Onko mielestäsi ihmisellä oikeus

Jos kyse on tietystä työstä, voi aina vaihtaa toiseen työhön. Jos on sitten kyse siitä että ihminen on psyykkisesti kokonaan työkyvytön, silloin pitää hakeutua työkyvyttömyys- tai sairaseläkkeelle.

vaan tunteitaan pitää työstää, miettiä, mitä voisi tehdä voidakseen paremmin.

Ja jos kaiken työstämisen jälkeen ei vaan pysty olemaan eikä jaksa jatkuvaa ahdistusta.



t. ap

Tulee mieleen eksä, joka ei kyennyt pitämään yhtään työpaikkaa. Oli ihan koulutettu kaveri ja näin, mutta sosiaalisesti sen verran kyvytön, ettei yksinkertaisesti pystynyt työskentelemään ihmisyhteisössä. Onko se sitten " liiallista psyykkistä kipua" ? Olisi sillä tietysti mahdollisuus mennä vaikka yötöihin lehdenjakajaksi tai muuhun sellaiseen hommaan, jossa ei oikein muita tarvitsisi tavata.



Sääliksi mun käy sen sittemmin perustamaa perhettä. Vaimo elättää koko sakin, miehen ja lapset, ja kaveri itse vain harrastelee ja leikkii kuin joku Peter Pan. Siis ei, ei sellaiseen ole oikeutta.

puolelta joutuisi töistä lähtemään. Tai ei ainakaan tähän asti ole ollut. Oma pää ei ole vaan kestänyt. Olen ollut kahteen otteeseen terapiassa ja lääkitys on nytkin, se ei vaan ratkaise asiaa toi lääkitys.



Onko kukaan muu luovuttanut? Miten sen sosiaalisen häpeän kestää?

Toipumista, ja sitä että ylipäätään tulin työkykyiseksi jälleen, edisti pari asiaa;



-Lyhyt työviikko. Ensin parina päivänä muutama tunti, sitten pikkuhiljaa enemmän. Nyt pari vuotta menty ja olen 25h/vko töissä.



-Mahdollisuus vaikuttaa itse työvuoroihin. Alkuun kun oli huonompia aikoja, oli hyvä juttu että saatoin itse valita tulenko muutamana päivänä muutamaksi tunniksi, vai teenkö pari pidempää päivää.



-Työpaikka jossa ymmärretään sairauttasi. Eli jos ei pääse töihin, voi rehellisesti kertoa syyn, eikä tarvitse keksiä tekosyitä ja potea niistä huonoa omaatuntoa.



-Hyvä työympäristö. Eli jos työkavereiden kanssa ei tule toimeen, tai ei muuten sovellu työhön/paikkaan, niin ei mene/jää sellaiseen.

Missä voi hakuvaiheessa sanoa, että valitkaa mut, vaikka olen sekopää!

Nimittäin jos työkaverit joutuvat tekemään sitten sunkin duunit, se on todella väärin heitä kohtaan. Mieluummin jäät kokonaan pois, että työantaja voi palkata tilallesi ihmisen, jolla ei ole vaikeuksia suoriutua siitä työstä, josta hänelle palkkaa maksetaan.

Nimittäin siitähän työssäolosta on kyse: teet töitä jotta saat rahaa ja työantaja saa siitä vastikkeeksi työpanoksesi, jotta hänen yrityksensä menestyisi.

En vaan kestä sitä kauheaa oloa koko ajan, vaikka pystynkin esittämään uskottavasti " normaalia" . Hei sinä joka voit tehdä töitä sen mukaan miten menee, pliis kerro minkätyyppistä työtä teet!

1. työpaikka tosin oli sellainen, että olin työpaikalle " ilmaista työvoimaa" , eli KELA maksoi " palkkani" . Kysyin työpaikkaa sellaisesta paikasta, jossa tiesin että on tarvetta työntekijöistä, mutta ei resursseja palkata enempää. En ala tarkemmin selittämään, mutta kyseessä oli kolmannen sektorin paikka.



2. työpaikka on sellainen myyntityö, jota tekevät pääsääntöisesti opiskelijat (huom, ei mikään lehtimyynti!) ja siitä syystä työajat ovat hyvinkin joustavat. Tämä nykyinen työ on siis ihan oikea työpaikka.



Kumpikaan ei koulutustani vastaa, mutta olenkin valinnut nämä paikat siksi että ne edistävät toipumistani, 8-16 päiviä 5päivää/vko en vielä pystyisi tekemään.

että kannattaa kysellä töitä jos päädyt samanlaiseen ratkaisuun mitä minä;) esim. seurakunnilta, erilaisilta yhdistyksiltä/seuroilta, Punaisen ristin/Unicefin/Amnestyn tapaisista paikoista. Heillä on usein tarvetta osa-aikatyöntekijöille, ja osa töistä on sellaisia missä työajoissa on paljon joustoa.



+Edellä mainittujen kaltaisissa paikoissa yleensä ymmärretään tälläisiä ajatuksia paremmin, mitä tavallisissa yrityksissä. Ja työntekijät ovat myös valveentuneempia mitä vaikka tyyliin jossain tehtaalla/kaupassa/kirjanpitotoimistossa tmv. joissa tärkeintä on rahan tahkoaminen, muista arvoista viis.