jaaha, nyt tapahtui, poika jäi kiinni tupakoinnista
ikää 16. Pitäisikö suuttua, pettyä tai olla hiljaa? sanoin että olen erittäin pettynyt.
Kommentit (30)
Jossain vaiheessa ottaisin asian esille ja kysyisin, että onko poltellut paljonkin, aikooko nyt sitten tosissaan alkaa tupakoimaan jne. Keskustelisin kuin aikuiselle ja neuvoisin, etten missään nimessä suosittele ryhtymään siihen hommaan. Mainitsisin muiden terveyshaittojen lisäksi myös sen, että tupakoiminen vähentää lapsensaantikykyä eikä kovin kivaa ole, jos tyttöä suudellessa henki haiseen tupakalle.
Loppuun lisäisin, että uskon pojan olevan niin fiksu, että itse tajuaa parhaansa.
ihan sama poltatko vai et, ei meitä kiinnosta
opettelee vain paremmin polttamaan salaa.
En tiedä yhtään nuorta, joka lopetti kun vanhemmat käski.
Olin koiran kans lenkillä kun näin pojat aliskalla tupakkaa sauhuttelemassa. Tempasin tietty paikalle ja vaadin ääni falsetissa askia tähän käteen, nakkasin askin maahan ja tallasin rapakkoon. Pojan räyhäsin kotiin. Seurasi raukka hiljaa,niska luimussa. No kotona olin, jestas sentään jo rauhoittunut, asiaa puhuttiin ja sovittiin. MUTTA suosittelen maltillisempaa suhtautumista, oli vaan sokki näky, ei kerinny oma aikuisuus puhua ennen toimimista. Totuushan on kuitenkin että vanhempana ei voi enää tuohon hommaan vaikuttaa muuten kuin puhumalla ja luottamalla nuoren omaan järkeen.
Itse ainakin silloin 13 vuotiaana kun jäin kiinni röökin poltosta ja vanhemmat paasasivat siitä niin tuli vaan suurempi uhma polttaa tupakkaa, mutta mulla nyt silloin oli muutenkin joku uhmavaihe päällä.
Asiasta kannattaa keskustella rauhallisesti lapsen kanssa ja sanoa ettet suosittele tupakoimaan ja kerrot miten ikävää on kun haisee pahalle ja eikä se näytäkään kovin järkevältä, mutta sanot myös lapselle että et aio alkaa räyhäämään ja käskemään lopettamaan polttamisen koska silloin lapsi ei sitä tasan varmasti tee. Sä et nimittäin voi vahtia lastasi 27/7 että polttaako hän tupakkaa vai ei.
Näin mä olen ajatellut omien lapsieni kohdalla tehdä jos joskus he alkavat tupakkaa polttamaan.
Minusta minulla olisi oikeus suuttua, jos näkisin oman lapseni tekevän itselleen hallaa.
Asiallinen keskustelu tietysti mukaan, mutta saattaisin myös pyrkiä sopuratkaisuun (kun et polta, saat tietyn summan johonkin harrastukseen vuoden päästä tms) tai rankaisuun (jos rahat riittää tupakkaan, riittävät ne varmaan uusiin farkkuihin ja kenkiinkin).
Enkä usko että tupakointia lopettaa vaikka ei tosiaan uskalla mun nähden sauhuttaa. Mut minkäs teet, eipä noita voi koko ajan seurata ja jossain puskissa vahdata.
En tarkoittanut tuolla hiljaisuudella välinpitämättömyyttä, tottakai nuorelle pitää kertoa tupakan vaaroista ja kertoa olevansa huolissaan terveydellisistä syistä.
Mielestäni nuori pitää saada ottamaan vastuu polttamisestaan ja ymmärtämään, mitkä on ne oikeat vaarat eikä pelkäämään vanhempien reaktiota.
Itseäni ei ainakaan nuorena haitannut se haju eikä polttaminen todellakaan näyttänyt typerältä, sehän oli ultracoolia ja sillä päästiin " porukoihin" , sä olet kova ja ansaitset paikan jengiin.
Ehkä nuori pitäis jotenkin saada ymmärtämään, että se hinta jengiin pääsemiseksi on myöhemmin helvetin kallis kun keuhkoihin sattuu ja ahdistaa ja sydän lyö ylikierroksilla ja silti ei pysty lopettamaan...
