mitäs nyt hormoonit..

Ei se toinen välttämättä helpompi ole... Sitä "tuudittautuu" siihen uskoon, että toinen menee "siinä sivussa" ja että kyllähän nämä jutut on ihan tuttuja. Kuitenkin siinä kotona on se toinenkin lapsi, joka vaatii huomiota ja vauvaan ei voi keskittyä niin 100%:sesti kuin esikoisen kohdalla. Teillä kuitenkin lapsille tulisi niin iso ikäero, että ehkä paremmin voit keskittyä vauvaan, kun isompi on jo itsenäisempi.



Kuitenkin täytyy muistaa, että ekaluokkalainenkin tarvii paljon huomiota. Kouluun meno on aika iso muutos pienen lapsen elämässä. On tutkittu, että yli 5-6 vuoden ikäerossa sisarukset ovat ikäänkuin jo eri sukupolvea, joten niillä ei ainakaan lapsuus-/nuoruusaikana ole yhteisiä juttuja. Omassa tuttavapiirissä on pari perhettä, jossa on vastaava ikäero, ja esikoinen on kapinoinut hyvinkin paljon vauvan tuloa. Kai sitä on lapsi jo tottunut olemaan ainokainen ja saamaan jakamattoman huomion vanhemmilta.



Miehelle ei kannata ruveta puhumaan vauva-ajasta mitään, että kuinka suloisia pienet vauvat ovat, kuinka ihania ne pienet vaatteet ovat ja kuinka hyvältä vauvat tuoksuvat... Miehet ei osaa putkiaivoillaan ajatella niin! Vauva-aika on kuitenkin aikalailla äidin ja vauvan symbioosia. Ja jos teidän neidin koliikista miehellä on traumoja, niin varmaan vauvasta puhuminen nostattaa hänen niskakarvat pystyyn. Puhu sen sijaan sellaisista jutuista, mitä lapsen kanssa voisi tehdä sitten kun se on vähän isompi. Herätä miehellesi positiivisia mielikuvia ajasta, kun esikoisenne oli pienempi (=taapero), esim. "muistatko kun tyttö oppi kävelemään/ajamaan pyörällä/jotain muuta" tai "muistatko kuin hauskaa oli kun käytiin toissa kesänä Särkänniemessä (tai jossain missä teillä on ollut kivaa)?". Älä painosta, vaan puhu asiasta aluksi ihan ohimennen, vähän kuin koputtaisit kepillä jäätä...



Jossain vaiheessa voit sanoa miehellesi, että ei tässä enää nuorennuta! Että nyt olisi oikea aika tehdä vauva. Voit kysyä, että onko varma ettette kadu vanhana, jos nyt jätätte yrittämättä! Ja pyydä miettimään, että sitten kun olette vanhoja, niin eikö olisi mukavampi kun olisi useampi lapsi, joka kävisi vanhempiaan katsomassa. Ja tietysti ne lastenlapset! Niitäkin tulee todennäköisemmin enemmän, kun jos on useampi lapsi. Voit myös sanoa, että eihän mene enää kovin monta vuotta, kun neitinne on sen ikäinen, että menee jo omia menojaan ja te istutte kotona kahdestaan. Ja reilu kymmenen vuoden päästä hän jo varmaan muuttaa pois kotoa.



Olisihan se teilläkin kiva sinun jäädä äippälomalle, niin saisi esikoinen tulla kotiin, jossa äiti on odottamassa... Ja sinulla olisi aikaa tutustua vauvaan päivisin, kun toinen on koulussa.