Lue keskustelun säännöt.
Theraplay
Kommentit (41)
2,5 vuotta. Hän on siis saanut jo olla vauva ja ihan kybällä.
Hänellä on fyysinen sairaus, joka vaikuttaa siihen puheen kehitykseen. Minä soisin että sitä puolta tutkittaisiin tarkemmin. Nyt tuntuu että on helpointa työntää hänet paikkaamaan psyykeään, koska on adoptoitu. Ei siinä mitään, mutta samalla - tai ennen sitä - pitäisi varmistaa, ettei siellä fyysisellä puolella ole jotakin jäänyt huomaamatta. Nyt se ohjautuu väen väkisin tähän suuntaan, eikä muuta huomioida.
Ja me ei siis edelleen saada edes sitä theraplaytä, vaan jonotetaan sitä jonnekin ensi joulun alle ilmeisesti. Ollaan jo vuosi tässä jonoteltu eri vaiheissa. Sitä fyysistä sairautta olemme hoidelleet yksityisesti sitten tässä odotellessa. Foniatri ei siis edes tutkinut lasta, kun aika meni siihen lässyttämiseen...
No, täytynee jatkaa yksityisellä puolella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei psyyken vaurioita nokkamukilla
hoideta, jos kerran lapsi osaa jo tavallisestakin mukita juoda.
Olet sen verran pihalla että suosittelen sitä Theraplay-kirjaa :D.
mitä tuossa ajetaan takaa.
Eli ei se nokkamuki auta, jos on neurologinen tai fysiologinen vika.
Ap
miksi ihmeessä ihmettelet sitten sitä, miksi lapsi laitetaan Theraplayhin vaikka hänellä ei olisi neurologisia ongelmia?
Ole ihan mikä numero haluat.
Ei psyyken vaurioita nokkamukilla
hoideta, jos kerran lapsi osaa jo tavallisestakin mukita juoda.
Olet sen verran pihalla että suosittelen sitä Theraplay-kirjaa :D.
Vierailija - 13.04. 22:18 vastaa tähän viestiin (40/41)
39, no minä kyllä ymmärrän logiikan,
mitä tuossa ajetaan takaa.
Eli ei se nokkamuki auta, jos on neurologinen tai fysiologinen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fyysisesti vammaisille lapsille. Että kyllä se sit kai tähänkin puoleen soveltuu.
Psyyken vaurioilla ymmärretään ihan eri asiaa kuin neurologisilla tai fysiologisilla vioilla. Tästä johtuen siteeratussa viestikatkelmassa ei oikein ollut mitään logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien puolesta saanut olla kuinka vauva tahansa, hän ei pysty ottaamaan vastaan ja tarvitsee siinä apua.
Osaatko sanoa mistä kirjan saa ostan?
46, tämä ei ole vain meidän arvio, vaan myös sosiaalityöntekijän ja sen fyysisen sairauden lääkärin.
Ja lapsi ei ole meidän eka adoptiolapsi. Ekan kanssa allekirjoitan nämä avun/hoivan vastaanottamisen vaikeudet täysin. Mutta en tämän tokan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ole varma miten hyvä juttu on että vanhempi tietää terapiasta kovin paljon. Ehkä siitä voi sit kadota sellainen spontaanius.
Mutta siis asioita joista tässä fyysisesti vammaisten lasten kohdassa puhutaan on vieraiden pelon ja eroahdistuksen käsittely (just koska paljon joudutaan olemaan sairaalassa tms.), myönteisen minäkuvan kehittäminen, enemmän leikkisyyttä lapsen elämään... Sit tuossa on kuulovammaisista ja cp-vammaisista...
Voisitko pitää sitä edes poissulkevana tutkimuksena? Eli että jos puhevaikeudet nyt eivät johdu niistä ongelmista, mihin Theraplay yrittää auttaa, niin tässä se selviää ja sitten voidaan katsoa niitä fyysisiä juttuja.
Parempi tämä terapia kuin joku fyysisempi interventio, IMHO.
Olen aikanaan käynyt esikoisen kanssa sellaisen Theraplay-esittelyinfohärdellin (pitäjän nimikirjaimet B. B. , oli aika vihreä vielä silloin alalla mutta ok:n oloinen). Siitäkin oli hyötyä hieman, mutta enemmänkin olisi ollut jos oma asenteeni olisi ollut kohdallaan - silloin otin koko homman vain tyyliin " no ei tää lapsi suostu noin tekemään, tää on ihan peetä, mä oon ihan pee äiti" :( Kuitenkin Theraplayn idea sinänsä on minusta älyttömän fiksu ja yksinkertainen: asetu lapsen tasolle ja täytä ehdoitta hänen tarpeensa - oli se tarve sitten fyysinen tai psyykkinen. Ja siitä lapsi saa hyvän kokemuksen, joka vahvistaa hänen itsetuntoaan.
Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka esikoisen kanssa tästä hyödyttiin, niin kuopus voisi olla toinen juttu. Toisaalta, theraplaymaiset jutut ovat kasvaneet osaksi äitiyttäni nyttemmin, joten ehkä kuopus saa sen hyödyn jo siitä.
Minkä ikäinen ap:n lapsi olikaan?
t. adomamma, jolla yksi haastava ja yksi halkiolapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no sellaisia haittapuolia näen, että jos me ollaan vain siellä jonossa, lasta ei hoideta sinä aikana mitenkään muuten. Vaikka ehkä jotain tarvetta olisi - jopa vähemmän järein ja helpomminkin keinoin. Edes peruspuheterapiaa emme saa tänä aikana.
Ja kun lapsi muutenkin ramppaa sairaalassa/lääkärissä, häneltä häiriintyy koko ajan se perusarki. Hänellä on kohta normaalimpaa istua lääkärissä tai odotusaulassa kuin käydä leikkipuistossa.
Ja meidän perheen käytännön arkeen 20 terapiakäyntiä kyllä vaikuttaa. Terapiapaikkakaan ei ole ihan vieressä.
Ja se toinenkin lapsi pitäisi hoitaa ja hänelle tarjota hyvää perusarkea...
Ja on minulla ja miehelläkin itse asiassa työt, jotka joskus pitäisi muistaa ja ehtiä hoitaa. Tämä nyt on tietty pienin ongelma, mutta rahaakin olisi kiva perheeseen tulla...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille siis tarjottiin " terapiana" . Lapsi ei ole päiväkodissa. Nettiä olen kovasti asian tiimoilta kaivellut, mutta ihan siitä käytännöstä kaipailisin tietoja ja kokemuksia. Ja tietty kiinnostaa myös, että mihin kukakin sitä on saanut? Ja onko auttanut.
Ap
Haettiin sitä vauva-ajan tunnelmaa... arvatkaas löytyikö ;)
Lapsi tykkäs kyllä siitä osuudesta, kun sai syödä suklaata. Oli siellä lapsen ja äidin yhteisleikkejä jne. ... mut me nyt on aina leikitty muutenkin ja touhuttu yhdessä.
Hyötyä ko. toiminnasta ei olla vieläkään keksitty, mut ehkä tuo terapiapari ei ollut vielä ihan sinut sen menetelmän kanssa, kun oli heidän työyksikössään silloin melko uutta.
4
Toivottavasti meillä mennään yksilöllisesti eteenpäin, eikä oppikirjan! Isossa kaupungissa asutaan, joten ehkä täällä ollaan jo edetty pidemmälle...
Ap
31=27... o_O