Olenko väärässä?

Minusta yleensäkin mummolat voisivat noita koristeriplakkeita korjailla vähän ylemmäksi lapsenlapsilta. Vaikka kuinka on isovanhempien OMA koti, niin miksi pitää ne kaikkein kalleimmat lasiastiat olla pienten käsien kohdalla houkuttimina. Monta kertaa on ollut mummolassa läheltä piti tilanne.

ja jos joskus mummo sattuu pyytämään räyhäämistään anteeksi niin voisi mennä taas käymään. jos koriste esineet ovat vieläkin samassa paikassa, niin anna olla. sitten kun joskus varmasti joku menee rikki niin voit muistuttaa että olet kyllä maininnut asiasta.

Loppupeleissä aivan sama. Omituista käytöstä eukon säikytellä lapsia! En minäkään sinne menisi enää ikinä.

Oletteko myös huomanneet, että siistimmässäkin mummolassa on pakko säilyttää pesu- ja puhdistusaineet lasten ulottuvilla, esimerkiksi vessan lattialla!? Äly hoi, järki älä jätä.



Ja huom.: vaikka laittaisin myrkyt piiloon lapsilta, kun saavumme mummolaan, niin sieltähän ne taas löytyy lattialta, kun seuraavan kerran menemme. Asiasta on myös keskusteltu asiallisesti. Huoh.

nyt noin idiootti ole. En usko tätä juttua.

Ja mikä oli tulos. Ensin sanoi että ala siellä leppyä ja tuo ne lapset käymään. Sanoin, että mitä se vaikuttaa, kun aina on sellaista. Ja äitini mielestä hän ei ole tehnyt mitään ihmeellistä, vaan MINÄ olen lapsellinen ja minun pitäisi vähän jotain rajaa pitää käytöksissäni kun käyn hänen luona. Siis miten voi ihminen olla niin laput silmillä, ettei näe itsessään mitään vikaa. Sanoin, että viime käynnillä en varmasti ole mitään kummallista sanonut, että hän räjähti ihan tyhjästä ja kun räyhäsi vielä lapselleni se oli minun mielestä viimeinen rajan ylitys. Että hänen pitäisi omaa käytöstä vähän rajata. Noh, kauheaa huutoa ja räyhäämistä ja luuri korvaan.



Tietysti nyt itse tunnen sitten syyllisyyttä, vatvon vieläkin että en kai vain sanonut jotain mistä hän oikeutetusti suuttui. Vaikka tiedänkin, että äiskä se osaa vääntää sellaista syyllistelynappia ja loppujen lopuksi saa asiat aina vääntymään niin, että toisissa on vikaa ja pahasti.



Täytyy sanoa, että onpas ollut helppo ollakin tämä pari viikkoa kun ei ole tarvinut mitään räyhäämistä kuunnella. Lapset ei ole sanallakaan kysellyt mummon perään, vaikka ovat tottuneet säännöllisesti käymään. Kenties tämä sitten onkin hyvä ratkaisu... ap

eikä lapsia enää tuollaiseen mummolaan

lapset saa leikkiä koriste-esineillä. Jos jotain hajoaa, niin äitini vaan toteaa että onpahan taas vähemmän pölynkerääjiä pyyhittävänä ja lakaisee sirpaleet lattialta. Sillon kun minä olin lapsi, ei meillä ollu kotona sellaisia esineitä joihin lapset eivät saaneet koskea.

Silloin äitini alkoi heti minulle kertoa kuinka joku tuttu oli sanonut että lapsenlapsille saa huutaa ja niitä saa komentaa. Noh, asiastahan saa aina komentaa, huutamisesta en pidä. Mutta tuosta päivästä saakka on joka meidän käynnillä huudettu ja nyt olen siis korviani myöten täynnä. Ja jos en saa heti sanomisella kuriin jostain syystä, vaikka nyt hyppii sohvalla tai sängyllä. Kehoittaa väkivaltaan lapsia kohtaan, joko tukistamaan tai " vetelisin pitkin seiniä" -tyyliin. En ole uskaltanut lapsia sinne jättääkään hoitoon. Esikoinen sanoi eilen illalla, että mummo on siksi vihainen kun me aina mennään sinne käymään. Sanoin vain, että enää ei mennä...

Itselläni ei ainakaan ole kaikki kunnossa, jos menee hermot niin pahasti, että alan huutaa.

että ette sinne enää mene. Itse voisit äitiäsi varovasti kehottaa menemään lääkäriin. Vaihdevuodetkin voivat laukaista psyykkisiä sairauksia.

Aika hurjaa, että omia lapsenlapsiaan kehottaa vetelemään seinille...



Pitäisin kyllä nyt taukoa vierailuista ja menisin sitten ehkä yksin käymään, jolloin koettaisin kysellä tuosta raivoamisesta. Saahan lapsenlapsiakin toki komentaa, muttei todella kuulosta normaalilta tuo hänen raivonsa.

En enää muistanutkaan tota " sanontaa" :)

Käyvät ja lähtevät. Omat lapsuusmuistot sisältävät huutoa, väkivaltaa, alkoholin varjossa elämistä. Kuitenkin vanhempieni sanojen mukaan " aina on ollut vaatteet päällä, ruokaa pöydässä ja katto pään päällä" . Mitään en ole äitini silmissä tehnyt koskaan oikein, en lapsena, enkä edes nyt aikuisena. Mutta olen ajatellut lapsieni kannalta että oppivat tuntemaan minun perheeni ja jotenkin luulin että isovanhemmat olisivat sitten " helläkätisempiä" heidän kanssaan. Mutta kai se oli vain jotain unelmaa, että lapseni saisivat minun vanhemmilta jotain suurta jota en itse koskaan saanut. Itse lähdin aika nuorena maailmalle kotoa ja vuosia vierähti oikeastaan ettei pidetty kuin sen verran yhteyttä, että tiedettiin toistemme olevan elossa. Sitten kun tuli lasten aika meidän kohdalla, yhteys jollain tapaa syntyi uudelleen. Mutta aikaa myöten sen huomasin, että mikään ei muutu...

Kukaan ei tiedä tuota toista puolta asioista. On vain mummoriepu, jonka itsekäs lapsi estää häntä näkemästä ja olemasta lastenlasten elämässä.

Minun äitini oli erittäin katkera siitä, että hänen isänsä eli ukkini leikki meidän lasten kanssa ja oli kiva. Ukki ei kuulemma ollut koskaan sellainen hänelle tai hänen sisaruksilleen.



Sinuna kuitenkin pysyisin erossa äidistäsi. Ei lastesi tarvitse kuunnella tuota huutoa ja turhasta raivoamista. Joku kerta voi vielä lyödäkin heitä. Onko alkoholi edelleen kuvioissa?

puhumalla en ehtinyt saada pois enkä nostaa, kun äitini meni ja lättäsi avokämmenellä päähän. Ja alkoholi on kuvioissa, hoitavat kyllä työnsä mutta vapaat ja lomat menee lujaa. Ja kun työnsä hoitaa, niin ongelmiahan ei ole!?



Ja mitä enemmän nyt kirjoitan, niin tulee mieleen, että olenkohan ihan tosissani. Että vielä kokemuksiemme jälkeen lapsia veisin mummolaan...