Ero?
Hei,
olemme pitkään pohtineet mieheni kanssa avioeroa, mutta tähän asti olemme yhdessä pysyneet. Nyt kuitenkin ero mitä ilmeisimmin on edessä. Vaikka ero on varmaan se " järkevin" vaihtoehto, niin olo on kamala. Niin kauan olemme yhdessä olleet...
Olen koettanut etsiä ja kysellyt tietoa, että kuinka pitäisi toimia. Asunnon etsiminen, ilmoitukset, hakemukset ja etenkin lapsemme tulevaisuus ja tunteet. Käytännön asioita ja tunnepuolen juttuja on niin paljon.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (2)
erosin mieheni kanssa vuosi sitten,jäin yksin kahden vauvan kanssa,3kk ja 1v6kk..asuimme tuolloin maaseudulla,keskellä ei mitään,mies häipyi,minulla ei ollut edes autoa..lähikauppaan meni matkoihin kävellen vaunujen kanssa yli 3t..itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennukseta ja aamuisin oli tunne ettei halua enää herätä koskaan..se aika oli tosi rankkaa ja eniten harmittaa se,etten pystynyt nauttimaan lapsistani niin kuin olisin halunnut....onneksi saimme lopulta lasten kanssa uuden asunnon ja elämä alkoi pikkuhiljaa järjestyä.lasten isä ei käynyt katsomassa lapsiaan yli puoleen vuoteen..ei häntä kiinnostanut.mutta nyt kun erosta on vuosi,oloni on hyvä,nautin taas lapsistani ja aamuisin nousen ylös hyvällä mielellä.olen päässyt eron yli enkä kadu hetkeäkään sitä päätöstä.joten tsemppiä kaikille jotka olette eroamassa,alku on vaikeaa ja se täytyy vaan käydä läpi,mutta sitten helpottaa.
Tiedän, että ero on varmasti paras vaihtoehto, mutta olo on aivan hirveä. Minä olisin halunnut vielä yhdessä jatkaa, mutta mieheni ei selvästikään minua enää rakasta tai yhteistä elämää halua. Hän on jo yli vuoden arponut mitä haluaa ja muuttaa mieltään koko ajan. En jaksa enää itseäni enempää satuttaa vaan päätin hänen puolestaan, että nyt kaikki on ohi.
Kun nyt pääsisi puoli vuotta pikakelauksella eteenpäin niin varmaan jo elämä hieman hymyilisi. Vaikeinta on juuri kaikkien asioiden hoitaminen ja muuttaminen kun samalla pitäisi selvitä surun ja pettymyksen tunteiden kanssa.