Ihan pakko kommentoida imettämättä jättämistä

Ihan omasta kokemuksestani voin kertoa - ja tämä siis on vain minun kokemukseni, jokaisella on varmasti omansa, että aina se imetys ei onnistu vaikka kuinka haluaisi.



Minä ja mieheni olemme molemmat allergisia ja niin paljon kun onkin puhuttu imetyksen vaikutuksista allergioita vastaan päätin minäkin odotusaikana että imetän tulevia kaksosiani mahdollisimman pitkään.



Kaksoset syntyivät sektiolla ja kas kummaa - maitoa ei herunutkaan muutamaa tippaa lukuunottamatta yhtään! Olimme 10 vrk sairaalassa ja kateellisena katselin kun muut imettivät tyytyväisenä vauvojaan ja minä tuskailin ja murehdin kun en pystynytkään antamaan omilleni sitä mitä vauvat eniten olisivat minulta tarvinneet. Punnitsin vauvat ennen ja jälkeen joka syötön, syötin molempia varmaan tunnin kerrallaan ja taas vaa' alle. Pettymys oli suuri kun painoa olikin tullut lisää vain muutama hassu gramma.



Yritin sitkeästi pumpata kaikissa väleissä maitoa pumpulla, josko se auttaisi aukaisemaan hanat, tuloksena vain rikki menneet nännit.



Myönnän kyllä että stressi ja paine varmasti pahensi asiaa, mutta on helppo sanoa että kyllä se maito rupeaa tulemaan kunhan et stressaa.



Yritin sitkeästi vielä kotonakin muutaman viikon ajan, kunnes terveydenhoitaja käski lopettamaan jatkuvan yrityksen ja stressaamisen ja nauttimaan lapsistani ihan vaan muuten.



Tämä oli oikeasti tosi kova paikka ja haluaisin opetuksena muille kertoa että aina se ei onnistu, älkää ottako siitä paineita kaiken muun ohessa. En sitten tiedä onko onni onnettomuudessa vai täysi sattuma, mutta lapset ovat nyt 6-vuotiaita eikä kummallakaan ole mitään merkkiä allergioista... Enempää lapsia ei minulla ole eikä tule, joten en valitettavasti ikinä pääse kokemaan sitä läheisyyttä, minkä imetys olisi antanut. Muuten olen kyllä saanut onneksi nauttia lapsistani ja heidän läheisyydestään, kuten myös he minusta.