kaksivuotias kotiin vai päiväkotiin toisen lapsen synnyttyä?

Kahden keskosen kanssa meni kaikki aika (mm. syöttäminen alussa tiuhaa), isompi oli tyytyväinen kun pääsi tuttuun paikkaan leikkimään. Kun alusta selviittiin, pystyin ottamaan esikoistakin enemmän kotiin. Vaikea sanoa, mitä olisin tehnyt, jos esikoinen ei olisi lainkaan ollut päivähoidossa ennen seuraavien tuloa. Mutta nyt kun oli tuttu paikka jo, ratkaisu oli helpompi tehdä. En muista esikoisen koskaan kysyneen, miksi hän menee pk:iin. Meillä vaan niin tehtiin, ja lapsikin koki sen luonnollisena.

Meillä on kolme lasta 5,3 ja 2-vuotiaat sekä vauvaa odotetaan.

Eipä ole tullut hetkeä ettenkö kotihommia sun muita olisi pystynyt hoitamaan.

Hyvin on arki kaikkien vauva-aikaan rullannut. Ei oo tullut mieleenkään viedä isompia hoitoon kun itse vauvan kanssa kotona.

Meillä tuo 5-vuoias on nyt vasta alkanut kaipaamaan sisällä ollessaan välillä kaveria. Käy 2 kertaa viikossa kerhossa ja se onkin riittänyt mainiosti " virikkeeksi" . Syksyllä kutsuu sitten eskari.

Meillä lapset lähtee hoitoon vasta kun minä lähden töihin.



Tuo on turhaa höpötystä et 3-4-vuotias saati sitten 2-vuotias tarvii kaveria ja pitkästyy sekä kaipaa virikkeitä..

Äiti siinä taitaa enemmän kaivata rauhaa ja helpolla pääsyä kun vauvan kanssa on kotona.

Älkää tehkö niitä lapsia jos ne pitää hoitoon raahata kun uusia tulee.

Lapsi ei kaipaa sen kummempaa virikettä ku kotona leikkiminen ja yhdessä äidin/isän kanssa touhuaminen.

Antakaa niitten isompienkin nauttia vauvasta ja äidin kanssa olosta. Eikä saada tunnetta et minut viedään pois tieltä hoitoon, että äiti ja pahimmassa tapauksessa isikin saa/saavat olla vauvan kanssa kahden kotona.

ja tulee kokeilemaan pärjäätlö yksin edes meidän esikoisen kanssa? ei ole todellakaan mikään normaali 2-vuotias. Ihan turha kuvitella että satuja lukemalla ja piirtämällä saat pidettyä sen tyytyväisenä.



tässä ote tästä päivästä:



hellalla kiehuu ruoka (kohta pohjaan) vauva huutaa, sillä on nälkä. annan tissiä ja esikoinen hyppii sohvalla. Tippuu sohvalta kun ei usko kieltoa, tulee verta suusta. Imetän vauvaa, pyyhin verta lattialta ja lohdutan esikoista samanaikaisesti. ruoka palaa pohjaan...se pitää tehdä uudestaan.



tällaista meillä on jatkuvasti. esikoinen ei pysy paikallaan vaan reuhaa ja koheltaa. se todellakin tarvitsee muuta aktiviteettia kuin tämän kodin kalusteet :)



siskoni 4 lasta voin kyllä kevyesti hoitaa kerralla, joten ei se määrästä ole kiinni....

Vierailija:

ei täällä kukaan mitään tekosyitä ole luetellut, minä ainakin kirjoitin ihan rehellisesti, että lapsen hyvinvoinnin takia meillä tuo tarhapaikka olisi ollut järkevä vaihtoehto. Nyt lapsi saa aivan liian vähän huomiota kotona ja hyppii niin sanotusti " seinille" . En pysty pesemään pyykkiä, en tekemään ruokaa, en seurustelemaan vauvan kanssa...onko tämä sitten hyvää elämää 2-vuotiaalle ja vauvalle?

On hirmuisen vaikeaa näköjään tajuta, että lapsia on erilaisia. Jos sinun Maijasi on tyytyväinen kotihoidossa, niin hyvä. Mutta se ei paljon minun lapseni oloa helpota! Jos lapseni on todella vilkas ja vaatii jatkuvaa aktiviteettia, niin ei siinä sen kummempaa. Kerho on ihan samanlainen hoitopaikka kuin tarhakin...sitä vaan täällä palstalla yritetään jotenkin väittää paremmaksi paikaksi alle 3-vuotiaalle. Pötyä sanon minä...kerhon ohjaajat eivät ole edes ammatilaisia.

Minä ainakin vien alta 3-vuotiaan hoitoon ja sillä sipuli. Ihan sen takia että lapsella olisi parempi olla.

t.16

Mun " maija" on pikemminkin Eemeli (mulla on kolme poikaa) ja pahempi kun Eemeli sanoisin... Minkä takia heti luullaan, että jos on kotihoidossa, niin on joku HELPPO lapsi joka istuu perseellään ja katselee kuvakirjaa kaiket päivät??

Juur sen takia sä oletit niin, että sä todella KEKSIT tekosyitä lapsesi hoitoon viemiseen. Luulitko sä todella, että se on helppoo kun on lapsia? PITÄISIKÖ sen olla helppoo??? Olisit sitten jättänyt sen toisen lapsen tekemättä, kun kerran esikoinen on nyt vaan sun tielläs ja kehtaa vaatia sun huomiota. Kylläpä sulla onkin kamala lapsi!