Annat pojan itse päättää. Mutta jos jatkaa polttamista, viikkorahaa ei enää tipukaan kuten ennen tms. Pistät siis itse ajattelemaan, tuon ikäisen kyllä jo pitäisi osata.
Miehen kohdalla olen harmitellut monesti, ettei sen vanhemmat olleet napakoita aikoinaan. Aikuisen miehen vieroittaminen röökistä kun ei näytä edes omasta halusta onnistuvan :(.
olisin luullut sua paljon paljon fiksummaksi.
jos keskustelet rauhallisesti?
Tuskin olisit itsekään lopettanu, vaikka vanhempasi eivät olisi suuttuneet. On vain niin helppo syyttää vanhempia ja sitä, että halutti uhmata, omasta typerästä ratkaisustaan.
Kerran sanoin isälleni tupakkalakon aikana, että olisitte antaneet vaikka selkään mulle, etten olis alkanut polttaan. Isä totes lakonisesti, että olisko tuo vaikuttanut.
Eli pakko oli vain tunnustaa se, että omaa typeryyttäni aloitin. En voi vierittää tupakanpolttoa ja varhaisia kaljakokeiluja vanhempien syyksi.
Ja noihin kokeiluihin vaikuttaa kaveripiiri suurimmaks osaks.
Jos jotain ennaltaehkäisevää haluis tehdä, ni pitää lapsen itsetunnosta huolta, ettei ala polttaa siks että sais hyväksyntää...
-2
Vaikka sä viisaana aikuisena tiedät, että tupakointi on typerää niin ikävä kyllä nuorten keskuudessa se on ja tulee varmaan aina olemaan coolia.
selittää, että viikkoraha pysyy edelleen samana. Että jos haluaa tuhlata tupakkaan rahat niin vanhemmat ei auta kännykkälaskuissa ja muussa.
Huutaminen tai ymmärtäminen ei auta. Vain rahapula panee nuoren miettimään, onko järkevää jatkaa.
Nykyaikana tupakointi yhdistetään luusereihin. Nykyään sillä ei ole sellaista statusarvoa kuin vielä pari kymmentä vuotta sitten. Siihen ei missään nimessä yhdistetä enää valtaa vaan aiva toisin päin.
Siitä kertovat myös tutkimustulokset: 70% amiksessa olevista pojista polttaa ja vain 15% lukiolaisista pojista. Ja kyllä nämä lukiolaiset yleensä pidemmälle kouluttautuvat ja tulevat olemaan niitä, jotka valtaa työelämässään saavat.
Minä ehkä lähtisin perustelemaan nuorilleni asiaa näillä ja yrittäisin vedota tätä kautta tunnepuoleen.
Eli on uskallusta sanoa, että minusta se on tyhmää, en halua polttaa. Toisin sanoen, on opittu se vanha hyvä neuvo, että jos joku kaveri hyppää kaivoon, menetkö tuosta vaan perästä...
että lapsi lopettaa tupakan polton jos sen kanssa keskustelee rauhallisesti, mutta ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa että se räyhääminen ei ainakaan auttanut, mutta minun kohdalla se rauhallinen keskustelukaan ei olisi auttanut mitään ainakin niin luulen. Enkä tässä nyt ole syyllistänyt omia vanhempiani mistään, itse olen aikoinani typerät juttuni tehnyt eikä se maailma nyt siihen kaadu että nuorena kokeilee tupakkaa. Pahempaakin tässä maailmassa tapahtuu.
-7
mutta itse ajattelin aikanaan, jos ja kun tuo ongelma ehkä eteen tulee, panna rahat joksikin aikaa kokonaan poikki. Minä en ala murrosikäisen sätkiä maksella. Ei tipu rahaa vaikka kuuteen kuukauteen, ja tuosta siis varoitetaan toki etukäteen.
Itse jäin röökistä kiinni tuon ikäisenä ja pahin rangaistus mun mielestä ois ehkä ollut hiljasuus. Eli että minulle ois käynyt ilmi että vanhemmat tietää, mutta vierittävät vastuun kokonaan itselleni. Olisin varmasti pelästynyt. Huutaminen aiheuttaa kapinaa ja pettyminen ei ois ainakaan muhun vaikuttanut... Tosin ihmiset on erilaisia.