Palveluntaso peruskouluissa?

Minusta palvelu kuuluu asiakassuhteeseen. Ja koululainen ei ole asiakas siinä mielessä, että hän ei mitään maksa...

sori, perun ensimmäisen viestini. En yleensä vastaa provoihin.

ekaluokan ope

Mikä tekee viestistäni provon? Miksi on harmi, että kaltaisiaini kysymyksiä esittäviä vanhempia on olemassa? Kyllä palvelua annetaan myös henkilöille, jotka eivät suoraan maksa palvelusta, vrt. seurakunnat, yhdistykset. Jos tuotteen saa saamahetkellä veloituksetta, ei se termi " tuote" muutu muuksi. Ja siis jos palvelusta ei palvelun toteutuessa välittömästi makseta, ei palvelu muutu, ei sanana eikä sisällöltään.



Huh, tuli todella monta ikävää vastinetta mieleeni, mutta en alennu. En.



Kiitos, jos joku kuitenkin vastaisi myös asiallisesti. Haluan aivan oikeasti vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Yritetäänkö vielä?

Samalla otetaan teistä vanhemmista sekä koululaisesta dna-testi. Tämä tuli käyttöön jo 5 vuotta sitten pohjois-Espoossakin.



Palvelun taso on kattava. Kunta antaa jokaiselle perheelle läppärin, jossa on sipernopeat yhteydet sekä kuuma linja opetusministerille. Näin saatte aina antaa palautetta ylemmälle tasolle.



Opettajalla on kotonaan web-kamera, jotta pystytte kotona seuraamaan ettei hän tee mitään siveetöntä/sopimatonta/korjaa kokeita väärin. Hän on vannonut kansankynttilä-valan ja on siis vannonut elävänsä mallikelpoisesti, jotta uusista koululaisista ei kasva hörhöjä eikä adhd:tä.



Palvelun tasosta kertoo sekin, että saatte koulun alettua valita lapsenne ruokavalion, otatteko premium-ateriat vai hiilihydraatittomat.

Koulun liikuta tunneilla voitte valita osallistuuko lapsenne ammattilaistason urheiluvalmennukseen vai lenkkeileekö hän auton kyydissä.



Kysele vaan rohkesti tarkemmin mistä haluat, vastaan mielelläni.

Terv. pohjois-espoolainen, erittäin tyytyväinen koululaisetn äippä



Ps. ainut josta minä olen esittänyt kritiikkiä opetusministerille asti, on koulun span lattialaattojen sävy, saisi nimittäin olla astetta vaaleampi, jotta lastemme aistit rentoutuisivat kunnolla

tarkoituksenani on todella osallistua ainakin ensimmäisen syksyn aikana säännöllisen epäsäännöllisesti oppitunneille. Toivottavasi kukaan " ekaluokanope" ei ota siitä nokkiinsa. Mielestäni osallistuva vanhemmuus tarkoittaa myös konkreettisia tekoja!



ap

Vierailija:

Tyttäremme Jenna aloittaa ensi syksynä ensimmäisen luokan Pohjois-Espoolaisessa peruskoulussa. Ja ahdistaa niin kovasti, kun en tiedä mitä on tulossa :/ Osaatteko sanoa, millaista palvelua on nykypäivän kouluissa odotettavissa?

Käydäänkö vanhempien kanssa säännönmukaisesti yhteisiä keskusteluja lapsen ja perheen tilanteeseen sopivasta palvelutasosta? Vai kohdellaanko kaikkia tasapäisenä joukkona? Millainen on opettajien tavoitettavuus puhelimitse ja/tai sähköpostitse? Käyttäväthän opettajat tai muu koulunhenkilökunta pikaviestiohjelmia? En halua mitään web-kameravalvontaa kuitenkaan. Eihän se ole vielä yleistynyt alakouluissa?

Olen jo ollut yhteydessä tulevaan opettajaan ja käyn hänen kanssaan valmistelevan keskustelun vielä kevään aikana, olenkin kutsunut hänet meille iltapalalle - ajattelin että olisi mukava tutustua alusta alkaen henkilöhtaisesti. Mutta olisi tod. mukava kuulla teidän kommettejanne!

Oma esikoiseni menee kouluun vasta vuoden päästä syksyllä ja saman kaltaisia ajatuksia on myös minulla herännyt. Nykyään kun rummutetaan kovasti lapsien olevan persoonia ja jokaiseten tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan riittävällä jopa kiitettävällä tasolla. En tarkoita että opettajan yksin pitäisi tähän revetä, onhan luokkakootkin nykyään valtavia, mutta riittävästi avustajia luokkaan palvelisi varmasti jokaisen tarpeita... Mielestäni kodin ja koulun yhteistyön kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää että opettaja olis henkilökohtaisesti viikottain yhteydessä perheeseen. Tiedän että Vantaalla yläkouluissa on käytössä ohjelma josta reaaliaikaisesti pystyy seuraamaan oman lapsensa edesottamuksia, läsnäoloja yms. Jos alakoulussa ei käytössä vielä tätä palvelutasoa huimasti nostavaa _palvelua_ ole, ainon tehdä kaikkeni että se käyttöön otetaan.

Ja mielestäni vaikka opetuksesta ei suoraan makseta kouluille niin toki me jokainen veronmaksajina kannamme kekoon osamme.. Toivon saavani myös maksamilleni veroille vastinetta.

kuulostaa mielenkiintoiselta. Onkohan Espoossa sellainen käytössä? Voivatko vanhemmat keskustella sovelluksen välityksellä?



ap

Olen seurannut palstaa jo tovin uskaltamatta kirjoittaa tänne mitään. Nyt kuitenkin rohkaistuin. Heti kun joku on ilmeisen huolissaan itseään askarruttavasta asiasta kysyy niin eikös av-mammat, (termi johon olen useasti täällä törmännyt) ala keljuiksi. Toivoisin asiallisiin kysymyksiin asiallisia vastauksia tai rakentavaa kritiikkiä en vittuilua.