Millaiset tukiverkostot teillä on? Mummoja/pappoja/sisaruksia/muuta sukua/ystäviä?

asiat siitä vielä lutviintuu. Kaksivuotias on ihan pieni vielä.

Terkuin monen lapsen äiti, lapset äitiyslomilla/hoitovapaalla kotona.

Vierailija:

ja tulee kokeilemaan pärjäätlö yksin edes meidän esikoisen kanssa? ei ole todellakaan mikään normaali 2-vuotias. Ihan turha kuvitella että satuja lukemalla ja piirtämällä saat pidettyä sen tyytyväisenä.

tässä ote tästä päivästä:

hellalla kiehuu ruoka (kohta pohjaan) vauva huutaa, sillä on nälkä. annan tissiä ja esikoinen hyppii sohvalla. Tippuu sohvalta kun ei usko kieltoa, tulee verta suusta. Imetän vauvaa, pyyhin verta lattialta ja lohdutan esikoista samanaikaisesti. ruoka palaa pohjaan...se pitää tehdä uudestaan.

tällaista meillä on jatkuvasti. esikoinen ei pysy paikallaan vaan reuhaa ja koheltaa. se todellakin tarvitsee muuta aktiviteettia kuin tämän kodin kalusteet :)

siskoni 4 lasta voin kyllä kevyesti hoitaa kerralla, joten ei se määrästä ole kiinni....

Vierailija:

Millaiset tukiverkostot teillä on? Mummoja/pappoja/sisaruksia/muuta sukua/ystäviä?

" Tukiverkostoja ei ole, isovanhemmat asuvat kaukana/käyvät töissä. Yksin hoidan kaiken enkä valita, vaikken saisi nukuttua viikkoon. Mies on yrittäjä ja tekee 12h päiviä perheemme toimeentulon eteen"

Vierailija:

Millaiset tukiverkostot teillä on? Mummoja/pappoja/sisaruksia/muuta sukua/ystäviä?

niinhän ne kaikki tututkin on sanonut kunnes on tullut katsomaan... :)

hyvin jaksettiin ja keksittiin tekemistä. Nelivuotiaana aloitttikin kerhon muutaman kerran viikossa että näkee kavereita kun ei aina kotipihassa ole. Ja oppii vähän kristillisiä arvoja kerhossa, ei ollenkaan paha juttu.



Aamupäivisi kaksivuotiaan kanssa on kiva ulkoilla pitkäänkin kun vauvalla yleensä ne pisimmät päiväunet siinä aamupäivän aikaan

edes 3 eemeliä ei ole mitään siihen verrattuna :)

Jos minulla olisi kuopus ollut esim. koliikkivauva, niin varmasti esikoiselle olisi ollut kivempi käydä välillä hoidossa ns. normaaleissa ympyröissä.



Onneksi vaativan esikoisen jälkeen sain suhteellisen helpon vauvan, ja arki kahden pienen kanssa kotona on sujunut yllättävän hyvin. Esikoinen jopa tuntuu nauttivan vauvasta, ja on muutenkin reipastunut kovasti kotona ollessaan. Mitään taantumaa tai pahempaa mustasukkaisuutta ei ole esiintynyt.

Kyllä kaksivuotiaalla on varmasti päiväkodissa enemmän turvaa, syliä ja yksilöllistä huomiota kuin vauvan ja äidin kanssa kotona!

Minua aina näissä " esikoinen hoitoon vai ei" keskusteluissa häirtsee se, että ihmiset kuvittelevat päiväkotien tarjoavan jotain erikoisia ja ihmeellisiä virikkeitä joihin kotona ei ole mahdollisuutta. Mikä on parempaa tekemistä ja virikettä lapselle kuin saada touhuta kotona yhdessä äidin kanssa. Aktivoikaa lapsenne osaksi arkea ja voin vannoa, että helpottaa huomattavasti kun lapsella on mielekästä tekemistä. Tokihan ne eemelit ja iidat kiipeilevät seinille jos heidän oletetaan olevan omissa touhuissaan hiljaa ja kiltisti. Antakaa huomiota ja pitäkää rajat.



Tosiasiassa päiväkodissa suuri osa ajasta menee siirtymisiin, ruokailuihin jne. Ei siellä kummoisia virikkeitä ole tarjolla, joita pieni lapsi tarvitsisi välttämättä.

Päiväkodissa on paljon huonojakin puolia, kuten melu, suuret lapsiryhmät eikä riittävästi aikuisia, jolloin huomiosta joudutaan ' tappelemaan' , infektiokierre... ja tosiaan, pukemiseen/syömiseen/potatukseen menee suuren suuri osa ajasta.



Kotonakin voi lorutella, laulaa ja askarrella. Kavereidenkin tarve tulee lapsille vasta siinä 3 vuoden paikkeilla ja monesti esim puistokaverit riittää mainiosti.

Kyseessä oli kyllä sijainen, jolla ei edes ollut minkäänlaista käsitystä minusta tai perheestämme. Ollaan ihan normaali, hyvin toimeentuleva perhe, mies tekee paljon kotihommia ja myös hoitaa lapsia, ja lähtökohtaisesti tietenkin halusin hoitaa lapset itse. Ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia alle 3 v. ikäerolla, jos olisin ollut laittamassa esikoista " alta pois" hoitoon.