaskurilla, että jos nyt tärppää, tuolloin voin kertoa muille, tuolloin jään pois töistä jne. En tee sitäkään enää. Kunhan vaan joskus onnistuisi. Harmittaisi ihan hirveästi tämä aika, energia ja raha, mitä olen tähän puuhaan käyttänyt, jos ei onnistuisi. Mutta jos se tärppi kävis, nuo asiat olis ihan sivuseikkoja!
Kerro sitten miten se aukiolotutkimus meni. Kiinnostaa kovasti, tiedä vaikka olis itsellä sama edessä. Jospa vaikka yk 16 olis meille kummallekin SE kierto :).
Paljon, paljon plussaonnea sulle! Oli kiva kuulla, että olet hyvällä mielellä ja että teidän asiat etenee.
AnniHelen@ kp9 yk16