miksi ammattikasvattajien lapset ovat lähes poikkeuksetta huonotapaisia?

t. Ammattikasvattaja

ja isllä meiningillä kasvaa loistavaa porukkaa tulevaisuudelle!



olisinpa ammattikasvattaja...



+ nämä kohtaavat työssään niin kamalia vekkuli velikultia, että eihän heidän toivo-oskrinsa lainkaan ole niin kamalia! :)

ammattikasvattajalla on niin kiire kasvattaa muiden lapsia ettei ehdi omiaan kasvattaa?

Ei vain, olen itse ammattikasvattaja ja lapseni ovat kyllä varsin hyvätapaisia, myös muiden mielestä. Eli tämä ei pohjaudu pelkästään subjektiiviseen näkemykseen =)

hyvätapainen lapsi. Mutta tekis mieli ensin kysellä että mikä on huonotapainen. Ehkä ammattikasvattajat on onnistuneet olemaan tekemättä lapsestaan ylikilttiä - mikä sitten omaa ylikiltteyttään sukupolvien ketjussa jatkavasta tuntuu huonotapaiselta. Ylikiltin mielestä ihmiset jotka sanovat mielipiteensä, näyttävät vihansa, ohjautuvat omasta itsestäään eikä ulkoapäin, voivat vaikuttaa uhkaavilta.

Terkkuja vaan Emilin, Rasmuksen ja Sannin äidille: kasvatapa ne omatkin lapset

Kun he ovat tavallisia, heitä pidetään kauheina.

ope

Vierailija:

Terkkuja vaan Emilin, Rasmuksen ja Sannin äidille: kasvatapa ne omatkin lapset

sanotaan, että monella uravanhemmalla on lapsensa kasvatusongelmia



T. ammattikasvattaja

ja en hyväkäytöksisimpiä lapsia tiedä :) Omani käyttäytyvät myös hyvin. Pahimpia ovat uraohjusten lapset: heille ei vanhemmilla ole aikaa ja se näkyy lapsen käyttäytymisessä :(



t. pph

väärin kasvatettu. On liialla kurilla tukahdutettu kaikki persoonaa myöden. Ei saa näyttää negatiivisia tunteita, ei saa kiukuta jne.

sekä itselleni että lapsilleni olen vaativa

- vaadin varmaan enemmän kuin naapurit lapsiltaan

- toisaalta lapseni ovat luovia



T. ammattkikasvattaja 25 v ajan

la lekkeriksi. Välillä tekisi mieli sanoa näille vanhemmille, että antakaa nyt sen lapsiraukan olla rauhassa. Minusta ammattikasvattajilla on pelko, että heidät leimataan huonoiksi kasvattajiksi ja siksi heidän lastensa tulisikin käyttäytyä aina lähes täydellisesti.

ja koin lapsuuteni aika vaikeana. Minusta äiti ei ollut koskaan läsnä jne. Tämä johtui pitkälti siitä, että koska äiti kohtasi työssään moniongelmaisia lapsia, hänestä kaikki nämä lapset vaativat hänen erityishuomiotaan ja huolenpitoa aina kotiin saakka. Ihailtavaa omistautumista toisaalta, mutta toisaalta omat lapset jäivätkin sitten kaikessa tavallisuudessaan muiden varjoon.



Isosiskoni kanssa kipuilimme sitten ja teimme kaikenlaista typerää, jotta meidät olisi huomattu edes joskus. Äiti on edelleen virassa ja jatkaa samaa linjaa. Me lapset olemme aikuistuneet ja täysin vieraantuneet äidistä.

äidin lapset.

Esikoispoika on jatkuvasti hakkaamassa pienempiä. Uhkailee hampaiden kurkkuun vetämisellä, potkii pienempien pyöriä. Nyt yläasteella kiusaa hiljaisimpia niin, että repii kirjat repuista, nakkaa lakit ja potkii.



Nuorempi poika soittaa suutaan ja varastelee ja kiusaa pienempiä.



Nuorin tyttö haistattelee (kiva kuulla 8 vuotiaan tytön suusta kaikki kirosanat jos ei saa kaikkea periksi).



Kaikki on niin kullannuppuja ja silmänpalvojia opettajien edessä, ettei uskois. Äitinsä ei usko lainkaan omista pahaa, vaikka hänelle on sanottu, että sitten pitää uskoa kun on haettu lääkärintodistus esikoispojan hakkaamisen jäljistä.

Äitinsä on sitä mieltä, että heitä vainotaan ja keksitään tahallaan ilkeitä juttuja heidän lapsistaan. Ei nykyään edes sano päivää toisille äideille.

...

ainakin on hyvin käyttäytyvät lapset ja siitä kuulee jatkuvasti kylältä ja muilta vanhemmilta sekä opettajilta. Lyön työpaikan oven kiinni sieltä lähtiessäni ja pyrin siihen että kotona mahdollisimman vähän työhommia, lasten kanssa ollan siis paljon, asioista keskustellaan ja niitä perustellaan ja annetaan esimerkkejä, meidän lapset takuulla tietävät että heitä rakastetaan ja heistä välitetään ja heitä kuunnellaan. Kotona he voivat näyttää tunteensa ja opetella elämään, vanhempina pyrimme olemaan mahdollisimman paljon läsnä ja lapset mukana kaikissa arkipäiväisissä puuhasteluissa. Meillä useampia, ihania lapsia ja olen heistä suunnattoman ylpeä, vanhempina yritämme parhaamme, huomaamme jatkuvasti myös itse oppivamme jotain uutta ja nautimme elämästä lasten kanssa. Emme ole uraohjuksia :)

t:erityisopettaja

oikein viimeisen päälle.

Kaikista kolmesta pojasta tuli juoppoja ja työttömiä luusereita.



Kauhulla odotan, mitä omista tulee, koska olen myös eräänlainen kasvatusalan ammattilainen. Niitäkin kyllä kehutaan, kuten siskoni poikiakin aina kehuttiin, kuinka hyvätapaisia ovat. Mutta itse ainakin näin, että nämä aikuisille nuoleskelevat kakarat osasi olla tosi vittumaisia kun aikuiset ei olleet paikalla. Samaa pelkään, että jos nää minun omat ei olekaan niin kilttejä kuin luulen ja elän ruusunpunaiset lasit silmillä.

Lapset on arkoja ja pelokkaita.

Eiköhän niitä huonosti/hyvin kätyttäytyviä lapsia löydy jokaisesta tulo- ja varallisuustasosta vanhempien ammattiin katsomatta. Ammattikasvattajien lapsiin kohdistuu helposti tämä suutarin kenkien katselu -symdrooma.