Lapsestani tullee koulukiusattu - riipii sydäntä ounastella sitä jo tässä vaiheessa :,(
Poikani on aivan ihana, hurmaava 4-vuotias. Hän on hyvin empaattinen ja pohdiskeleva, luova, taitava kuvataiteellisesti ja omaa huikean hyvän mielikuvituksen. Hän ei kuitenkaan osaa pitää puoliaan, hän on " liian pehmeä" eli antaa aina periksi, itkee turhautumistaan, pettymystään tai pelästymistään pitkään. Hän on myös motorisesti hyvin kömpelö ja taitamaton. Kaiken kukkuraksi hänellä on vielä kuulovamma, eli hän kuulee vain toisella korvallaan.
Jo nyt kerhossa, avoimessa päiväkodissa tms paikoissa missä on paljon lapsia, hän on ihan ulkona kaikesta. Johtunee ainakin osittan kuulovammasta, sillä melussa äänet puuroutuvat eikä hän kuule tällöin kunnolla. Lisäksi kovat äänet sattuvat kuulevaan korvaan. Hän leikkii lapsiryhmissä aina yksin ja jos joku tulee leikkimään hänen kanssaan, vetäytyy hän pois. Hän on aina ryhmissä omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Jo nyt vahvemmat (eli liekö sitten tulevat koulukiusaajat?) vievät häneltä lelut kädestä, sotkevat tahallaan leikit ja sen sellaista, joskus ihan kiusaavatkin.
Puutun toki aina tilaiteisiin kun ne huomaan, mutten voi esim päivähoidon alkaessa olla aina kyttäämässä paikan päällä. Olen puhunut pojalle, neuvonut miten pitää puoliaan, mutta hän ei tunnu oppivan. Kehuja hän saa ja olen yrittänyt tehdä hänelle vanhaa itsetuntoa. Pienempi sisaruksensa on 1v7kk ja hänkin jo pompottaa isoveljeään mennen tullen.
Surettaa ajatella, että luultavasti poikaani tullaan kiusaamaan ja rankasti koulussa :,( En tahtoisi hänelle sitä kohtaloa.
Kommentit (15)
kasvaessaan Jos hän esim. nyt pitää puoliaan teitä vanhempia vastaan terhakkaasti, osoittaa se että hänellä on luonnetta. Ehkä on vaan tottumaton muihin lapsiin.
Yritä järjestää hänelle turvallista rauhallista lapsiseuraa pienessä porukassa niin hän saa positiivisia kokemuksia ja rohkaistuu.
Oma ainokaiseni on melko rauhallista tyyppiä ja olen pelänny vähän samaa, mutta leikit muiden lasten kanssa ovat aina sujuneet hyvin, eikä hänen ylitseen kävellä.
tosi taitava kädentöissä, rakastaa kirjoja, pohdiskelee ja miettii...karkeamotoriikka sen sijaan tulee jäljessä. On nyt 3v eikä vieläkään juokse kunnolla, vaikka on oppinut hyvin kiipeilemään ja muutenkin reipastunut käytyään tämän kevään ajan jumpassa. Isossa porukassa leikkii mieluummin yksin, kuin että juoksisi muiden kanssa. Pojalla on paljon kavereita, mutta leikkii niiden kanssa vain silloin jos lapsia ei ole liikaa.
Täytyy vaan koitaa hyväksyä se tosiseikka, että lapset on erilaisia. Kyllähän tämä varhaislapsuuden toiminta antaa viitettä tulevasta, hyvin usein jo nyt vetäytyvät ovat vetäytyviä myös myöhemmin. Lasta voi kuitenkin jonkun verran rohkaista ja kannustaa, meillä ainakin tuo jumppa on auttanut. Kun lapsi saa iloa ja hyviä kokemuksia liikkumisesta, lähtee hän helpommin liikkumaan muidenkin mukaan. Pitää vaan yrittää kannustaa lasta siinä missä hän on hyvä ja koittaa rakentaa itsetuntoa sitä kautta. Vahvan itsetunnon rakentamisessa auttaminen on se paras eväs, mitä lapselle voi antaa elämää varten.
Jos lapsesi on kuvauksesi mukainen, hän kyllä pärjää elämässä vaikka joutuisi jostakin lelusta joskus luopumaankin! Kyllä hän löytää tavat pärjätä muiden lasten kanssa omalla tavallaan ja oppii varmaan tärkeitä asioita vaikka sitten kiusaamisen kautta. Oma lapseni taas on päinvastainen tapaus eli runnoo voimalla tahtonsa läpi lapsiporukoissa ja jos joku vastustaa niin vetää turpaan. Hänellä tulee olemaan elämässä vaikeaa, eikä tuollaisestakaan käytöksestä muut lapset tykkää. Mutta häntäkin Siperia opettaa siinä kuin muunkinlaisia lapsia. Uskoisin, että ne suurimmät särmät hioutuvat ryhmässä niin nössöiltä kuin luupäiltäkin.
