Helvetti. Koira joka varastaa ruokaa pöydiltä! Miten tavasta eroon?

jokainen koira keksii kepposia... älä vaan lyö tai läpsi, se vikatikki



jälkeenpäin turha meuhkata



kiellät kun näet, tiukasti



l

Toinen vaihtoehto on oppia piilottamaan ruoat. meillä on 11-vuotias koira joka varastaa, kaikki on kokeiltu, mikään ei auta. Onneksi ajan myötä muistaa piilottaa ruoat, mutta silloinkin varastaa tiskipöydältä käytetyt aterimet.

pentuajoista jo aikaa....koira 16v. Katselee vaan vesi suupielistä valuen " enkö sais pikku palaa"



Kyllä se ajan kanssa oppii, kärsivällisyyttä



Ja älä tieten tahtoen jätä houkutuksia

Tuttavaperhe teki rosvokoiralle yllätyssämpylän pöydälle. Sisään jotain maustetta ja kuulemma ei enää ikinä ottanut ominluvin mitään.

Laita pöydälle jotain varastettavaa niin, että kun sen nappaa, koira saa niskaansa myös räminäpurkin tms. Jotkut käyttävät löysiä hiirenloukkuja, joista saa nenilleen tai sitten tosiaan tuo pahanmakuinen ylläri. Jälkikäteen toruminen on aivan turhaa.

Laittakaa ruokailupöydän tuolit siten, ettei koira ylety niiden kautta pöydän antimiin. Tai sitten, älkää jättäkö ruokaa pöydille. Leipälaatikko tms. estäisi koiraa saamasta herkkuja omin päin. Nythän herkut ovat suorastaan tyrkyllä... Jos haluatte pitää niitä jatkossakaan esillä, niin se vaatii teiltä koiran opettamista.



Kun rankaiset koiraa, pidä huoli siitä että koira tietää selkeästi rankaisun syyn - sehän voi pelätä ja luimistella vain koska näkee suuttumuksesi. Älä oleta mitään, vaan tee aina varmuuden vuoksi selväksi ja korosta, mitä et salli koiralta. Muista että koira ymmärtää ennenkaikkea äänensävyjä, eikä hissukseen moittiminen ole kovin tehokasta: korota ääntä kun se on tarpeen. Rankaise aina samalla tavalla (esim. laitat parvekkeelle, sidot pihalle) ja ole johdonmukainen, jotta koira oppii syyn ja seurauksen.



Muista vastaavasti myös kannustaa koiran muussa oppimisessa. Kuitenkin harkiten, ettei palkitseminen menetä tehoaan. Palkinnon ei tarvitse aina olla suupala, se voi olla jotain muutakin. Tämä on vielä sitä vaihetta, kun määräät millainen koirasi tulee olemaan loppuikänsä. Tietysti koiralla on oma synnynnäinen luonteensa, mutta sinun tehtäväsi onkin ohjata se tarpeen mukaan itsellesi sopivaksi.

että ette jätä ruokaa pöydälle ollenkaan! Meilläkin koira varasti puolitäysiä näkkäripaketteja yms. Sitten opittiin itse pitämään ruoka kaapeissa ja leipälaatikoissa. Keittiön pöydällä on ruokaa vain silloin kun syödään ja silloin koira ei saa olla keittiössä ollenkaan.



HELPPOA.

Hauska idea käyttää ylläreitä, esim. jotain voimakkaita mausteita sämpylän sisällä.



Muihin systeemeihin ja virityksiin suhtaudun kuitenkin hieman varauksella, kun kyseessä on koiranpentu... Se on vasta oppimassa maailmaa ja ympäristön lakeja: eikö jatkuva säikähtely ja hämmennys ole vaaraksi tehdä siitä jotenkin aran tai levottoman?



Olen sitä mieltä, että taitavan kasvattajan ei tarvitse turvautua pelkästään jekkuihin. Paljon vähemmällä pääsee, kun kouluttaa koiransa alusta pitäen.

Viisi sekuntia on ehdoton takaraja. Koiran muisti on lyhyt ja se ei tosiaankaan osaa yhdistää aiemmin varastamaansa pullapitkoa parin minuutin päästä tulevaan rangaistukseen. Ihmisiä ne kuitenkin lukevat taitavasti, eli tietävät kyllä jos olet vihainen ja nöyristelevät, mikä on helppo tulkita syyllisyydeksi väärästä teosta, vaikka todennäköisesti koira ei enää edes muista tekoa.

Kun koira esim. on sotkenut tai rikkonut paikkoja yksin kotona ollessa ja kun se sitten tulee syyllisen näköisenä ovelle kotiutuvaa vastaan, se ei muista enää tehneensä väärin, se vain huomaa, että kotona on sotkua ja tietää, että ihmiset ovat vihaisia, kun kotona on sotkua ja yrittää siksi lepytellä. Ei se edes muista aiheuttaneensa sitä sotkua.

