Meille hankitaan koira!
Miehen kanssa oli suunniteltu, että koira hankittaisiin ensi vuonna, mutta nyt sitten mies taipui siihen, että koira voi tulla heti, kun sopiva karvakasa vain löytyy. Nyt sitten haeskellaan mukavan kokoista ja näköistä, todennäköisesti sekarotuista pentua. Puolitoista vuotta olen koiraa kuumeillut ja toivottavasti pian meillä on uusi asukki :)
Kommentit (7)
Saatte meidän sekarotuisen rakin koska vaan!
niin tuskin se siitä loukkaantuu vaikka karvakasaksi haukunkin :O
Musta nyt vaan tää koiran omistaminen ei ole niin ruusuista enää..
*3*
Koulutuksella vois kenties vaikuttaa karkailuun. Meillä saa olla ovet selällään, mutta aikuinen koira ei pihalle ilman lupaa mene. 4kk pennulla vielä vähän vaiheessa, mutta yleensä oottaa lupaa.
Minkä ikäinen lapsi? Onko se oikeesti pakko raahata mukaan joka kerta? Eli maks. 5minuutin pikainen käynti koiran kanssa ilman lasta ja sitte myöhemmin pitempi lenkki.
Vierailija:
Aamulla monesti taistoa kun lapsi ei muka haluaisi lähteä viemään koiraa ulos (mutta lähtee kuitenkin kun yksin kotiakaan ei voi jättää) ja viimeeksi eilen sain hepulit kun piski otti ja karkasi ovesta taas kerran.
Kaverillani on koiria ja kyllä minä niitä olen kutsunut vaikka millä " hellittelynimillä" mm. karvaturilas, turilas, karvaperse, piski, hurtta... Ihania otuksia ovat, joten hellittelynimiähän nuo. Eihän se koira ymmärrä niitä, vain äänensävyn :)
koska koiran pentuvaihe oli samoihin aikoihin kun lapsikin oli vuoden vanha. Huono tekosyy etten yksinkertaisesti jaksanut alkaa kouluttaa koiraa ja paimentaa vuoden vanhaa naperoa samoilla ulkoreissuilla. Mutta tiedossa on että pitäisi/olisi pitänyt paneutua koulutukseen enemmän niin koira ei karkaisi heti jos tulee mahis.
Lapsi täyttää nyt neljä vuotta enkä viitsi jättää yksin kotia silloin kun mieskään ei ole kotona. Joskus on jäänyt naapurin lapsen kanssa leikkimään pihalle kun käytän koiran pissalla mutta aika harvoja kertoja ne.
MUTTA, silti vaikka koira olisi paremmin koulutettu ja kaikki muutenkin sujuisi ihan ok niin ei tää koiran pitäminen niin ruusuista ole kuin sinkkuna/ennen lapsia, ei mun mielipide muuksi muutu. Olen itse kasvanut kissojen ja koirien ympärillä maalla ja halunnut että lapsenikin tottuu eläimiin eikä pelkää koiria ja tykkää eläimistä mutta alkaa tuntumaan siltä että olisi kai sittenkin pitänyt harkita sitä sopiiko koira meidän perheelle. Miehellä ei ikinä ole mitään lemmikkiä ollut joten olisi kai pitänyt aloittaa meidän perheen lemmikkien hoitaminen vaikka pupulla (joka mulla myös on nuorempana ollut).
Meillä lapset 4v, 3v ja 10kk. Koirat 3v ja pentu 4kk. Tekemistä siis piisaa:)
Tuo mein vanhempi koira on ollu varsin iisi tapaus, että helpolla ollaan päästy. Mutta siis tiedän millasta on kun on pentu/koira ja lapsia. Pennun kanssa kohta alotetaan koulutuksissa käynti.
7
Mulla oli joskus ennen tätä suhdetta koira ja kova koirankaipuu oli aina. Mies sitten sanoi että kun joskus päästään kerrostalosta rivitaloon (tai okt) niin ostetaan. Mutta, eipä tää koiran omistaminen ollutkaan enää niin ruusuista kuin silloin aikana jolloin ei ollut lapsia. Aamulla monesti taistoa kun lapsi ei muka haluaisi lähteä viemään koiraa ulos (mutta lähtee kuitenkin kun yksin kotiakaan ei voi jättää) ja viimeeksi eilen sain hepulit kun piski otti ja karkasi ovesta taas kerran. Mutta, on se kuitenkin lapsellekin niin tärkeä otus että kaipa se nyt saa täällä hengailla vaikka osaakin olla välillä NIIIIN rasittava ;)