Kenellä on ollut ahdistuineisuus...(raskauden aikana)

:' (

kerrot miltä tuntuu. Olisi varmaan hyvä jutella jonkun ammattiauttajan kanssa. Uskoisin, että neuvolan kautta sinulle järjestyy esim. tapaaminen psykologin kanssa, jos haluat.

Se on normaalia vielä kahden vuodenkin päästä.

On ajaat muuttuneet... Nykyään on muka masentunut jo jos kuuden viikon päästä on vielä surullinen...

Harmittaa vain, kun nykyään ihmisten ei anneta surra, heti ollaan diagnosoimassa tavallisia tunteita.

mä en vaan halua lapsen takia olla niin ahdistunut:' (

Tämä on mittaamattoman raskas taakka kannettavaksi lapselle, ojlta näin estyy oman elämä neläminen. Vanhemmat eivät yleensä tee sitä tahallaan, mutta tilanne ajautuu sellaiseksi.

Viimeistään vanhemman kuoltua lapsen on riuhtaistava itsensä irti vanhemmasta ja alettava elää omaa elämäänsä. Tämä on usein jonkinasteinen identiteettikriisi, jonka keskustelemalla ja pohtimalla ja asioita eri tavoin käsittelemällä voi saada rakentavasti läpäistyä. Mutta omista vanhemmista on uskallettava päästää irrti ja alettava elää omaa elämäänsä. Se on loppujen lopuksi useimpien vanhempienkin toive, vaikka heikko liha saisi vanhemmat muuta yrittämäänkin.

taas itken ja itken vaan,huomenna soitan neuvolaan,kun en jaksa noin enää

tuntu ettei mun lapsesta tuu ikinä terve....

Mun isä kuoli kans kun olin raskaana ja kovillehan se otti :-(.



Eikä se ahdistuneisuus loppunut kuin vasta synnytykseen. Mutta kun terve ihana vauva syntyi loppui ahdistuneisuus kuin seinään :-).

Mitä sitä enä suremaan jotain kuolemaa kun oli ihana uusi elämä sylissä :-).



Ja mun vauva syntyi siis 2 kk päästä isäni kuolemasta.

Toki ei mua koko 2 kk ihan koko ajan ahdistanut...

Kun tuossa toisessa ketjussa olet rv 34?