opiskelija, mutta silti haluaa lapsen
Itse sain lapsen toisen kouluvuoden puolivälissä. Opintopisteitä ei juuri kertynyt, koska alkuraskauteni oli sen verran hankala etten pystynyt luennoilla käymään. Nyt syksyllä jatkoin opintoja toisella vuosikurssilla lapsen mennessä perhepäivähoitoon 11kk:n iässä.
Aika rankkaa on perheen ja koulun yhdistäminen. Toisaalta miehelläni on työ, jossa työpäivät useimmiten venyvät 9-10 tuntisiksi ja joudun lähtemään koulusta hakemaan lasta hoidosta, vaikka luennot eivät loppuisikaan > kotona jokin lisätehtävä kun joutunut lähtemään aikaisemmin ja lisäksi ottaa selvää luentojen asioista itse. Lisäksi kotityöt (itse olen neuroottisen tarkka kodin siisteydestä...) joutuu tekemään koulunkäynnin, "läksyjen" ja lapsenhoidon lisäksi.
Perhepäivähoidossa lapseni ei onneksi ole sairastanut, mutta hoitaja on nyt tämän 1,5kk:n aikana ollut sairaslomalla jo kolmesti. Vaikka varahoitojärjestelmä on, niin ei sekään aina pelaa ja se tuottaa stressiä ja lisä organisointeja kun sukulaisia ei ihan lähettyvillä ole auttamassa.
Viikonloput olen oikeastaan pyhittänyt kirjallisille tehtäville ja tenttien lukemiselle kun viikon illoilla en ehdi. Lapsen hoito jää tietenkin silloin isille.
AMK opiskelussa (ainakin meillä) -yliopistosta en osaa sanoa- luennoilla vaaditaan läsnäoloa, vaikka varsinaista/100% läsnäolopakkoa ei olekaan kuin labroissa ja harjoitteluissa. Opiskeluoikeus ei säily vuosi tolkulla. Oliskohan niin että kaksi välivuotta saa pitää (niitä ei lasketa opiskeluaikaan) ja 3,5 vuoden tutkinto tulee suorittaa 4,5 vuodessa.
Toivottavasti tästä jotakin hyötyä. Itse mielummin kuitenkin valitsen opiskelun, koska pääkoppani hajoaa kotona lapsen kanssa, vaikka lapset niin ihania ovatkin, ja tarvitsen aivoilleni haastetta.
Kommentit (8)
siis minulla on kyllä koulun ensimmäinen vuosi loppumassa.. ja aion kyllä käydä koulua niin pitkään kun voin ja jos raskaaksi tulen suurella onnella niin jos mahdollista lähden vaikka suoraan koulun penkiltä synnytys osastolle.. :D Todella mahtavaa saada kuulla muiden mielipide asiaan.. Itse tein sen virheen viime kesänä että tein abortin kun anoppi sanoi ettei minulla ja miehelläni olisi lapsen takia mitään asiaa heille mutta nyt päätimme yhdessä yrittää lasta ja emme ota mitään kantaa anopin puheisiin asiasta. Kävin äitiys neuvolassa ja minulle sanottiin etteivät he näe mitään estettä lapsen hankintaan.
:)
Olen opiskelijaäiti, parivuotiaan poika.
En ymmärrä sitä, miksi paasataan " opiskelut ensin, lapset sitten" -mantraa. Pitäähän työssäkin jaksaa! Mielestäni opiskelut joustavat paljon enemmän töihin verrattuna. Itselläni ei ole ollut mitään vaikeuksia opiskella, vaikka lapsellinen olenkin. Keväälle tulee vajaa 50 op, eikä juuri illalla ole tarvinnut opiskella.
Moi!
Itselläni alkoi -06 unelma-alani viisivuotinen koulutus. Seuraavana syksynä eli kakkosvuotta aloittaessani teimme vauvapäätöksen. Meillä uskaltamista vauhditti kyllä tieto ettei vauvansaanti suju välttämättä luonnollisesti ja opiskeluarki pitää myös vauvakuumeiluun liittyvät odotteluhössötykset hyvin jossain kohtuun rajoissa... ;)
Aikuisten oikeesti, kouluun kerkiää milloin vaan takaisin! Meillä yliopistolla on puolet porukasta raskaana ja hyvin menee. Paikkakuntien välillä vekslaaminen ym. sujuu kyllä opettajien joustavuuden myötä hyvin. Itse ajattelen opintoja työnä, se on vaan työ josta ollaan välillä pois jos perhetilanne sitä vaatii. On vaan myytti, että koulut pitää olla käyty ensin. Oma tuleva ammattini mielestäni pikemminkin vaatii, että ois hyvä kun lapset ois ensin niin ois elämänkokemusta!
