Olenko ainoa, joka ei ymmärrä jatkuvaa shoppailua/kulutusta?? Sitä vielä lapisllekin

Kummit = lahja-automaatti?

Meidän lapsilla on kummit, joista olen enemmän kuin iloinen. Ihanaa, kun lapsillani on välittäviä ja rakastavia aikuisia elämässään. Nyt en todellakaan puhu materiasta tai euroista.

Meidän lapsilla ei ole kummeja, ja voi melkein sanoa onneksi,

Palasin kotoa työelämään tauon jälkeen ja tässä kuukausien aikana ole todennut että olen kohtalaisen epämaterialistinen yksilö. Muut jaksavat jauhaa koko ajan joka päivä mitä seuraavaksi ostaa, kun yksi juttu hankittu pohditaan jo seuraavaa. Tai että töitten jälkeen pitää kipaista sinne tai tänne kauppaan hakemaan milloin mitäkin. Ei mulla vaan kiinnostuksen kohteet ole sellaisia.



Minä käyn kerran viikossa ruokakaupassa, ja toisen -pakosta- täydennyskerran, ja sekin tuntuu että on liikaa.



Tarvittavia tavaroita listaan listaan ja kerralla haen mitä tarvitaan. Joskus kun ei heti pääse kauppaan, aika karsii siitäkin listasta sitten pois jotain tavaroitan. Tuosta listojen teosta seuraa se, että omat vaatteeni ym sitten käyn kerran pari vuodessa koko päivän shoppailureissulla, koska, myönnän, se on kivaa. Mutta osansa siinä on sillä, että otan hyvää ja osallistuvaa seuraa ja otan päivän virkistyspäivän kannalta.



Mutta olen myös pohtinut miten pihalla omat muksuni ovat sitten ikäluokassaan kun tartutan tämän asenteeni heihin (tai toivottavasti saan tartutettua.)Ei hyvä sekään.

Palasin kotoa työelämään tauon jälkeen ja tässä kuukausien aikana ole todennut että olen kohtalaisen epämaterialistinen yksilö. Muut jaksavat jauhaa koko ajan joka päivä mitä seuraavaksi ostaa, kun yksi juttu hankittu pohditaan jo seuraavaa. Tai että töitten jälkeen pitää kipaista sinne tai tänne kauppaan hakemaan milloin mitäkin. Ei mulla vaan kiinnostuksen kohteet ole sellaisia.

Minä käyn kerran viikossa ruokakaupassa, ja toisen -pakosta- täydennyskerran, ja sekin tuntuu että on liikaa.

Tarvittavia tavaroita listaan listaan ja kerralla haen mitä tarvitaan. Joskus kun ei heti pääse kauppaan, aika karsii siitäkin listasta sitten pois jotain tavaroitan. Tuosta listojen teosta seuraa se, että omat vaatteeni ym sitten käyn kerran pari vuodessa koko päivän shoppailureissulla, koska, myönnän, se on kivaa. Mutta osansa siinä on sillä, että otan hyvää ja osallistuvaa seuraa ja otan päivän virkistyspäivän kannalta.

Mutta olen myös pohtinut miten pihalla omat muksuni ovat sitten ikäluokassaan kun tartutan tämän asenteeni heihin (tai toivottavasti saan tartutettua.)Ei hyvä sekään.

että niiden lasten pitäisi saada oppia, muuten jäävät työttömiksi (tai siirtyvät siihen prostituutioon) loppuunkuluneina kun kasvavat aikuisiksi. Töihin otetaan tällöin uudet lapset jälleen pilaamaan tulevaisuutensa.

työpaikan kun kasvavat.

Länsimaissa tuntuu olevan tuskan takana antaa rahaa köyhemmille, vaikka samaan aikaan kulutetaan koko ajan ostamalla lisää kaikenlaista turhaa romua ja vaatteita yli tarpeen.

Tuollainen asenteella ostat itsellesi hyvää omaatuntoa. Kuvittelet, että ostamalla sen pienen nepalilaisen tytön virkkaaman boleron teet hyvän teon hänelle.... IRL kaikki muut rikastuvat, paitsi se pieni tyttö siellä tehtaassa.

kommenttia viestiisi: oletko koskaan miettinyt millä keinoilla ne pienet sen jälkeen ruokansa ansaitsevat, ku heiltä viedään mahdollisuus ansaita jonkinlainen elanto vaikka ompelemalla? Ainoa vaihtoehto on prostituutio hyvin monen kohdalla. En siis itsekään hyväksy lapsityövoimaa, mutta jos joku pysyy hengissä ompelemalla, niin on se pienempi paha kuin itsensä myyminen. Eli onko se niin hienoa lakata ostamasta henkkamaukan vaatteita ja kuvitella näin tekevänsä jotain noiden lasten elinolosuhteiden parantamiseksi?

ostamalla sen boleron se lapsi saa ruokaa. Kun jätät ostamatta ja tehdas kaatuu niin se lapsi myy seuraavaksi itseään. Ja sinä luulet olevasi suurikin hyväntekijä. Koulutusta heille pitäisi saada, mutta kun se ei vaan onnistu.

joka tähtää köyhien maiden lasten kouluttamiseen. Suurin ongelma projektissa on, että rikkaat maat, jotka lupasivat avustaa projektia eivät ole panostaneet siihen sovitulla tavalla. Kannatan mielummin em. kaltaisia projekteja kuin lapsityövoiman tukemista.