Olisi keksinyt vähän muuttaa tyyliään ja jättää tuon " tyttäreni Jenna" kohdan pois, niin ehkä joku olisi voinut mennä lankaan. Edes Espoossa ei ole niin hölmöjä vanhempia jotka ajattelisvat ap:n lailla oikeassa elämässä. Tai jos jostain syystä olisikin,niin johan heidät nauretaan sieltä koulusta ekana päivänä pois ja voitte olla varmoja että eniten kärsii tämä " jenna" .

Itse en kyllä käytä kodin kanssa käytävästä yhteistyöstä termiä " palvelu" , sillä opettajan ja vanhemman suhteessa on kyse enemmänkin kasvatuskumppanuuden jakamisesta.



Vastaan suorastaan herttaiseen aloitukseen tässä sekä ekaluokkalaisen äidin että yläkoulun opettajan ominaisuudessa.



Käydäänkö vanhempien kanssa säännönmukaisesti yhteisiä keskusteluja lapsen ja perheen tilanteeseen sopivasta palvelutasosta?



Oman ekaluokkalaiseni opettajan kanssa on ollut tämän vuoden aikana yksi keskustelu, joka sujui oikein mukavassa hengessä lapsen kouluun liittyviä vahvuuksia ja kehittämishaasteita pohdiskellen. Luokanvalvojana pyrin tapaamaan vanhemmat kerran vuodessa ja sen lisäksi kaikilla koulumme oppilaiden vanhemmilla on mahdollisuus tavata opettajia tarpeen mukaan. Erityisoppilaiden vanhemien kanssa palavereja on useamminkin.





Vai kohdellaanko kaikkia tasapäisenä joukkona?



Kyllä minulle jokainen oppilas on yksilö, mutta vanhemien tarpeita en kyllä pyri ottamaan huomioon sen kummemmin.



Millainen on opettajien tavoitettavuus puhelimitse ja/tai sähköpostitse?



Lapseni opettajan tavoittaa hyvin sähköpostitse mutta puhelimitse huonosti. Sama homma on itseni suhteen. Vastaan kyllä soittopyyntöihin mahdollisimman pian mutta omaa kännykkänumeroani en ole antanut eikä sitä kukaan ole pyytänyt.



Käyttäväthän opettajat tai muu koulunhenkilökunta pikaviestiohjelmia?



Lapseni koulussa eivät käytä. Omassa koulussani on pikaviestiohjelma käytössä. Opettajat kyllä katsovat sitä joka tunnin alussa, sillä poissaolot merkitään samaan järjestelmään. Ongelma on lähinnä se, että monet vanhemmat eivät tajua, että pikaviestien lähettäminen on näppärä tapa olla yhteydessä opettajiin.



En halua mitään web-kameravalvontaa kuitenkaan. Eihän se ole vielä yleistynyt alakouluissa?



Ei tietääkseni. Meidän koulussa on kyllä kameravalvonta, mutta ei onneksi mitään web-kameraa :)



Olen jo ollut yhteydessä tulevaan opettajaan ja käyn hänen kanssaan valmistelevan keskustelun vielä kevään aikana, olenkin kutsunut hänet meille iltapalalle - ajattelin että olisi mukava tutustua alusta alkaen henkilöhtaisesti. Mutta olisi tod. mukava kuulla teidän kommettejanne!



Kuulostaa steiner-koululta, että ope käy kotona mutta mikäs siinä. Tulisin kyllä jos pyydettäisiin.

En toki saisi pahoittaa mieltäni typeristä vastauksista, mutta jotenkin tämä on minulle niin tärkeä asia.



Koulumme ei ole steinerkoulu, mutta nyt ymmärrän miksi ope oli kovin hämmästynyt kutsustani... Luulin vain, että olen kovin ajoissa liikkeellä.



ap

aivan koulun vieressä. Halusi myös nähdä samalla vastasyntyneet kaksosemme :-) Muuten emme olleet paljoakaan tekemisissä, noita vanhempain vartteja pidettiin pari kertaa lukuvuoden aikana. Lapsella meni koulussa oikein hyvin, mitään huolia tms. ei ollut.

Nyt kun yksi lapsistamme on erityisluokalla, olemme open kanssa tiiviimmin yhteydessä mm. Wilman (pikaviestisysteemi?) välityksellä, lisäksi käytössä on perinteiset reissuvihkot ja tekstiviestit, ope on antanut kaikille oppilaidensa vanhemmille kännykkänumeronsa.

Näen opea kerran viikossa koululla, kun haen tyttäreni toimintaterapiaan, siinä tulee sitten samalla vaihdettua kuulumisia puolin ja toisin. Hyvin on yhteistyö sujunut, sitä on ollut ihan sopivassa määrin.

Itse en haluaisi osallistua lapseni koulunkäyntiin esim. oppitunteja seuraamalla, sillä se olisi minun lapseni mielestä varmaan tosi ahdistavaa saati noloa. Annan lapselleni mieluusti opiskelurauhan ja luotan hänen omaan kykyynsä oppia ja edetä omaan tahtiinsa. Lisäksi haluan hänen oppivan omatoimiseksi ja itsenäiseksi yksilöksi, jota ei äidin tarvitse olla paapomassa ja vahtimassa koko aikaa. Luotan myös opettajien ammattitaitoon eikä tulisi mieleenikään puuttua heidän työhönsä, josta en itse tiedä mitään kun en ole siihen koulutusta saanut.