Mikä on jännittänyt sinua elämäsi aikana kaikkein eniten?

jännitin sitä puoli vuotta etukäteen ja viimeiset pari viikkoa mulla oli jo niin pahat rytmihäiriöt, että hyvä kun hengissä selvisin... Kaiken lisäksi se esitelmä vielä meni todella huonosti :(

kesken kun tiputtelin rv12 asti! mutta hyvin meni.

inssiajo, keskenmenon uhka eräänä heinäkuisena lauantaina v. 2005 (ei sitten onneksi mennyt kesken).

oli todella kova paikka, olen ihminen, joka pitää kaikki ikävät asiat sisällään, eikä äidillä ollut aavistustakaan, että avioliittomme on huonolla tolalla. Oli todella kamalaa soittaa ja kertoa asiasta, vieläkin ahdistaa..

järjesti luokalle omien sanojensa mukaan " knock-outin" . En oikein käsitä mitä hän sillä halusi. Piti referoida jotain oppikirjaa. Joka tapauksessa tunti oli niin painostava ja pelkäsin niin että joudun referoimaan, että tunsin miten samalla istun pulpetissa ja leijailen sen yläpuolella. Se oli aika hassu tunne. Silmät väitti että istun pulpetissa, mutta tuntoaisti väitti että leijun ilmassa.

Lopputyön julkinen esittäminen. (N. tunnin esittely, kaikille avoin tilaisuus)

piti kertoa vanhemmille, että saadaan vauva poikaystävän kanssa, jonka kans oltiin oltu yhdessä 1/2 vuotta (yhdessä vieläkin, mut naimisissa nykyään)



Oli ns. vahinko (iloinen vahinko:)), olin vasta 20-vuotias silloin.

se oli ainoa, joka minulle merkitsi jotain. Hyvin se meni. Kouluni pääsykokeet, joista sisään otettiin 5%. Hyvin sekin meni. Muutamat julkiset puheenvuorot ison asiantuntijaryhmän edessä. Hyvin ovat nekin menneet. Nykyään hallitsen aika hyvin jännitystäni, mutta voin asnoa, että ahdistaa, kun minulla on " tutkimusputki" päällä rinnassani olevan kyhmyn takia. Suorituksissa jännittäminen on ihan ok ja yleensä parantaa suoritustani. Elämässä yleensä jännitettävät asiat (syntymät, kuolemat, sairaudet, suuret muutokset) ovat välillä todella ahdistavia kokemuksia. Entisen työkaverini tapaamisia pelkään/odotan kauhun sekaisin tuntein.