Lue keskustelun säännöt.
olenko turhaan huolissani näistä lapsista??
05.04.2008 |
Yhdessä äiti-lapsi kerhossa käy lapsiensa kanssa eräs äiti, joka on selvästi väsynyt ja ehkä masentunutkin.
Hän ei jaksa huolehtia omasta eikä lastensa hygieniasta. Ovat aina (koko porukka) likaisissa vaatteissa, hiukset likaisina ja muutenkin hoitamattomina.
Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat ja äärettömän rauhalliset, seisoskelevat vain paikallaan kunnes joku aikuinen alkaa heitä leikittämään. Silloinkin vain seuraavat aikuisen leikittämisyrityksiä passiivisesti. Äitinsä ei lapsia huomioi ollenkaan kerhon aikana, ei edes tarjoa heille ruokaa silloin kun muut syövät. Aluksi ajattelin että lapset ovat ujoja ja arkoja, mutta myöhemmin olen huomannut etteivät he näytä pelkäävän muita aikuisia eivätkä takerru äitiinsä. Eivät oikeastaan ota äitiin kontaktia ollenkaan, seisovat vaan siinä lattialla kunnes joku muu aikuinen heidät huomioi ja pyytää johonkin leikkimään tai piirtämään.
Viimeksi tavatessamme tämä äiti kertoi millaisia rangaistuksia heidän perheessään käytetään. Esim. jos lapset piirtää pöytään, otetaan heiltä kynät pois kokonaan eikä niitä saa enää ollenkaan takaisin. Lasten piirtämiset loppuu siihen. Kerhossa saavat toki piirtää mutta kotiin ei enää kyniä tule =o
Olen nyt kovin huolissani näistä pojista ja koko perheestä ja mietin mitä voisin hyväkseen tehdä. Kenenkään luokse he eivät halua kylään mennä eivätkä omaa asuinpaikkaansa paljastaa. Sen vaan tiedän että asuvat samassa kaupungissa minun kanssani. Sukunimeään tai ammattiaan tämä äiti ei kenellekään halua kerhossa kertoa ja on muutenkin jotenkin salamyhkäinen ja haluaa pitää välimatkaa muihin kerholaisiin.
Minua on nyt alkanut vaivaamaan poikien kohtalo ja haluaisin jotenkin heitä auttaa. Mitä voisin tehdä?
Kommentit (3)
pitää yrittää tutustua äitiin vaikka ei se helppoa ole.
Mietin, että voisikohan ko. perhe saada apua vaikka neuvolan kautta. Itse sain hoitoapua kun vauva valvotti öisin niin etten päivällä jaksanut lapsia kunnolla hoitaa. Miksiköhän muistin tuon vasta nyt, tuonhan voisi ihan vihjeenä sille äidille kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en näe tuossa mitään kummallista, hieman erilainen perhe ehkäpä. En minäkään pyri tutustumaan kerhoissa muihin äiteihin jos eivät vaikuta kovin fiksuilta. Tuon ikäiset lapset eivät enää ripustaudu äitiinsä välttämättä julkisilla paikoilla, äitisuhde voi silti olla kiinteä ja lämmin. Kirpparivaatteita käytetään mekin ja monessa tutussa perheessä, säästämme luontoa.
Voisitko jotenkin vaikka väkisin ystävystyä lasten ja äidin kanssa, siis niin että sinnikkäästi juttelet heille, vaikkeivät mitään vastaisi takaisin. Jossain vaiheessa ainakin tottuvat sinuun ja kun se hetki koittaa, että äiti haluaa sanoa jotain, hän voi sanoa sen sinulle. Yritä ajan kanssa selvittää, missä asuvat ja tarjoa apua. Sano, että voit välillä hoitaa poikia niin äiti saa vähän vapaata aikaa itselleen. Voi hyvin olla sen tarpeessa. Yritä päästä heidän ystäväksi ja sitä kautta voisit päästä jollain tavalla auttamaan lapsia.