Toki vaatteita saa ja pitääkin ostaa, mutta jos monta kertaa viikossa ostaa esim vaatteita, niin tarvitseeko niitä kaikkia rättejä tosiaan? En ole mikään ekohirmu, mutta itse tykkään harrastaa jotain kehittävämpää kuin shoppailu. Lapsenkin vien mieluummin muskariin kuin ostan hänelle kaikki uusimmat lelut, vaikka siihen olisi varaakin. Ei ole hyvä opettaa lapselle, että kaiken saa heti, eikä mitään tarvitse säästää.

ostamalla sen boleron se lapsi saa ruokaa. Kun jätät ostamatta ja tehdas kaatuu niin se lapsi myy seuraavaksi itseään. Ja sinä luulet olevasi suurikin hyväntekijä. Koulutusta heille pitäisi saada, mutta kun se ei vaan onnistu.

Liity ja ryhdy lahjoittajaksi sellaisiin, jotka tarjoavat koulutusta ja sitoutuvat parantamaan koko yhteisön elinoloja. Paljon parempi tapa auttaa, kuin uskottelemalla lapsityövoiman käytön jatkamisen olevan todellinen ratkaisu lasten ongelmiin.

Ja ap:lle sen verran, että on täällä muitakin kerskakulutukseen tai jopa nykyiseen "tavalliseen" kulutukseen kyllästyneitä ja vähempään tyytyviä. Meidän perhe teki esim. tietoisen päätöksen luopua toisesta autosta (vaikka molemmat ollaan töissä ja asutaan maalla, ei siis julkisia käytettävissä kovin hyvin), rahat menee osin säästöön lapsille ja osin lahjoitetaan esim. hyväntekeväisyyteen paikallisesti tai kansainvälisesti.

minä ainakin rakastan shoppailua.. elän lauantaista lauantaihin. Rakastan sitä tunnetta herätä lauantaiaamuna 8 aikoihin, ensin lukea lehti rauhassa, juoda kahvit ja syödä jotain. Sitten aloittaa meikkaamisen, meikattua laitan hiukset, sovitan jotkut ihanat vaatteet päälle ja lähden kaupungille. Teen ikkunaostoksia sekä konkreettisia ostoksia ja palailen kotia joskus 13-15 aikoihin. Mies on kotona lasten kanssa tekemässä ruokaa.. (en jaksa pidemmälle kirjoittaa..)

Ihmettelen täällä niitä viestejä, kun kummit ja mummit ei osta lapsille tarpeeksi lahjoja! Ei kai lahjojen määrä ole pääasia.

Meidän lapsilla ei ole kummeja, ja voi melkein sanoa onneksi: Krääsää tuntuu kertyvän ihan liikaa muutenkin. Nytkin pitää väkisin keksiä mummeille, että mitä ne ostaa lahjaksi kuusivuotiaalle. Ne kun ei hyväksy sellaista vastausta, että älä osta mitään...

En tajua miten jotkut kehtaavat/viitsivät jatkuvasti shoppailla uusia vaatteita lapsilleen ---> hyvänä esimerkkinä jotkut vaateblogistit, jotka shoppailevat monta kertaa viikossa vaikka arvatenkin lastensa kaapit on jo täynnä vaatteita!

Ja sitten mukamas säästetää luontoa ja käytetään kestovaippoja... samalla kuitenkin hankitaan tolkuttomasti lindexiltä ja h&m kuteita, jotka on joku pikkuinen tehnyt nälkäpalkalla.

Ja siinä sivussa opetetaan myös lapsille, että jatkuvasti saa uutta ja hienoa ja kallista!

Toinen hullu esimerkki on nämä "lapseni harrastaa vain golfia" -vanhemmat!! Karmeita kerskakuluttajia kasvattavat, kaikkea pitää olla ja vimpan päälle... ei riitä 50€ farkut vaan pitää olla 150€ farkut jne jne.



Mitä järkeä??????



Turha sitten syyttää katkeraksi, köyhäksi ja kateelliseksi. =D

tykkään shoppailla joskus, mutta normaalisti en pahemmin kaupoissa jaksa pyöriä. Jos tarvitsen jotain, niin silloin on samalla kiva katsella mitä kaupoista löytyy. Lapsille en merkkivaatteita osta, ne eivät niillä tee yhtään mitään. Kivoja vaatteita saa myös maksamatta itseänsä kipeäksi.

