Mitä ajattelette 40-vuotiaasta äidistä, joka ei selviä yksin vauvansa kanssa

Ajattelen että joku syy täytyy olla, mt-ongelmaa tai muuta. Normaali 40-vuotias EI halua äitiään samaan talouteen asumaan ja lasta hoitamaan.



Ja tietysti mt-ongelmista kärsiväkin on normaali, mutten nyt parempaakaan tuohon keksinyt.



t äiti X 7

Mä olen lähes nelikymppinen, ja olen alkanut miettiä vasta nyt, että voi olla aika raskasta, kun lapset on suht pieniä ja oma äiti vanhenee samaa tahtia. Onneksi se on edelleen terve ja reipas kuusvitonen.

pääsisi jo palaamaan kotiinsa eri paikkakunnalle miehensä luo! Mutta joka kerran kun tätä on yritetty, niin tyttärensä soittaa muutaman päivän päästä että ei selviä. Mt-ongelmaa ei varsinaisesti ole, mutta ihmeellistä epävarmuutta ja sellaista, että ei saa ryhtiä elämään. Ei osaa laittaa lapselle mitään rajoja, kämppä on kuin hävityksen kauhistus jne...

Tunnen kaksi vastaavaa tapausta. Toisella lapsi diagnosoitiin cp-vammaiseksi ja toisella vaikeaksi adhd-tapaukseksi.



Diagnoosit eivät todellakaan tulleet heti, vaan alkuvuodet olivat enemmänkin tuollaista " kaaosta" .

Ja kyllä minusta kannattaisi mielenterveystoimistossa piipahtaa, jos ei uskalla yksin lapsensa kanssa olla.

Äiti on hyvin herttainen ja ihana ihminen, mutta kaikki jämäkkyys puuttuu.

Mun mielestä tilanne on outo, mutta enpä ole oikein keksinyt mitä sille voisi tehdä, vai tarvitseeko mitään tehdäkään. Nykyisellä kokoonpanolla kyllä pärjäävät ihan hyvin...

Mä en ylipäänsä tajua tätä suomalaista kulttuuria, jossa " ei tartte auttaa perkele" ja harmaan kiven läpi pusketaan silloinkin kun tyrkyllä olisi helppo hiekoitettu kiertotie.



jos tällä perheellä asiat ovat niin onnellisesti, että isoäiti haluaa ottaa osaa vauvan hoitoon, iloitkaamme siitä ja kedehtikaamme vain hiljaa itseksemme.



minäkin ottaisin mieluusti apua, vaikka lapseni on jo koululainen.

Moni ns. rajaton lapsi on kaikkea muuta, ei se " huono käytös" ole välttämättä koko totuus.



Ja uskonnollisuushan kertoo vain jonkin sortin mt-ongelmista.

se alkaa dementoitua tai jotain ja tytär ja mies jakavat raskaan hoitotyön. Isoäiti itse ei tietenkään tajua dementiastaan mitään, eikä myöskään tajua hoitojärjestelyä, eikä ehkä ulkopuolisetkaan vielä. Äiti saadaan suostumaan siirtoihin isän ja tyttären välillä vauvanohoitoon vetoamalla, ettei tarvi pakolla alkaa kuljetella.

siinä sulle ja muille samanlaisille miettimistä.



Näitä äitejä on palsta turvoksissa, jotka ovat sitä mieltä, että hyvä kun saa apua. Niin onkin. Ei vaan ole kukaan oikeasti tullut ajatelleeksi sitä, että ei ne mummot välttämättä halua olla koko ajan teitä jeesaamassa.

Ei kai se nyt ole mikään vaihtoehto, että mummon pitää vasten tahtoaan asua eri paikkakunnalla miehestään. Tottakai on hyvä, jos on apua, mutta ei niin että toisen pitää vuosikaudet asua pois omasta kodistaan, vaan siksi että auttaa toista.