Opiskelu ei ole erityistä pyhää toimintaa, sekin on vain valinta joka muotoutuu oikeista ihmisistä ja heidän oikeista elämäntilanteistaan. Ja opetkin on jatkuvasti äippiksillä ;)
Onnea opintoihin ja odotuksen odotukseen!
t. Ainokki
ja voin sanoa, että kyllä se töissä käyminen rankempaa oli! tietenkin rahallinen tilanne on surkeampi, mutta minä nautin tästä täysin siemauksin! ei ole mennyt montaakaan iltaa opintojen parissa, ehdin tehdä kaiken pois vapaapäivinä tai normi 'työajalla' 8-16, milloin lapset ovat päiväkodissa. Opiske´len yliopistolla, mutta alaa, jossa myös vaaditaan paljon läsnäoloa. Opettajat ovat joustavia, jos enä joku kerta pääse, saan jonkun lisätehtävän jne. Luennot eivät ole pakollisia.
meillä myös mies tulee opiskeluani hyvin, antaa lukurauhaa jos tarvis, vie muksut puistoon jne. Harvoin tosin olen apua tässä asiassa edes tarvinnut ja hyvin on mennyt!
Nyt jälleen raskaana...:)Mulla on toki aina 'takaportti' käytettävissä, voin siis palata vanhaan työhöni, jos haluan, sillä töitä hoitoalalla riittää. Jos tulee liian tiukkaa, ei kun opinnot jäihin ja töihin. Sitä en kuitenkaan toivo.
Minä en näe mitään syytä olla opiskelematta, vaikka olisi lapsia. Päinvastoin! Joustavampaa elämä nyt on kuin työelämässä!!
Itse yritän ottaa talvella (toivottavasti) syntyvän vauvan sitten mukaan luennoille (jos on nukkuvainen ja kiltti:)) ja tehdä opintoja hissukseen vauvan ollessa pieni. Kaksi isompaa pidän päviäkodissa ainakin osa-aikaisina, ovat jo sen verran vanhoja (04/06).
ihmetys78
Itse olen AMK-opiskelija ja selvää oli jo suunnitteluvaiheessa, että jään kotiin opinnoista n. vuodeksi. Itselläni on vasta yksi vuosi takana ja keväällä meni koulun kannalta vähän heikosti, kun ei aina pystynyt osallistumaan ja työt oli kuitenkin tehtävä, niin vei voimat. Alussa pahoinvointi verotti osallistumista ja sitten oli nukkumisvaikeuksia ja päänsärkyjä usein ja pidin tärkeämpänä olla keräämättä tässä vaiheessa univelkaa, joten en pahemmin koulussa käynyt.
Raskauden ajoitus oli siitä hyvä, että laskettu aika on lokakuun 12., joten lapsi on lähes vuoden, kun palaan kouluun. Luulen, että mulla menee opinnoissa hieman suunniteltua kauemmin, ehkä sen puoli vuotta, kun tosiaan oli aika hankala kevät tossa.
Meillä ei mitenkään estänyt lapsen suunnittelua se, että molemmat aloittivat opinnot viime syksynä. Miehelläni tosin koulu kestää vain vuoden, eli valmistuu ennen lapsen syntymää. Kun aloimme ensin puhua lapsesta, molemmilla oli vakityö, eikä päätöstä koulupaikasta ollut tullut. Mies ei ollut vielä edes hakenut, mutta se oli selvää, että alan vaihto olisi edessä, hän kun teki yötöitä ja se rasitti suhdetta. Löysi sitten kivan opiskelupaikan ja päätti hakea. Emme tästä huolimatta halunneet lykätä lapsen yrittämistä johonkin tulevaisuuteen.
Aina löytyy joku syy, miksi vielä ei pitäisi hankkia lapsia, täydellistä aikaa ei ehkä löydykään ja sitten huomaa olevansa joku nelikymppinen, jolloin voi olla jo biologisesti hankalampaa saada lapsi. Itse olen aina halunnut lapsia ja vielä suht nuorena. Nyt täytän 25 pari kuukauttaa ennnen laskettua aikaa, eli en nyt kauhean nuori enää ole. Ja suunnitelmissa olisi, että kävisin koulun loppuun ennen seuraavaa lasta, eli siihen menisi n. neljä vuotta, kun ensin olen kotona vuoden. Eli n. kolmekymppinen olisin jo silloin.
