Lue keskustelun säännöt.
pitääkö lapsen " vikinään" reagoida vai ei?
10.04.2008 |
eli tyttö 2,8v.
on nyt alkanut ns. vinkumaan oksennustaudin jälkeen.
eli kun oli oksennustauti, reagoin tietty pieninpäänkin vikinään, koska se tarkoitti, että oli kirmattava äkkiä ämpäri alle...
no, nyt taudin loputtua, sama ä r s y t t ä v ä vikinä ja vinkuminen jatkuu, kaikki on huonosti välillä, ja välillä tuntuu, että vikisee, ja katsoo, reagoinko minä. ikäänkuin ärsyttääkseen minut äärirajoille??
pitäisikös nyt olla kokonaan huomioimatta lasta, kun se vinkuu kuin koiranpentu, vai kysyä mikä on vialla?
onko liian kovaa olla reagoimatta mitenkään?
tuntuuko se, etten välitä lainkaan hänestä?
lisäksi, päreet palaa minulta aikas helposti tuollaisesta ns. turhanpäiväisestä vinkumisesta... ja räjähdän karjumaan kuin leijona:(
nimim. tunnevammainen räyhä-äiti
Kommentit (4)
Kuopuksena saanut paljon huomiota osakseen, mutta tuntuu että mikään ei riitä! Etenkin mamman pitää olla koko ajan huomaamassa. Harrastaa myös tuota vinkumista ja olenkin nyt ottanut sen linjan, että en suostu kuuntelemaan, jos ei sano ilman vinkua nätisti. T. Myös tunnevammainen räyhä-äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosin ymmärrä vielä jos pyytää ilmaisemaan " nätisti" haluamansa. Illasta alkaa aina vähän kiristämään kun marina on jatkuvaa..
ei ole liian julmaa