lestadiolaiset, miksi opetatte lapsillenne pienestä asti eron ei-uskovaisten ja uskovaisten välillä?

adiolaisia). :D

t. toinen ex-l.

kai ateistikodeissakin opetetaan lapsille, että Jumalaa ei ole olemassa.



Mitä pahaa siinä on, että opettaa lapsilleen uskon perusteita?

Lapsi valitsee oman uskonsa sitten aikanaan, mutta toistaiseksi opetan hänelle omaa, parhaaksi katsomaani uskoa (eli vl:tta). Tällä tavoin juurrutan lastani Jumalan valtakuntaan. Ei lapsi opi, jos häntä ei opeta.



Koulu opettaa lapsille sitten kaikista muista uskonnoista.

Opetamme lapsillemme uskonasioita kuten itse ne uskomme. Niinhän kaikki muutkin tekevät.



Mutta tuomitsemista meillä ei opeteta. Meillä kerrotaan lapsille, ettei kukaan ihminen voi eikä saa sanoa toiselle ettei tämä pääse taivaaseen, että ei sitä voi ihmiset tietää vaan Jumala päättää siitä asiasta.

kyllä lestadiolaisuus vaan on niin ihme uskonto. sen osoittaa jo tälläkin palstalla lestadiolaisuudesta eronneiden kommentit.

Voi olla että minä lestadiolaisena tiedän yhtä vähän ateismista kuin sinä ateisti tiedät lestadiolaisuudesta. :) Yhtä sivistymättömiä ollaan kai sitten. Minä en kuitenkaan väitä että olisit hölmö tai lapsellinen kun olet ateisti, en väitä että ajattelet jotenkin oudosti tai käyttäydyt kummallisesti, en väitä että alistat naisia (tai miehiä) tai tuomitset muita ihmisiä. En vaikka monet ateistit väittävät lestadiolaisista juuri näin.



Eikö me voitas elää ihan rauhassa, jokainen uskoen niin kuin itse parhaaksi näkee?

Ja opinnoissani törmään jatkuvasti opiskelijoihin, jotka innoissaan selittävät, että uskonnon pitäisi jäädä historiaan.

Minun kotonani ei ainakaan minulle opetettu uskon asioista mitään. Kun jotain ei ole olemassa, niin miksi siitä jauhettaisiin? Teininä kun tajusin, että maailmassa jotkut ihmiset uskovat satuihin yritin tästä kotona keskustella. Eivät vanhempani silloinkaan minulle sanoneet aiheesta oikein mitään. Eivät hekään ymmärrä, miksi jotkut uskovat henki-olentoihin/sieluun tms. Joidenkin uskovaisten kanssa aiheesta keskusteltuani olen tullut siihen tulokseen, että onneksi minun ei tarvitsekaan leikkiä ymmärtäväni jostakin kummallisesti keksitystä järjestelmästä mitään. Ihmeellisiä kahleita ihmiset ovat itselleen luoneet.



Lapsilleni en puhu uskosta mitään. Jos he joskus teineinä keksivät uskoa, niin uskokoot. En ole koskaan kuullut ateistista, joka olisi yhtäkkiä löytänyt uskon. Sen sijaan olen kuullut muutamasta ateistista, jotka ovat hetken yrittäneet uskoa. Ja paljon uskovaisista, jotka sekoilevat vaikka mitä uskonsa nimissä. He surffaafat eri uskontoja ja yrittävät tavoittaa jotakin kokemuksia, joita muut uskovaiset vakuuttelevat heille olevan. Ja kaikista " fundamentalisitisimmat" uskovaiset ovat lähes aina minusta suorilta tulkittavissa mielenvikaisiksi.



Anteeksi, jos nyt loukkasin jonkun uskoa. Minulla ei ole mitään uskoa vastaan ja mun puolesta kaikki tehkööt niin kuin itselleen parhaaksi kokevat. Mutta elkää tulko uhkailemaan helveteillä tms. koska se ei uhkailunakaan toimi, jos niihin ei usko.

Satuja raamatun kertomukset ovat ja samalla linjalla jatkan omassa perheessäni omien lasten kanssa.

ja ei-uskovaisia, että olen lapsia opastanut kun esim. eno tulee käymään, että hän ei käy seuroissa niin häntää ei tervehditä " Jumalan terve" . Samoin kerhotätejä ei tervehditä noilla sanoilla... minusta tuntuu siis, että on noloa jos lapset tervehtivät vieraita ihmisiä uskovaisten tervehdyksellä. Ja tiedän, että veljeni, lasten eno, olisi itsekin ihan hämillään jos häntä näin tervehdittäisiin.



Sitten taas, kun " Jumalan terve" ja " Jumalan rauhaan" kuuluvat tärkeinä osina vl-uskovaisten elämään, niin olen kehottanut, että näitä tervehdyksiä käytetään kun on uskovaisia (=seuroissa käyviä ihmisiä) kylässä.



Helvetistä tai tulimerestä ei ole puhuttu mitään, ei kyllä minullekaan lapsena. Ja minustakin on niin, että ihmisellä, siis minulla, ei ole varaa tuomita ketään. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi...

kuin että uskovaiset pääsee taivaaseen. Ja että kaikki lapset on uskovaisia. Ja että uskovaiseksi pääsee jos haluaa uskoa synnit anteeksi.

Kyllä me ollaan opetettu lapsille, mitä eroa on uskovilla ja ei-uskovilla. Se on se, että toinen uskoo Jumalaan ja toinen ei mutta usko ei tee kenestäkään ihmisestä parempaa kuin ei-uskova. Uskoville on luvattu pääsy taivaaseen, muiden kohdalla Jumala päättää.

kyllä se opetetaan ja varhain. Uskovaiset pääsee taivaaseen, epäuskoiset ei. Ja mielellään vain niitä uskovaisia kavereita. Ja epäuskoiset joutuu tulimereen.



t. ex-vl

Lestadiolaisissa kodeissa kuitenkin se usko on esillä ihan jokapäiväisessä elämässä, ja tietysti lasten kanssa puhutaan asioista ja he kyselevät monenlaista.

ettei minulla mitään lestadiolaisia vastaan. Kerroinpa vaan, että mitä minulle ja muille silloin lapsina olleille opetettiin. Ja tiedän sukulais- ja tuttavaperheistä, että näin toimitaan vieläkin.



En kyllä tiedä, että miksi.



t. 6