Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan mä ihan toivoton tapaus?
05.04.2008 |
Mietin vaan, kun en saa oikein otetta nyt mistään.
Meillä 3 lasta (kaikki alle 4v) ja nyt viikonloppuna 2 vanhempaa lasta olivat mummolassa yökylässä.. sain onneksi siivottua mutta samalla mietin että miten hiljaista ja tyhjää oli. Mieskin oli poissa veljensä kanssa rakennuksella. Äh, tunne oli vaan päällimmäisenä, että mitä minä olen? Sama juttu on tänäänkin (mies tänäänkin poissa, viihteellä).. Lapset kyllä kotona, mutta nukkumassa.
Eli onko missään mitään järkeä, miksi mua ei huvita mikään? Vauvakin tuntuu jotenkin yhdentekevältä (2kk), vaikka onkin tietty ihana.. Ostin jotain herkkujakin että kiva, pääsen rauhassa kattoo leffaa ja herkuttelemaan, mutta ei vaan tee mieli. Söin puoliväkisin jäätelöä, kunnes totesin ettei mitään järkeä. Nukuta ei ollenkaan. Tässä vaan istun ja kirjottelen ja koetan kasata jotain järkevää.. ei vaan tule mieleen.
Olenko sekoamassa vai onko ihan normaalia muillakin nämä tunteet?
Kommentit (8)
jotenkin niin tyhjä olo en ole varma haluanko edes elää mutta
kun on lapset niin pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin stressi jää päälle, eikä voi rentoutua vaikka saisikin. Luulen, että olotila on tavallinen meille pienten lasten äideille, mutta pitää vain varoa, ettei se pahene loppuunpalamiseksi tai masennukseksi.
Minäkin roikun koneella, en saa luettua kirjoja (intohimoni), en jaksa katsoa leffoja, en saa siivottua, kaikki hommat seisoo ja tavarat pyörivät nurkissa. Olen aina tällainen kun talossa on vauva. Onneksi tila menee ohin lapsen kasvaessa.
Mutta itseään kannattaa kuunnella, kaikkea ei ole pakko jaksaa.
Syön, jotta jaksaisin. Joskus hiukan liikaa, kiireessä. Lapset ovat helppoja enimmäkseen, jotenkin vaan elän sumussa. Onko tämä vauva-ajan aiheuttamaa? Kaikki päivittelevät puistoissa ym. että miten minä jaksan? Minä en tiedä. Tuntuu vain että menen vain eteenpäin ajattelematta, menen vaan. Rutiini pyörii.. Vauva itkee.. otan sen hetkeksi tissille.. sitten saatan tajuta, että hei, eihän se syökään vaan kaipasi seuraa.. yritän seurustella, sitten siinä on 2 muuta lasta könyämässä ja pelkään että kaatuvat vauvan päälle vahingossa.. sekavaa toimintaa.
ap
Olen yksin lasten kanssa, lapset 1 ja 3 v ja mies yleensä työmatkoilla. Koko ajan olen periaatteessa tehokas, mutta pinna kireällä, enkä saa öisin nukuttua. Töistä tullessani siivoan, käyn kaupassa, vien lapset neuvolaan, lääkäriin yms. Enpä muista koska vain oltaisiin oltu rauhassa koko perhe ja enää en osaisikaan olla. Pitää olla hyvä töissä, hyvä äiti, siisti koti jne...jne...
Kuulostaa vähän siltä. Googleta masennustesti ja tee joku niistä, esim. Beckin testi. Ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pari kertaa itsekin istunut tyhmänä sohvalla tuijottamassa seinää. Sitä voi tietty ajatella niinkin, että sekin tekee hyvää. Ei vapaa-aikaakaan kannata suorittaa. Ainakin itse sorrun siihen, että kun tulee pieni vapaahetki, pitää muka tehdä heti kaikkea kivaa, syödä herkkuja, katsoa leffaa, lukea kirjaa jne. Joskus pitää vaan olla tylsä ja antaa aivojen levätä.
Kaippa se kuuluu tähän äitinä olemiseen. Joskus on parempia ja aikaansaavempia hetkiä ja välillä mennään niin puoliteholla ja sumussa. Mulla nyt ollut pitkään sama homma kun oon raskaana, kaksi todella todella energistä ja omatoimista (aina ei niin kiva) lasta ennestään, työ jossa pitää olla koko ajan ahkera ja iloinen ja nyt oon pitkään sairastellu ja ollut puolikuntoisenakin töissä.
Kotona kaikki hommat seisoo ja mistään ei saa alotettua. Mutta välillä pitää antaa asioiden olla ja kuunnella itteään. Odotan kovasti loman alkua että " saan" tehtyä sitten kaikenlaista... saa nähä onnistuuko mikään.
Sitten mulla saattuu olemaan kavereina muutama yltiöpositiivinen ja energinen äiti joilla hommat toimii niin tuntuu vielä raskaammalta. Jospa se taas kesä tois energiaa mukanaan!
mutta joskus kyllä valvominen saa aikaan tepposet ja mikään ei tunnu oikein huvittavan tai tuntuvan miltään, joskus mietin et olenko masentuntut, mutta sen kokeneena tiedän etten ole vaan ainoastaan äärimmäisen väsynyt, joka sitten menee yliväsymykseksi enkä pysty enää edes nukkumaan. Onpa selitys :o)
Kun saa kunnolla levättyä/nukuttua on taas olo kuin eri ihmisellä (tosin tätä ei ole tapahtunut viimeiseen 3kk)