Toisaalta pidän omaa ikääni juuri sopivana itseni kannalta. Olen ehtinyt vähän elää nuoruutta ja nähdä maailmaa, mutten ole vielä mikään ikäloppu. Toki tässä vaiheessa vähän huolestuttaa rahatilanne, kun tässä taloustilanteessa ei välttämättä niitä töitä heti löydykään, siis miehelleni. Muuten en koe mitään ongelmaa olevan, yksillä tuloilla pärjää hyvin, kun ei ole mihinkään luksukseen koskaan tottunutkaan.
Joillekin toki sopii se paremmin, että ensin tekee työuran ja kaikki asiat on taloudellisesti kohdallaan, on omakotitalo ja opintolainat maksettu. Mutta itse olen elänyt onnellisen lapsuuden pienituloisen yksinhuoltajaäidin kanssa ja tiedän, että lapselle voi muutenkin kuin rahalla turvata hyvän ja turvallisen lapsuuden. Oma alani on vielä sellainen, että töitä pitäisi riittää yleisestä taloustilanteesta riippumatta. Vaikka palkat eivät ole mitenkään hyviä, niin niillä pärjää, kunhan noi opinnot saa sitten hoidettua, kun sinne palaan. Uskon, että asiat järjestyvät. Sitten voi vähän aikaa joutua omista menoistaan tinkimään, jos mies ei saa töitä heti. Perustarpeisiin rahat kuitenkin riittävät tuillakin eläen. Tarkoitus kuitenkin olisi, että muita tukia kuin äitiys- ja vanhempainpäivärahat ei tarvittaisi ja n. vuoden päästä pärjättäisiin, vaikka mun ainoa tulo olis opintotuki.
Oho, taidan lopettaa, kun alkaa tulla jotain romaania tästä! :D Anteeksi!
Hei! Minä opiskelen tällä hetkellä vasta ekaa vuotta kun tuli välivuosia pidettyä. Mieheni kanssa tahtoisimme silti hankkia lapsen. Minua ei tuo ala oikein kiinnosta. osaako kukaan sanoa miten tai kuinka helppoa tai hankalaa on lapsen hankkimisen jälkeen lähteä opiskelemaan??
Nyt olisi todella neuvot tarpeen.
Vaikea sanoa, jaksaisitko innostua uudesta alasta lapsen syntymän jälkeen, vai tuntuisiko " helpommalta" vaikka jatkaa kotiäitinä. Voi olla että olisit erittäin motivoitunut palaamaan koulun penkille saamaan aivojumppaa äitiysloman jälkeen. Toisaalta väsymys ja tottuminen rauhalliseen kotielämään saattaa nostaa kynnystä opiskelun aloittamiseen.
Voin vain kertoa mitä itse tekisin sinun tilanteessasi. Aloittaisin nyt opinnot jos vain mielenkiintoinen ala löytyy. Elämää ei voi suunnitella lapsen " hankkimisen" varaan, sillä et tiedä raskaudutko heti vai meneekö siihen pari vuotta, ja raskausaikanakin on tehtävä jotain. Vauvaa odottaessakin ehdit opiskella ainakin puoli vuotta jos kaikki menee hyvin.
Kun olet jo päässyt käyntiin, äitiysloman jälkeen on helpompaa saada opinnot käyntiin uudestaan. JOS vauva onkin rauhallinen tyyppi, myös ihan pienen vauvan äitinä voi suorittaa kotiopintoja (ei kuitenkaan kannata laskea sen varaan).
Eli nyt vaan alaa valitsemaan!
terveisin kaksi lasta opiskeluaikana saanut äiti (viimeinkin valmistumassa maisteriksi 8 vuoden jälkeen!)
ja poika on 3kk. Oikeastaan nyt vielä on kaksi tutkintoa päällekkäin, kun pitäisi valmistua tänä keväänä. Piti tosin valmistua jo 3 vuotta sitten, mutta olen opiskellut vähän ihme systeemeillä monesta eri syystä. Nyt kuitenkin eka kandi valmistumassa (ja siihen jääkin) ja toinen tutkinto myös siinä vaiheessa et vois alottaa proseminaarin. Nyt tosin aion olla kotona vaavin kanssa vielä, yhden tentin olen tehnyt tänä keväänä (virkisti ihmeesti, vielä kun meni hyvin :) ja yks verkkokurssi on menossa. Hyvin oon jaksanu, kun vaavi on suht " helppo" eli nukkuu 2 h päikkärit kaks kertaa päivässä melkein joka päivä.
Mut tää on vaan mun tarina, ite pitää miettiä tarkkaan mihin on valmis. Miehen kanssa on välillä vaikea löytää yhteistä aikaa, kun ei oo hoitajaa pienelle (isovanhemmat kaukana) ja mieskin opiskelee, eli joutuu tekemään iltaisinki kouluhommia. Amk vaatii enempi ku yo..