Tosin omani on vielä himpun alle 3 v.
Viihtyy " liian" hyvin yksin. On pehmeä, eikä ikinä protestoi jos joku vie lelu tai tönii. Jo nyt pihan muut lapset (samanikäiset) kiusaavat lastani :´-(
Siksi emme enää ulkoile samaan aikaan kuin muut.
Mutta lapsi ehtii siitä vielä ' reipastua' ! Meilläkin oli arka äidin lahkeessa roikkuja, joka oppi ajamaan pyörällä ilman appareita kunnolla vasta eskarissa jne (poika). Pelkäsin tosiaan salaa, että kiusataanko koulussa, kun ei yhtään puolustaudu ja on niin tavattoman kiltti.
Ja arvaa mitä... nyt se on luokan puheenjohtajaksi valittu ja ns. suosittu.
Annathan lapselle kokemuksen, että hän on ok ja rakastettu sellaisena kuin on (arkana) eikä hänen tarvitse muuttua miksikään reippaaksi ollakseen hyvä.
Tämä ei varmaankaan kuulosta siltä, mitä toivoisit, mutta lapsesi kannalta uskon, että kannattaa.
Aloita jo nyt keskustelmaan lapsesi kanssa siitä kuinka ihmiset ovat erilaisia. Ihmiset ovat hyviä eriasioissa. Joillekin on todella vaikeaa käyttäytyä kauniisti. Myös joillekin aikiuisille. He eivät vaan osaa. He kiusaavat muita haukkuvat ja tekevät yhtä ja toista typerää, vaikka ei saisi. Lapsi oppii näin ulkoistamaan kiusaamisen itsestään tuon toisen ihmisen ominaisuudeksi. Katsomaan, että " aha tuollinen tapaus, että tönii ja sanoo toisia räkänokaksi. Voi raukkaa, kun ei kukaan ole opettanut ettei noin kannata tehdä. Onneksi itse olen niin onnekas, että minulla on niin ihana äiti joka välittää minusta niin paljon, että on opettanut minulle tämänkin vaikean asian."
Lapselle kannattaa myös luoda muita ympäristöjä toimia kuin yksi päiväkotikaveriporukka. Esim serkut, mummit, kummit. Mahdollsimman tiivit ja hyvät suhteet muilla elämän aloilla tukevat, jos koulussa tai päivkodissa kiusataan.
Jos kiusaamista ilmenee, pyydä heti alussa kiusaajan koko perhe teille kylään tai vaikka kiusaaja pelkästään. Korostan, että heti, ei sitten kun kiusaaminen on kroonistunut ja on vakavaa. Vaan heti, jolloinka asia on vielä pieni ja siihen voi vaikuttaa tutustumalla. Vaikka tuntuisi vastenmieleiseltä pyytää kiusaavaa lasta kotiin. Se kannattaa. Huomaa kiusaaja myös aina tavatessanne. Hän saattaa muuttua jopa herkän lapsen puolustajaksi.
Yritä säilyttää välit positiivisena viimeiseen asti. Omaan lapseen päin ilmaise asia siten , että kiusaaja tekee väärin, niin ei saa tehdä. Mutta älä mene tätä pidemmälle sättimään opettajia tai lapsen vanhempia tsm. Se ei auta lasta vaan päinvastoin saa hänet tuntemaan olonsa voimattomaksi kiusaamisen edessä. Älä myskään voivottele kun ei ole kavereita tsm. Olkaa tiivis perhe. Lapselle ei edes ole hyväksi se, että kaiket päivät juostaan kavereiden kanssa irrallaan omista vanhemmista. Perhe on tärkeämpi yksikkö, sitten suku ja lopuksi kaverit. Kiva jos on kavereita, mutta aina ei ole. On hyvä oppia olemaan myös ilman kavereita.
+ Kiusattu, jota tuetaan lapsena kasvaa rohkeaksi ja empaattiseksi omantiensä kulkiaksi, jota ei aikuisenakaan paina muiden ajatukset.
eli jos luokalle ajautuu kiusaajatyyppejä ja heihin ei ajoissa puututa, he kiusaavat jotakuta anyway, vaikka sitten vääränvärisistä sukista.
jos luokanopettaja on hyvä ja luokassa on hyvä henki, ketään ei kiusata vaikka jotain satunnaista kärhämää tulisikin, mutta ne ' ei ' jää päälle'
pyydän opettajaa puuttumaan, jos ei puutu, reksiä. Jos ei auta, lapsi vaihtaa koulua.
