Onko ajatukseni tuomittu?

Äidilläni on 21-vuotias kummipoika, juuri tällainen laiska vätyspaskiainen, joka ei laita tikkua ristiin pärjätäkseen elämässään omillaan. Ajokorttia yritti saada opetusluvilla, mutta kun ei kai tullut äitinsä kanssa juttuun niin meni luvat umpeen. Nyt pitäis saada ajokortti autokoulusta.



Noh... tämän pojan äiti on pitkään vinkannut kummitädille, että tarttis saada rahaa pojan (miehen?) autokouluun. Äidillä ei olisi halua eikä varaakaan maksaa.



Äiti kun tästä puhui minulle, en sanonut yhtään mitään, mutta ajattelin vain, että äidillä ei ole mitään velvollisuutta maksaa pätkääkään pojan autokoulusta. Voisi juippi ensinnä mennä töihin tienaamaan rahat! Toisekseen, itse olen äidin velvoituksesta hommannut itse aikoinaan rahat omaan autokouluuni, vanhemmat ei avustaneet yhtään. Suorastaan ottaisi päähän suunnattomasti, jos jollekulle muulle kuin omalle lapselle maksettaisiin ajokortti.



Onko minulla edes oikeutta ajatella näin, saati sitten julkistaa mielipidettäni?