.Henna.:

Kun rankaiset koiraa, pidä huoli siitä että koira tietää selkeästi rankaisun syyn - sehän voi pelätä ja luimistella vain koska näkee suuttumuksesi. Älä oleta mitään, vaan tee aina varmuuden vuoksi selväksi ja korosta, mitä et salli koiralta. Muista että koira ymmärtää ennenkaikkea äänensävyjä, eikä hissukseen moittiminen ole kovin tehokasta: korota ääntä kun se on tarpeen. Rankaise aina samalla tavalla (esim. laitat parvekkeelle, sidot pihalle) ja ole johdonmukainen, jotta koira oppii syyn ja seurauksen.

eikä se aiheuta arkuutta. ihmiseltä tuleva rankaisu on lähes aina vääräaikainen ja jollain tavalla liian subjektiivinen ja lisäksi se voi vahingoittaa suhdetta koiraan. Niskaan rämähtävä räminäpurkki tai nenille tuleva hiirenloukku ruokaa varastettaessa taas ovat aina oikea-aikaisia ja eivät koiran silmissä liity omistajaan. Siksi ne ovat niin tehokkaita ja eivät vaurioita omistajan ja koiran suhdetta.

.Henna.:

Muihin systeemeihin ja virityksiin suhtaudun kuitenkin hieman varauksella, kun kyseessä on koiranpentu... Se on vasta oppimassa maailmaa ja ympäristön lakeja: eikö jatkuva säikähtely ja hämmennys ole vaaraksi tehdä siitä jotenkin aran tai levottoman?

Olen sitä mieltä, että taitavan kasvattajan ei tarvitse turvautua pelkästään jekkuihin. Paljon vähemmällä pääsee, kun kouluttaa koiransa alusta pitäen.

tosi kivoja ja asiallisia vastauksia!



Tiedän kyllä, että toruminen ei enää myöhemmin auta vaan että pitäis yllättää itse teosta. Koira on vaan aika ovela, eikä hyökkää esim leivän kimppuun kun tietää että olen lähistöllä. Kerran yritin piiloutua, mutta koira vainosi olemassaoloni sillä kävi vaan nuuskimassa nakkia pöydällä.



Jos kokeilis tuota maustekepposta. Mikähän ois sellainen mauste, joka toimisi?



ap

Sen jälkeen ei noussut pöydälle ja pysty jättää vaikka suklaalevyn olohuoneen pöydälle yöksi ja pöytä oli matala.

mikä vaan pahanmakuinen. mustapippuri tmv. ja ei hirveitä määriä tarvii

ja kovapäinen, että kokeili seuraavana päivänä uudestaan, onko sitä chiliä vai ei. Otin sitten sen linjan, että yksin ollessaan mitään ruokaa ei kertakaikkiaan ollut missään saatavilla, koska joka kerta, kun saa pienenkin murun jostain, tapa vaan saa vahvistusta. Nyt on reilu vuosi mennyt niin, ettei mitään ruokia ole jäänyt meidän poissaollessa tarjolle, niin hyvin harvoin koira edes menee nuuhkimaan pöytien luo, koska tietää ettei siellä mitään ole.

ja sitä piti muistaa toistaa, kunnes koira oppi että kaikki ihmisten ruoka on pahanmakuista. Meidän sakemanni rosvosi pentuna varsinkin vaaleaa leipää, aina kun silmä vältti. Mutta tapa loppui pippurikouluun.



Itse en ole niin vakuuttunut siitä, etteikö koirilla olisi hyvä muisti. Saksanpaimenkoirani tunnisti tätini pyörälenkillä ja löi " jarrut pohjaan" . (Minä meinasin äkkipysäyksessä lentää tangon yli ja ällistelin että mitä helv.... nyt, ennenkuin tajusin että Marjahan se siinä). Se oli nähnyt tätini viimeksi vuosi sitten ja saanut häneltä makkaraa. Ja eikun seis ja häntää heiluttamaan, kun täti tuli vastaan. Täti virnuili, että sun koirallas on paremmat hoksottimet..



Toinen koira taas, setäni ajokoiran ja spanielin sekoitus, näki isäni aina kerran vuodessa, kun se tuli hoitoon. Ensimmäiseksi koira paineli aina eteisen kenkäkaapille. Isälläni oli nimittäin koiralle oma pallo kotona, kenkäkaapissa.

Sen sijaan koira ei osaa yhdistää seurausta aiempaan tapahtumaan, jos väliä on enemmän kuin muutama sekunti. Ehkä muisti onkin väärä sana. Kyse on enemmän siitä, että koira ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, ellei seuraus ole aivan välitön.

Vierailija:

Toinen koira taas, setäni ajokoiran ja spanielin sekoitus, näki isäni aina kerran vuodessa, kun se tuli hoitoon. Ensimmäiseksi koira paineli aina eteisen kenkäkaapille. Isälläni oli nimittäin koiralle oma pallo kotona, kenkäkaapissa.

Me laitettiin sitä pentuvaiheessa aina kenkien pohjiin (päälle jääpi tahroja) ja hyvin pian tuo oppi yhdistämään että kenkiä ei parane pureskella!