Päiväkodin aloitus 1v2kk? Omakohtaisia kokemusta?

tuon ikäisenä, itkeskeli paljon. Toinen lapsi sai olla kotona 4 vuotiaaksi ja kolmannen vein 2 vuotiaana. Nuorimmainen on toisen luonteinen ja ei itkeskellyt hoidossa. Paljon varmasti auttoi kun sisaruksia oli samassa hoitopaikassa. Mutta nyt " viisaampana" olen katunut sitä että kiirehdin esikoiselta töihin :(.

ja ollut siellä noin kuukauden lyhyitä päiviä. " Kirjan mukaan" on mennyt, eli itksekelee vaihtelevasti jäädessä ja rauhoittuu sitten. Hyvin on syönyt ja leikkinyt. Suosittelen muuten kirjaa " Pienet päivähoidossa" . Sain siitä itse hyviä ajatuksia ja tukea.

kaksi päivää (välillä tietty kotona :) kun päädyin - onneksi - siihen, että opiskelut saavat odottaa ja hoidan lasta pidempään kotona. meni lopulta päiväkotiin 3-vuotiaana, silloin ei ollut mitään ongelmia vaan viihtyi ihan hyvin. Tosin olisi kai ehkä 1-vuotiaanakin sopeutunut, äidistä vain tuntui niin pahalta.

hoitoon tuon ikäisenä, mutta ei tarhaan vaan isoäidille!

Olen kuullut että muitakin lapsia on mennyt mummolaan hoitoon kun äiti on mennyt töihin. Jotkut mummot ovat ottaneet vuorotteluvapaata töistä. Meidän mummo taas on jo valmiiksi eläkkeellä.

Lapsi on jo ollut mummolassa usein, minun kanssani, mutta myös kahdestaan mummon kanssa, ja mielellään jää ja tykkää mummon kanssa olla.

Tietysti pitkät päivät mietityttävät, mutta ihan täyspitkää hoitopäivää ei ole. Vaan 9-16.

Pitkä se on sekin tietysti, mutta lohduttaudun sillä että on sentään mummolassa. Eikä itkeskele, koska tykkää mummosta eikä vierasta yhtään. On nähnyt mummoa pari kertaa viikossa ihan vastasyntyneestä saakka.

Vieraalle viedään hoitoon aikaisintaan 3-vuotiaana. Tai sitten jos tulee vielä sisarus, sitten tulee taas kotiin äidin ja vauvan luo. Mutta aika näyttää.

2 päivää meni tosi huonosti (ei syönyt, itkeskeli päivän mittaan, meni ovelle ja olisi halunnut pois...), sitten alkoi käänne parempaan. Jäi vielä itkemään aamulla, mutta itku loppui jonkun ajan kuluttua. Päivällä ei enää itkeskellyt, ellei nähnyt ulko-oven avautuvan, luuli että pääsee pois... Ulkoillessa vaan oli hyvällä tuulella, koska se on lapsen lempitouhua!



Parin viikon päästä aamuitkutkin loppui ja samoin itkut päivällä. Oli oma aurinkoinen itsensä hoidossa, leimautui hoitajiin. Nyt 1v5kk ikää ja päiväkodissa sijainen, ei tykkää yhtään tästä järjestelystä ja on itkenyt ne aamut kun sijainen on vastaanottamassa. Mutta muuttuu iloiseksi kun tuttu hoitaja tulee vuoroon ja hakee sen tunnin ajan turvaa tutuista lapsista. Lapsi on muutenkin tosi hitaasti lämpeävä uusille ihmisille, ollut aina sellainen äidin pieni sylivauva, vaikka motorisesti onkin tosi kehittynyt.



Sairastelua on ollut niin, että tammikuun alusta lähtien yhteensä 6 päivää on ollut pois hoidosta. Muuten on 4 päivän hoitoviikot.

Muistuttaisin myös, että olleellisia tekijöitä ovat myös hoitopäivän pituus ja hoidon laatu eli se, miten lapsen ikävään pystytään hoiodssa vastaamaan. Totutteluvaihe (pehmeä lasku) kannattaa myös järjestää kunnolla.

hyvin. Ei itkenyt yhtenäkään aamuna, söi hyvin ja nukkui päiväunet paremmin kuin kotona. Oli isompien lasten silmäterä ja nautti selvästi saamastaan huomiosta. Nyt päivähoitouraa takana jo 3,5 vuotta ja yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne aamut, jolloin tyttö on jäänyt itkien hoitoon.

Uskon myös, että hoidon laadulla ja määrällä (meillä paljon vapaapäiviä ja lyhyitä päiviä) on suuri merkitys. Meillä lapsi itki viedessä pari ekaa viikkoa. Kuitenkaan näistäkään jo parin ekan päivän jälkeen itku loppui jo kun vanhempi oli ulko-ovella. Hoitajat ottivat lapsen syliin, aluksi kantoivat häntä pitkiäkin aikoja. Ehkä tällä hyvällä lapsen ikävään vastaamisella oli sitten se vaikutus, että muuten meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Lapsi oli alusta asti kotona oma itsensä ja enää ei aikoihin ole itkenyt hoitoon viedessä.

Olen monelta kuullut, että usein nämä pienet sopeutuvat paremmin mitä esim. 3-4v. Näin oli myös meillä, esikoinen lähes 4v hoidon aloitus oli paljon rankempaa.

Kun joudut noin pienen viemään hoitoon niin yritä löytää pätevä ja hyvä perhepäivähoitaja mielummin kuin päiväkoti. On itsellesikin henkisesti helpompaa jättää pikkuisesi yhden turvallisen aikuisen hoiviin joka raportoi sinulle päivän tapahtumat.

Jo tutustumispäivänä juoksi mun sylistä sinne leikkimään. Hoitajat ja kaikki rutiinit tuntu lapselle sopivan. Ei juuri itkeny mun perään. Joskus myöhemmin tuli muutaman viikon vaihe, et se vähä protestoi, mutta ei paha. Ja aina sillä oli ollut siellä mukavaa.



Tai sit se oli vaan kyllästyny kattelemaan mun naamaa päivät pitkät.

Tämä ei ole mikään hyökkäys ammattikuntaa kohtaan, joista varmasti suurin osa tekee työnsä hyvin. Minulla on itselläni todella huonoja muistoja perhepäivähoidosta, joten oma lapseni ei mene pph:lle jos en voi olla 100% varma millaista hoito siellä on. Ryhmäperhepäiväkoti voisi olla ok.

Ei ongelmia. Todella hyvin käyttäytyvä, raipas ja sosiaalinen 3-v nykyään.

Ja otettiin pehmeä lasku sinne, käytiin monesti tutustumassa ja äiti oli alkuun mukana. Ja nyt kun päivähoitoa takana 8kk, on tyttö jäänyt itkien hoitoon muistaakseni kolmesti. Sen sijaan tyttö vilkuttaa iloisesti aamulla äidille, kun isi lähtee viemään hoitoon.



Meillä siis hoidonaloitus mennyt erittäin hyvin, tärkeää on muistaa pitää oma reipas asenne hoidonaloitukeen, ettei omia huoliaan pieneen lapseen tartuta. Meillä ainakin niin ihana päiväkoti hoitajineen, että oikein hyvin mielin tytön sinne jätän.

Pieni tosiaan vaistoaa, jos äiti tai isä on ahdistunut hoitoon menosta ja pitää sitä pahana asiana.