Olen huono vaimo
Minä olen lujatahtoinen, ja mieheni periksi antava.
Minä päätän meillä kaiken; minun ja mieheni sisustusmaku eroaa toisistaan ku yö ja päivä, mutta asuntomme on sisustettu juuri minun makuni mukaan; Minä halusin kanin, meille tuli kani; minä halusin koiran, meille tuli koira; minä päätän meillä kaiken, vaikka mies olisikin erimieltä.
Yleensä miehestä ei saa edes kunnolla mielipiteitä irti, koska hän on sellainen " ihan sama, päätä sä kun rakastan sua" -tyyppi, mutta sillon harvoin kun sanoo jonkun mielipiteen, ei osaa pistää minulle vastaan kuitenkaan, ja minä käytän tätä hekistelemättä hyväksi. Meillä on kaikki, mitä olen halunnut, vaikka mis ei olisikaan halunnut, mutta ei mitään, mitä mieheni olisi halunnut, mutta minä en.
Nyt on ruvennut tuntuun tosi pahalta.
Mies ei enää edes sano mitään mielipiteitään, edes joskus, niinkun ennen, on varmaan huomannut, ettei ole mitään hyötyä sanoa.
Miten saan mieheni kertomaan mielipiteitä, ja miten opettelen itse antamaan niille tilaa?
Kommentit (10)
Jos kysyy niin sanot jotain ympäripyöreää, että tavallinen kyllähän sä tiedät. Ja kun mies tulee hankkimansa jutun kanssa et sitten arvostele yhtään vaikka olisi mielestäsi hirvein juttu maailmassa. Vähän ajan kuluttua olet tottunut siihen ihan samalla lailla kuin miehesikin on joutunut tottumaan sinun valintoihisi.
tekemään päätöstä MUTTA et myöskään itse ota kantaa. Vähitellen hän oppii.
miehellesi, ja sanoa kuinka olet pahoillasi käytöksestäsi ymsyms
Monta kertaa olen yrittänyt asiasta puhua, mutta hän on sitä mieltä, että kaikki on hyvin näin, ja että hän tykkää kun mä saan mitä halun kun rakastaa mua ym.
ap
En edes toisen itsepäisen kanssa tulisi ikinä toimeen (muistan ne ajat kun vielä asuin kotona ja minä ja äitini molemmat olimme aina niinoikeassa ym)
ap
Keskustele asioista ihan vapaasti äläkä tivaa heti jotain ehdotonta vastausta mieheltäsi. Jospa pikku hiljaa rohkaistuisi sanomaan taas mielipiteensä.
Mielestäni molempien pitää pystyä keskustelemaan ja päättämään aisioista tasavertaisesti. Toisen mielipiteitä ei kannata ikinä mollata tai väheksyä.
Muista että Mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sen kääntää ;-)
ehkä se ei vaan jaksa vaivata päätään jollain tollaisilla päätöksillä, jos tietää, että pysyt tyytyväisenä. Ilmeisesti olet tehnyt hyviä päätöksiä. Ja ehkä se töissä jotain päättää.
Olet ottanut itelles " Mulle ihan sama" -nahjuksen.
Jatkakaa samaan malliin.
Ei vastuu ole yksin sun. Mun mielestä se että sä olet ruvennut miettimään tuollaisia liittyy johonkin sussa itsessäsi. Vaikka mies oliskin tyytyväinen- sä haluaisit itse muuttua ja löytää uusia puolia itsessäsi. Ja sehän avais varmaan miehessäkin jotain uutta. Ehkä haluaisit olla herkempi ja tarvitsevampi mutta olet tottunut rooliis ja mies siihen että pääsee helpolla kun sä hoidat hänenkin elämän. Tästä on oma kokemus.
Musta tuo on hyvä tilanne; sä haluat kasvaa ja olet itse katsonut peiliin. Mikä ei ole tälläkään palstalla tavallinen taito. . Miehelle muutos voi olla inhottavaa koska senkin on sitten pakko muuttua, jotta suhde vois jatkua.
Mun mielestä sun kannattaa rauhassa kuullostella omia ajatuksiasi ja niiden mukaan alkaa vaan toimia toisin. Esimerkiksi annat miehelle tilaa vaikkei hän välttämättä sitä ensin haluaisikaan. Jos hän edelleen on passiivinen niin sitten hänellä on ongelma joka on hänen itsensä ratkaistava.
Eikös ennen sanottu jotain että naiset sortuu vahvuuttaan ja miehet heikkouttaan- eli tuo liika vastuunotto on sulle pahaksi. Opettele tuntemaan tarpeitasi ja pyytämään mieheltä apua nimenomaan naisena- ehkä siitä miehistyy..
Älä itseäs soimaa, siitä ei oo hyötyä.
Sinullahan tässä on selvästi ongelma, joten sinun täytyy itse tehdä itsellesi jotain. Ei noin voi käyttäytyä ketään kohtaan.
2