Mistä tiedän olenko oikeasti "diktaattori" vai onko se vain jonkun toisen tulkinta minusta?

eri tilanteissa saatat käyttäytyä eri tavoin ja muille jää mieleen ne tilanteet joissa olet jyrännyt heidät, ei ne missä olet kiltisti ja melua pitämättä mukautunut



voi myös olla että jos koet mielipiteittesi ja tarpeittesi jääneen paitsioon liian usein niin siitä närkästyneenä vastareaktiona joskus toiste ilmaiset halusi kovin kärkkäästi

Varmaan riippuu siitä. Lisäksi mun mielestä tietyssä määrin omissa asioissaan saakin olla diktaattori, ja pitääkin.. :) Tervettä itsekkyyttä! Kerro millaisessa tilanteessa hän sinua on kutsunut diktaattoriksi, osaisin helpommin ainakin tulkita..

..otat sen takaisin seuraavalla kerralla aggressiivisesti. Näin vaikutat itsevaltiaalta monessa tilanteessa MUTTA: muut ihmiset eivät yleensä tiedä koko totuutta. Esim. minua haukutaan sitkeästi itsekkääksi pennuksi, vaikka olen ollut hyvinkin osallisena muiden hyvinvoinnin rakentamisessa (en puhu nyt veroista tms.).

En osaa puolustaa itseäni tai sanoa kantaani jämäkästi mutta ystävällisesti, vaan ajaudun heti "puolustusasemiin". Se saatetaan tulkita aggressiivisuutena tai ylitiukkuutena, joustamattomuutena.



Sitten taas toisena hetkenä olen itsellenikin tärkeissä asioissa alistuva lammas, joka ei osaa puolustaa itseään tai näkemystään, vaan mukautuu toisten tarpeisiin siinä pelossa että leimattaisiin hankalaksi. Silloin olen ylijoustava ja ylikiltti.



t. ap

mikä kasvatuksessani on mennyt vikaan :-(



Jotenkin koen että en ole saanut ilmaista legitiimisti omia tarpeitani kotona. Ollessani pieni. Äitini oli jotenkin "piilevästi alistava" minua kohtaan. Hän syyllisti minut omista tarpeistani ja mitätöi ne.



t. ap

mikä kasvatuksessani on mennyt vikaan :-(

Jotenkin koen että en ole saanut ilmaista legitiimisti omia tarpeitani kotona. Ollessani pieni. Äitini oli jotenkin "piilevästi alistava" minua kohtaan. Hän syyllisti minut omista tarpeistani ja mitätöi ne.

t. ap

Voi olla, että se on sinun tulkintasi äidistäsi, hän näki asiat jotenkin toisin. Niin kuin te näette sinut eri tavoin. Onkohan hänen ollut omista syistään vaikea kohdata lapsen tarvitsevuutta? Minkä ikäinen olet? Eri aikoina on ollut erilaiset kasvatuskulttuuritkin. Onko teidän mahdollista keskustella lapsuudestasi? Oletko kysynyt äidiltäsi selvennystä miksi ja millaisissa tilanteissa hän kokee sinut diktaattorina? Jos hän itse on arka ja helposti jyrättävä ihminen tai marttyyri niin hän voi kokea jyräämisenä sellaisen minkä joku toinen vähän reippaampi tyyppi mieltäisi vain mielipiteen ilmauksena tai erimielisyytenä. Tai jos hän on itse tottunut saamaan aina tahtonsa läpi niin häntä ärsyttää kun toiset pistävät kampoihin. Tai sitten hän ei tarkoittanut ihan niin yleistävästi kuin luulit ja ajatteli lähinnä vain jotain tiettyä tilannetta jossa olit päällekäyvä hänen mielestään.

Tuskin siellä on lapsen tarpeita hirveästi kunnioitettu (paitsi nälkä, jano, uni).



Mitään konkreettista en muista hänen sanoneen, konkreettista tilannetta siis, vaan se "diktaattori" on sellainen yleinen luonnehdinta minusta, jota hän käyttää. Vaikea minun on puolustautua tuollaista yleistä kommenttia vastaan.



t. ap

Epäilemättä lastenkotikasvatin voi olla joskus vaikea omiakaan lapsiaan kasvattaa ilman että hänen taustansa näkyisi.



Ehkä sun jossain kohtaa pitää opetella vaan asettamaan äidin sanomiset kontekstiinsa. Ei sun tarvitse puolustautua eikä hyväksyä niitä osaksi omaa identiteettiäsi vaan ne on nähtävä hänen mielipiteinään jotka on hänen omien kipupisteidensä kautta suodatettu.



Kysy joltain toiselta porukalta millaisena he sinut näkee niin saat varmaan paljon erilaisia vastauksia. Totuus on tuolla jossain, kukaan ei tunne sinua täydellisesti, ehkä et sinä itsekään.