Vanhemman tulee puuttua pihassa kiusaamisiin. Jos kiusaajan omat vanhemmat eivät sitä tee, sinun täytyy tehdä se. Kiellät viemästä lelua kädestä ja otat lelun pois, jos lapsi ei itse anna. Kiellä tönimästä. SINÄ olet lapsellesi opettanut, että häneltä saa viedä leluja kädestä ja että häntä saa töniä.
Kun ulkoilutat lastasi eri aikaan muiden kanssa, vahvistat vain sitä, että toiset ovat tehneet oikein ja lapsesi ansaitsee huonon kohtelun ja eristämisen.
Vaan vielä ehdit tekemään muutoksen lapsesi omanarvontunnossa. SINÄ pidät hänen puoltaan ja opetat, että hänellä on oikeudet.
Kasvata hampaat.
Vierailija:
Tosin omani on vielä himpun alle 3 v.Viihtyy " liian" hyvin yksin. On pehmeä, eikä ikinä protestoi jos joku vie lelu tai tönii. Jo nyt pihan muut lapset (samanikäiset) kiusaavat lastani :´-(
Siksi emme enää ulkoile samaan aikaan kuin muut.
sillä tottahan ne ovat. Ja erityisen totta on se, että kaikki eivät vain osaa käyttäytyä kauniisti vaikka miten vanhemmat ja hoitajat olisivat parhaansa yrittäneet. Ihmiset ovat erilaisia. Juuri sen ymmärtäminen, että kaunis käytös on hieno taito, jota jotkut vasta opettelevat, on minusta tärkeää.
Siis raadolliseksi asian tekee se, mitä monen on vaikea tajuta, että toisille ihmisille ei aina vaan voi mitään. Vain itselleen voi. Kiusaamista voi hillitä ja pyrkiä lopettamaan se jne jne. Mutta lasten joukossa on vaan sellaisia, joiden koko elämän asenne on vähän kenollaan, perheen tapa toimia voi aiheuttaa kovakouraisuutta toisia kohtaan, lapsi vaan voi olla luonteeltaan runnovaa sorttia, päiväkodin työntekijät voi olla leipiintyneitä mitä vaan. Siksi on tärkeää valmistaa lasta siten, että lapsesssa itsessään olisi mahdollisimman paljon valmiuksia kohdata kiusaajia. Koko muuta maailmaa ja toisia ihmisiä ei voi muuttaa, vaikka se olisi kuinka oikeutettua. Joidenkin vanhempien tapa sysätä vastuu kokonaan opettajalle tai päivähoidolle on typerä. He uhraavat oman lapsensa mustavalkoisen asian alttarille, koska eivät jousta tuumaakaan ajatuksesta kiusata ei saa. Minun lapsessani ei ole mitään vikaa, me emme siis tee mitään. muut tekevät. Periaatteessa juuri näin, mutta minulle omat lapset ovat niin tärkeät etten tuikkaisi heitä valmistautumattomina suden suuhun vain oman päähän pinttymäni vuoksi.
ja tottakai teen lapsilleni selväksi, että kiusaaminen on kiusaajasta, ei uhrista lähtöisin. Muutenkin kuin hänen itsensä suhteen, ihan koko yhteiskunnan tasolla, että lapsista aikuisiin kaltoinkohtelusta ja väkivallasta ei saisi syyttää uhria.
Ja tietenkin pidän lapsen itsetunnon tukemista tärkeänä.
Mutta silti minusta olisi väärin antaa lapsen ymmärtää että kyllä hän kestää mitä vaan kunhan laittaa asenteensa kohdalleen. Kaikkea ei tarvitse sietää. Ja koulullakin on vastuunsa josta koulua voi ainakin yrittää vastuuttaa.
t. itsekin kiusattu
aluksi, minäkin olin koulukiusattu, olen luokanopettaja, neljän lapsen äiti, exkiusatun ja exkiusaajan äiti
Tottakai koulun ja opettajien velvollisuus on tehdä kaikkensa kiusaamisen estämiseksi. Entäs jos käy niin, että kiusaaja on luokalla, jolla koko ajan vaihtuu opettaja. Samaan aikaan koulussa vaihtuu oppilashuoltoryhmän jäseniä, rehtori ja terveydenhoitaja. Koulussa on paljon erityislapsia ja maahanmuuttajia. Alue on haasteellinen kaupunginosa. Erityisopettajia on liian vähän. Kaikkiin virkoihin ei ole hakijoita. Monella oppilaalla on todella vaikea tilanne. Mitä teet kiusatun lapsen äitinä? Huudat oikeutta, että tehkää joku jotain? Aina kun saat jonkun kuuntelemaan, hän siirtyy muihin tehtäviin ja etsit seuraavan jne? Mihin käytät energiasi; siihen, että yrität saada systeemin pyörimään niin kuin oikeudenmukaista olisi vain siihen, että autat lastasi?
hanki apua ajoissa, paljon ehtii vielä tapahtua ennen kuin koulu alkaa