Apua haavoihin..

Mulla oli sama tilanne ja enpä muita keinoja tiedä kun ne pesut joka vessakäynnin yhteydessä ja ilmakylpyjä kannattaa myös tehdä. Itse itkin tulenko enää kuntoon, mutta ihan hyvin se alapää parani. Ei vaan voinut kun kärsiä.



Eli odota vielä viikko, niin alkaa helpottaa ja muutaman kuukauden päästä et toivon mukaan enää muistakaan koko asiaa. :)



Anne

Itse sain 4. asteen repeämät ja sairaalassa neuvottiin että särkylääkettä niin paljon että pystyy hyvin toimimaan ja niin kauan kuin tilanne vaatii.



Toisinsanoen doubbasin niin paljon, että ajatukset eivät olleet kivussa koko ajan ja pystyin hoitamaan vauvan normaalisti sekä liikkumaan itse ok, vaikka tikit tietysti kiristikin. Ja toki vessassa käynti olisi ollut mahdotonta ilman lääkkeitä :)



Jos oikeasti sattuu niin paljon että itkee niin lääkekaapille mars!

Särkylääkettä menee maitoon niin vähän, ettei siitä ole haittaa, joten sitä ei kannata ajatella. Näin mulle kerrottiin sairaalassa.

Itse huomasin myös sen, että mitä enemmän liikkui, sitä nopeammin parani, olivat siis tosiaan hoitajat oikeassa.



Ilmakylvyt ja suihkuttelu käsittääkseni vain pitävät haavan puhtaana ja sitä kautta ehkä nopauttavat vähän paranemista.

Kannattaa syödä! Itselle tuli " vain" toisen asteen repeämä mutta jonka lääkäri tikkasi ja se oli kipeä vielä 5vk synnytyksestä. Muistan sen siksi kun söin ristiäisissä vielä buranaa. Yritin sinnitellä kotona pari viikkoa pelkällä Panadolilla kunnes asioista enemmän ammattinsa vuoksi perillä oleva kaverini käski syödä Buranaa. Johan alkoi elämä helpottaa! Ja päivittäiset kävelylenkit helpotti myös.



Jälkitarkastuksessa haava oli parantunut 6vk paikkeilla eikä enää vaivannut.

buranaa minäkin vetelin. :) Sain 600 mg buranaa synnytyssairaalasta ja kun se loppui, niin 400 mg taisin ottaa sen jälkeen. Kyllä se auttoi kummasti.



Anne

mulla 2. astetta (emättimen syvä repeämä oikealla, matalampi vasemmalla, tikit monessa kerroksessa) nopean, imukuppiavusteisen synnytyksen seurauksena. Istumaan pystyin vasta pari viikkoa synnytyksestä ja silloinkin vinosti toisella kankulla. Ristiäisten aikaan olin jo suht kunnossa (5+ vkoa synnytyksestä), mutta pidempi jalkeillaolo sai alapään jomottamaan vielä lähemmäs puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Liikunta nopeutti varmaan paranemista, mutta jatkuva jalkeilla olo vain kipeytti eli ole pitkälläsi kun vauva sen sallii. Virtsaaminen kirveli vielä ainakin jälkitarkastuksen aikoihin 7vko synnytyksestä, mutta silloin kaikki oli kuulemma jo hyvin parantunut. Limakalvot vaan surkean kuivat ja ohuet estrogeenien puutteessa, joita sitten sainkin emätinpuikkoina. Jälkivuodon ajan kertakäyttöisiä siteitä mukavampia olivat kangassiteet koska ne eivät hautoneet alapäätä. Toki niitä joutui vaihtamaan useammin. Ja suihkuttelu oli jatkuvaa useamman viikon. Levolacilla pidin vatsan toiminnassa, sillä pöntöllä äheltäminen oli tuskallista.



Tsemppiä ja onnea pikkuisesta tytöstä!

..runsaat ilmakylvyt, vaippa alle ja ilman housuja makoilin mahdollisimman paljon. Joka päivä useaan otteeseen suihkuja (vessassakäynti ei tosin olisi ilman suihkua onnistunutkaan), mutta jos ihan tuskalliseksi menee niin paras apu itselleni löytyi Xylocain-puudutegeelistä. Saa reseptillä. Vaikuttaa noin viidessä minuutissa, samaa käyttävät usein myös synnytyksessä tikkauksessa jne. Esim. vessassa käynnin yhteydessä ihan korvaamaton jos kipu on aivan sietämätön.

Buranasta ja muista ei ainakaan mulla ollut kovin paljon apua. Napromexiä tai vastaavaa sain tulehduskipulääkkeeksi, vähensi hyvin turvotusta ja helpotti siksi kipua (sen kanssa ei buranaa edes suositella, mutta pärjäsinkin näillä).

Terkkari taas kielsi pitkät kävelylenkit ennenkuin paikat parantuneet, ja varsinkin välilihan haava, joka joutuu siinä rasitukselle. Kävely ainakin tuntui alkuun tosi pahalta.

Mä " kävelin" sairaalasta autolle juuri tuon puudutusgeelin ja jäädytetyn tervyssiteen voimin itkua vääntäen... Lisäksi söin kahta antibioottia ja vahvaa särkylääkettä.



Vauva otettiin lopulta ulos imukupilla, väliliha leikattiin ja tuli 2. asteen repeämät. Tuo repeämäkohta lähti viistosti oikealle puolelle ja kankku oli aivan mustana.



Mies hoiti käytännössä vauvaa ekat viikot, tarvitsin apua kyljenkin kääntämisessä. Vähän ennen jälkitarkastusta poistettiin vielä tikkejä, kun en pystynyt istumaan.



Mä olin aivan varma, etten ikinä tästä selviä, mutta kyllä se ajan kanssa. Tosin todella hitaasti, mutta kuitenkin. Nyt on kesällä 2 vuotta synnytyksestä ja kyllä tuo repeämä vieläkin välillä tuntuu. Kaikista kauheimmaksi koin sen, että kaikki tutut olivat synnyttäneet ihan normaalisti ja istuneet seuraavana päivänä. Kukaan ei tajunnut kuinka kipeä voi todella olla.



Eli aika se ainut on mikä parantaa. Ja tietysti nuo yllämainitut asiat. Kyllä se siitä, vaikka toivottomalta varmasti tuntuu!

synnytin puolivuotta sitten, ja poika tuli niin vauhdilla maailmaan että puudutteet jäi saamatta, väliliha leikattiin ja sen lisäksi tuli toisen asteen repeämä kohti kankkua.. jo synnytyssalissa kätilö sanoi heti synnytyksen jälkeen kun ompeli että ceridal-suihketta kannattaa suihkuttaa joka veskikäynnin jälkeen haavoihin, se pitää haavakohdan joustavana ja näin ollen helpottaa kipua ja kiristyksen tunnetta, sekä edesauttaa haavan paranemista.. mulla se todellaki auttoi, toki lisäksi söin särkylääkettä, mutta jos jätin ceridalin suihkauttamatta veskikäynnin yhteydessä nii oli tuskaa! suosittelen kokeilemaan!