G: Mistä olet katkera, etkä ole päässyt ikävän asian yli?

Itselläni (aloitin jo ketjun, voiko tästä parantua ja kiinnostaisi vielä tietää, mistä kaikista asioista te muut olette katkeroituneet) on syynä liika kiltteys ja ujous. Annoin kohdella itseäni vuosia huonosti. Nyt olen vihdoin tajunnut tämän, lukenut, perehtynyt asiaan, itkenyt ja ollut surullinen ja vihainen. Olen syytellyt mielessäni kaikkia ihmisiä, kunnes olen tajunnut, ettei tämä ole kenenkään vika. Ja oma vika yhtä paljon kuin kaikkien muiden. Mitäs jäin tilanteeseen, mitäs en saanut suutani auki, mitäs olin niin samperin vätys, mitäs ajattelin että minun pitää yrittää pitää asiat kasassa, luoda tietty mielikuva, siirtää vastuu omasta hyvinvoinnistani ihmiselle, joka ei pysty pitämään edes itsestään huolta. Katkeruus johtuu siitä, että harmittelen sitä, että tuhlasin elämäni tähän ja voin huonosti. Miksi en vaan riuhtaissut itseäni irti, vaan kuten kaikki minulle sanoivat olet niin sitkeä ja jääräpäinen, että selviät aina niin itsekin uskoin tuon. Paskax100000! Tuhlasin toistakymmentä vuotta ainoasta elämästäni ihan omasta halustani. Miten joku voi olla niin tyhmä? Kun tämän tajusin, ajattelin, että mitä väliä tällä lopullakaan enää on. Nyt olen siitä ajatuksesta päässyt. Nyt vaan katselen elettyä elämääni ja mietin, että annoin siis tämän kaiken vain tapahtua URPO! Kommentoikaa, neuvokaa, kertokaa omia tarinoitanne, kysykää lisää, mitä vaan, olisi mukava jakaa ajatuksia tästä aiheesta.