Mulla on yksi miespuolinen tuttu, jonka vaimo koluaa kauppoja joka ikinen päivä töiden jälkeen muutaman tunnin ja sitten ne kassit lojuu kuulemma koton jopa 4kk ilman että niitä laitetaan edes kaappiin. Tuossa on jo kyse sairaudesta, jos täytyy aina päästä kauppoihin ja sitten sillä tavaralla ei edes tee mitään. Eli kaipa sillä täytetään jonkin toisen asian puutetta.

juuri tällaista minäkään en ymmärrä. Meillä ostetaan vain välttämättömään tarpeeseen, ei siis huvin vuoksi.

mutta kuulostaa tyhjältä tuo elämäsi.

En osta koululaiselleni kalliita lahjoja, vaikka olisi varaakin.



Jos rahaa on niin paljon, niin minusta sitä voisi sitten käyttää vaikka johonkin hyvään. Yritän opettaa omille lapsilleni vähän toisenlaisia arvoja kuin kulutushysteriaa. Mm. kummilapsi kehitysmaassa on mielestäni hyvä rahojen käyttökohde.

Mikäs siinä, jos se ei vie liiaksi aikaa, ei vie taloudellisiin vaikeuksiin ja jos shoppaa siten, että se ei ole liikaa ympäristöä kuluttavaa - ikkunaostostelu ei sitä ole ja jos ostaa tarpeeseen (siihenkin voi saada aikaa puoli päivää kulumaan viikossa, jos vertailee ja kiertelee - aikaa kuluu mutta tulee vähän tavaraa mukaan).



Ei ihmisen elämä välttämättä ole tyhjää, vaikka kiertelisikin kauppoja- tavaraoista voi saada esteettisiä elämyksiä tms. Sitä rakentaa samalla itsetuntemustaan ja identiteettiään, käsittelee tunnetilojaan (stressiä esim.) jne.



No, rajansa kaikella kuitenkin. Elämässä on niin paljon muutakin. Itselläni on sen verran vähän pätäkkää, että materiaalinen kulutus (kuluttaa voi muutenkin, immateriaalisella tasolla!) ei ole nyt realistinen vaihtoehto itsensä toteuttamiselle.

Meillä esim. lapsille (11-15v) vaatteita hankkivat sekä lapset itse että äiti ja kummit, mutta minäkin olen alkanut rajoittamaan sekä omaa hankintaa että nuorten itsensä shoppailua, koska tavaraa on liikaa. Ja nuorempi perii vanhemmalta jo sellaisen määrän tavaraa, ettei järjellä ajatellen ole mitään syytä hankkia mitään lisää, mutta nuorella on myös oma maku ja toiveet.



Itse hurahdan shoppailuun (ostan nuorille vaatteita ja kirjoja) vain ulkomaan matkoilla naisporukassa. Ja se ei tapahdu kuin korkeintaan kerran vuodessa.



En oikeasti ymmärrä, miksi tavaraa pitäisi olla yli tarpeellisen. Tai ehkä se on rajallinen rahamäärä, joka rajoittaa. Oikeasti edes se ei rajoita, vaan järki...

Kuulostaa tosi säälittävältä.

Puhut shoppailusta kun rakastajasta, odotat koko viikon tapaamista ja tälläydyt viimesen päälle.



Huhhuh, kannattaa hankkia elämäänsä jotain oikeaa sisältöä...!

kommenttia viestiisi: oletko koskaan miettinyt millä keinoilla ne pienet sen jälkeen ruokansa ansaitsevat, ku heiltä viedään mahdollisuus ansaita jonkinlainen elanto vaikka ompelemalla? Ainoa vaihtoehto on prostituutio hyvin monen kohdalla. En siis itsekään hyväksy lapsityövoimaa, mutta jos joku pysyy hengissä ompelemalla, niin on se pienempi paha kuin itsensä myyminen. Eli onko se niin hienoa lakata ostamasta henkkamaukan vaatteita ja kuvitella näin tekevänsä jotain noiden lasten elinolosuhteiden parantamiseksi?

Meillä on kolme lasta. Vaatteita ostetaan sekä itselle että lapsille tarpeen mukaan ja niitä kierrätetään lapselta toiselle. Tosin ostan kyllä lähes kaikki vaatteet uusina etenkin esikoiselle, koska käytetyt eivät enää ole hyvässä kuosissa kolmannen kohdalla. Leluja ostamme tosi harvoin ilman syytä, kirjoja tulee kyllä haalittua vähän liikaakin, mutta meillä luetaankin paljon. Joululahjoissakin yritän pitää järjen kädessä siinä mielessä, että paketteja kyllä tulee aika paljon, mutta suurin osa on ihan käyttötavaraa tarpeeseen ja vain muutama lelu paketeista löytyy. Muutenkin yritämme opettaa lapsia jakamaan tavaroita esim. tänä jouluna lapset saavat yhteiseksi lahjaksi kovasti toivotun nukkekodin, siihen nuket ja muutamia kalusteita. Loput saavat vähitellen syntymäpäivälahjoiksi jne. Minusta on aivan järjetöntä ostaa jokaiselle lapselle kaikki omat pelit ja rensselit esim. 3 kpl Nintendo DS:ää, 3 kpl rattikelkkoja, 3 kpl radio-ohjattavia-autoja, kuten miehen sisko tekee ja sitten itketään sitä, että lapset tulevat kalliiksi.