laittoiko teidän omat vanhempanne

ekat harrastukset sain lastenkodin kautta.

Navetta hommat vei liikaa aikaa ja harrastukset oli yleensä just navetta aikaan.

Kävin kuitenkin koulun jälkeen IP kerhossa kerran viikossa + muistaakseni jossain 4H tms. vastaavassa kerhossa läheisellä koululla, mihin pääsin fillarilla.

Kaverin äiti houkutteli mut kaverin kaveriksi tanhuihin, kun olin 9v, kaverin äiti kuskasi meitä. Kaveri lopetti vuoden päästä, itse tanssin vieläkin 17 vuoden jälkeen.

Partiossa kävin muutaman vuoden, ja puutyökerhoon, missä olikin tosi kivaa, tehtiin lentokoneita ja kenkätelineitä ja muuta... :)



Ja sitten vähän isompana menin voimisteluryhmään. Olisin halunnut balettiin, tai pianoa soittamaan, tai luistelemaan, tai ratsastamaan, muttei ollut varaa.

Vanhemmille ilmoitin vasta tämän jälkeen. Uinti sitten veikin vuosiksi eteenpäin.

Kohtuus kaikessa. Ei liika ole hyvästä, mutta jos lapsi itse haluaa, ei kai yksi harrastus per lapsi pahaa tee?

Kävinhän mä alle kouluikäisenä " satujumpassa" . Jumppa oli äidin jumpan kanssa samaan aikaan, naiset jumppasi koulun alakerrassa ja lapset yläkerrassa.

Sitten kouluikäisenä menin tyttöjumppaan tms., jossa olin muutaman vuoden. Nuo tunnit oli äidin ompelu kurssin tms. kanssa samaan aikaan.

Mutta ei mua raahattu harrastuksiin. Mä tykkäsin enempi lukea kirjoja (joita luinkin sitten varmaan 10 kirjaa per viikko..) kuin käydä jumpassa. Tanhu kyllä vei mennessään..

T:3

kuusivuotiaana. Sitä ennen olin ollut muskarissa. Ihan itse halusin, mutta kyllä vanhemmat tosi mielissään olivat ja varmaan vauvasta saakka toivoneet ja kannustaneet tuohon suuntaan.



Mitenkään en traumatisoitunut tuosta, itse asiassa vieläkin harmittaa, etteivät pistäneet pyrkimään musiikkiopistoon, ettei tulisi liian stressaavaa harrastuksesta. Siitä nyt olisi ainakin jäänyt joku selkeä paperi ja merkintä, mitä osaan.

itse olen aina halunnut ja osaan päässyt. Tosin harmitti sitten, kun aloitin esim. baletin vasta 8-vuotiaana ja en siksi päässyt ikinä ikäisteni ryhmiin. Harrastuksia mulla oli paljon. Myös koulullamme oli paljon ilmaisia kerhoja ja niissä kävin myös: tanhu, koripallo, kuoro, käsityökerho...

Kinusin niin kauan että pääsin. Ja olen ikionnellinen että lapsuus ja teini-ikä menivät talleilla! Voi niitä ihania muistoja ja hyviä kavereita...

..myöhemmin ramppasin talleilla ja uin.

En päässyt, koska kaikki rahat meni isän juomisiin.

enkä uskaltanu susien pelossa yksin mennä kylälle. Ikinä enää en halua niin korpeen muuttaa.

Mut asiaan, olisin halunnu harrastaa vaikka mitä, jos vain olisin päässy niihin jotenki

Pianoa halusin itse soittaa ja kun kansalaisopiston ilmaisilla soittotunneilla itse kuljin niin ostivat kyllä pianon. Ja myöhemmin vaihtoivat sen parempaan.

Olen saanut kokeilla yhtä sun toista harrastusta lapsena ja tästä olenkin erittäin kiitollinen vanhemmilleni.



Jalkapallo on ainoa mistä kävimme taiston kun halusin lopettaa teini-iässä.