Itseasiassa miehet soveltusivat naisia paremmin kotona olemiseen ;D

Ei pahemmin stressannut, hoiti kyllä tosi hyvin lapset. Itse kaipasin koko ajan muuta puuhaa, opiskeluja tms. ja niitä sitten teinkin.

Ja hommat kaatuis naisilöle vielä sen työpäivän päälle!

että äiti joutuis työpäivän jälkeen siivoon kämpän päivän leikkien jäljiltä ja peseen pyykkiä.

Tulos: tein työpäivän päälle kaikki kotihommatkin. Ei saanut aikaiseksi kuin lapsen ruokkimisen ja ulkoilun. Loput ajasta makoili tai istuskeli tupakalla. Tosin ei ole ex tästä syystä vaan oli väkivaltainen.

Vierailija:

Niitä ei huolet paina ja pienet siivot häiritse, jaksavat leikkiä ja hullutella ilman ahdistusta pyykkivuorista. Niitä ei nolota pukea lapsille päälle mitä kaapista käteen sattuu ja ulkoilla voi vaikka pikkareissa.

ruoka-astiat jätetään pöydälle ja ulkovaatteet siihen mihin ne satutaan riisumaan, eikä imuroida koskaan. Ei siinä pipon löysäämiset auta.

Mainosti tyytyväisenä ja vähän ylimielisen oloisena ettei heillä ollut mitään hätää. Jäi sellainen fiilis vähän, että mitä akat valittaa. Noh, kämppä oli huostaanottokunnossa ja meikä on nyt sitten kuumeisena täällä sairastaessaan koettanut saada sitä pikkuhiljaa ihmisasumukseksi jälleen. Ja jos joku nyt sit nipottaa että naisten pitäis laskea standardia, niin otetaan esimerkiksi keittiön pöytä. Täynnä leivänmuruja, astioita ja likaa + viikon postit isona sotkuisena kasana puoleen väliin pöytää. Lattia pöydän ympärillä täynnä muruja, pöydän alla lojumassa keittiöpyyhe ja pari sanomalehteä/mainospostia. Sori vaan, mutta voiko näin elää?

Minä en tänäkään päivänä jaksa ymmärtää, MITÄ PAHAA ON SIISTISSÄ KODISSA?? Miehen rentoutta (joka syntyy siitä ettei tee mitään eikä älyä että kämppä on täynnä ötököitä, jossei viikkoon vie roskia/tiskaa) kehutaan mutta naisen halua pitää järjestystä yllä moititaan. Ihankuin elämä siitä parantuisi ettei siivoa!!



Meillä siivoaminen muodostui kiistakapulaksi vauvan tulon jälkeen ja niinpä ratkaisimme asian äitiyslomani päätyttyä tiukasti: mies jää kotiin ja hoitaa vauvan KOKONAAN, minä saan leikkiä ja tehdä hänen kanssaan ns. mieluisia hommia. Vastineeksi tuosta itse hoidan suurimman osan siivoamisesta. Miehen jälkiä en kyllä vieläkään siivoa >:P.

Ei se nyt suuri vaiva ole laittaa pyykinpesukonetta päälle kun töistä tulee, mies tekee kuitenkin ruuat lapsille sillä aikaa ja laittaa astianpesukoneen päälle. Lapset kun on nukkumassa niin järjestellään tavaroita. Viikonloppuihin yleensä jää imurointi ellei mies innostu kun tulen töistä (nyt kun ajattelen niin mies meillä imuroikin, taitaa olla se pyykinpesu ja satunnainen luuttuaminen mun homma - ja keittiön pyyhkiminenkin isommasti).

miehestä nyt puhumattakaan. Sotku on joskus karmea, mutta jostain syystä minua ei yleensä haittaa yhtään. Eipä meillä kyllä siivouksesta riidelläkään. Eikä muuten ole ikinä ollut mitään ötököitä.

mieluummin siivoamiselta jäävän ajan ja energian lapsen kanssa olemiseen tai oman hyvinvointini ylläpitämiseen kuin siihen, että yrittäisin otsa rypyssä pitää kämppää siistinä stressaten jo etukäteen siitä, että viimeistään vuorokauden kuluttua siellä olisi taas kaaos...

Vierailija:

mieluummin siivoamiselta jäävän ajan ja energian lapsen kanssa olemiseen tai oman hyvinvointini ylläpitämiseen kuin siihen, että yrittäisin otsa rypyssä pitää kämppää siistinä stressaten jo etukäteen siitä, että viimeistään vuorokauden kuluttua siellä olisi taas kaaos...