Olen vuodelevossa, heikossa kunnossa ja rv 34. Koirasta on tullut tosi outo mua kohtaan..

raskausaikanani, oli tosi varovainen ettei vahingossakaan tönäissyt mua ja lenkilläkin vahti kokoajan ettei remmi vain kiristy. Selvästi vaistosi raskauden ja ymmärsi varoa.

eilen menin viereen naureskelemaan, kun mies jäi alimmaiseksi, ja koiramme puri häntä niskasta leikillään. Kun koira huomasi mut, lopetti heti, ja meni häntä koipien välissä makaamaan. Mies kysyi multa vihaisena, olenko piessyt koiraa.. No en oo.



ap

Koirilla on hyvä vaisto. Luultavasti sinunkin koirasi tietää, että " nyt ei ole kaikki kunnossa" ja siksi vartioi sinua, jottei mitään pahaa tapahdu.



Tuttuni koira kerran jopa aavisti isäntänsä tulevan sydänkohtauksen. Omistaja oli siis vanhempi mies. Heillä oli joka aamu sama rutiini, söivät aamupalaa ja menivät lenkille. Eräs aamu tämä koira ei suostunutkaan menemään ovesta ulos eikä päästänyt isäntäänsäkään. Kulki perässä ja vartioi isäntäänsä. Siinä aamupäivällä sitten tämä isäntä sai sydänkohtauksen (aikaan, jolloin olisivat normaalisti lenkillä) ja jos koira ei olisi kieltäytynyt lenkistä olisi mies luultavasti kuollut. Nyt oli kuitenkin kotona ja sai soitettua ambulanssin.

Tämä tapahtui siis aikaan, jolloin ei vielä ollut kännyköitä.

koirat vaistoavat omistajansa sairauden. Meillä oli tyttö nöffi, kun meidän silloin 8v poika sairastui. Koira istui liki yötä päivää pojan vuoteenvierellä ja koitti laittaa päätä vähän käsivarren päälle. Nukkui pojan huoneessa siinä sängyn vieressä, vaikka aina ennen oli hakeutunut viileälle kaakelilattialle. Ja kun pojalta tuli verta nenästä, koira veivas hätääntyneenä rinkiä. Muuten koira tahtoi olla yleensä mieluiten terassilla. liki Kaks viikkoa nyyhisteli pojan huoneessa, sitten kun tauti helpotti, muuttui koirakin normaaliksi. Oli aina rauhallisempi kun joku lapsista oli sairaana, mutta ei ihan tuossa määrin, jotenkin vaistosi, että poika on todella heikkona.

niin, siis nimenomaan likaiset pikkarit kun olin ne jättänyt vaatekasaan mennessäni saunaan. Teki tämän kolme kertaa, oli ottanut pikkuhousut jopa pukuhuoneen penkiltä ja syönyt ne haarojen kohdalta.



Ja tämä tapahtui ainoastaan olleesani raskaana. Tosi outoa. Koirat todellakin vaistaoa ja haistaa vaikka mitä!

Käydään lenkillä metsässä hieman vaikeakulkuisessa maastossa, jossa koirat saavat mennä omaa tahtiaan vapaana. Raskaana ollessani kuitenkin koiristani vanhempi jäi aina odottamaan ja jyrkemmissä kalliokohdissa tuli ' auttamaan' ottamalla ranteesta, hihasta tai lahkeesta kiinni. Siis todella koirasta näki, että ei kokenut minun olevan ihan normaaleissa ruumiin voimissa ja yritti auttaa, että mamma varmasti pääsee nyt tämänkin alamäen kunnolla alas.



Arvatkaa oliko helppo tasapainoilla muutenkin ison mahan kanssa talvella, saati sitten kun vielä iso koira kiehnäsi jaloissa ja yritti ottaa kädestä kiinni! =D



Kyllä koirat ainakin meillä heti vaistosivat ja niistä näki, että tiesivät mamman olevan tiineenä! =)

Koira saattaa myös haistamisen lisäksi kuulla, että masussa elää nyt jotain " ylimääräistä" ja ymmärtää sen laumanjohtajan pennuksi.

Sama jatkui jonkun aikaa synnytyksen jälkeen. Vauvoista ovat hyvin tarkkoja. Meillä ei tarvita itkuhälyttimiä. Tirrien ei tarvitse kuin inahtaa ja koirat syöksyvät katsomaan, mikä hätänä. Kun huomaavat, että ulkopuolista uhkaa ei ole, niin samalla vauhdilla hakemaan minua (tai minun poissaollessani miestä) apuun.

epäluuloisena pienen matkan päästä. Ekassa raskaudessa ja vauvan tultua näytti tosiaan " pelkäävän" tai varovan mahaa ja vauvaa. Seuraavien lasten kohadalla ei ole ollut enää niin " vauhkona" , mutta muuttunut kyllä selkeästi normaalista käytöksestään.

koira alkoi loppuraskaudesta seurata minua epäluuloisen näköisenä. Nukkui samassa huoneessa sängyn vieressä, vaikka yleensä eri huoneessa jne.

paria viikkoa ennen synnytystäni. Kun palasin vauvan kanssa kotiin, oli normaali oma itsensä. Sitä ennen vartioi minua, ei päästänyt edes suihkuun yksin. Oli epäluuloinen vieraita kohtaan. Arvasin siitä, että synnytys oli lähellä.



Eläimet ovat ihmeellisiä.