Kaikki luokan tytöt pyydetään synttäreille paitsi yksi - voiko mitään tehdä?
Arnica:
Mä olen kuvitellut opettajan tehtävän olevan auttaa ammattitaitoisesti lasta oppimaan vuosikurssin asiat ja auttaa lapsia kasvamaan sosiaalisiksi yksilöiksi, jotka pärjäävät ryhmässä. Jos ongelmia syntyy ymmärtääkseni opettajan tehtävä on ohjata lapsi tukiopetukseen, kouluterveydenhoitajalle, koulupsykologille tai näiden puuttuessa muuhun sopivaan hoitoon tai ainakin kehottaa vanhempia järjestämään lapselleen hoitoa.
Ihan hyvin sanottu, Arnica, vaikkei se käytännössä ole ihan noin yksinkertaista ja mekaanista! Sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen opettaminen kouluissa mm. ryhmätöiden avulla on hirmuisen tärkeää. Tosin toisille oppilaille sos. taitojen oppiminen on työläämpää kuin toisille eri syistä johtuen. Usein aikuisen oma malli sekä koulussa ja kotona riittäisi aika pitkälle ja lapset oppisivat kuin vahingossa. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla pärjää yhteiskunnassa ja hallitaan omaa elämää aikuisena.
Usein vain on niin, että olemme sillä tavalla keskeneräisiä (me ihmiset), ettemme aina osaa asettua siihen toisen ihmisen asemaan keskustellessamme, emme tunnista toisen ihmisen vilpittömiäkään tarkoitusperiä, kun olemme jo valmiiksi epäluuloisia ja hyökkäysasemissa emmekä aina tunnista edes omia tunteitamme. Opettajan ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa nämä saavat aikaan väärinymmärrystä ja turhaa syyttelyä, josta osa pahoittaa mielensä pitkäksikin aikaa. Tämä luo kireän ja epäluuloisen ilmapiirin, joka ei juurikaan edistä oppilaan/lapsen kasvua ja kehitystä. Tämä pitkäksi venähtänyt keskustelu on siitä hyvä esimerkki.
Olen huomannut käytännössä, kuinka avoin luottamuksellinen vuorovaikutus luo parhaimmillaan sellaista kaikkien hyvinvointia edistävää lumipalloefektiä sekä koulussa että kotona ja toimii oppilaan/lapsen kasvua ja kehitystä edistävästi ja se on kuitenkin varmuudella vanhempien ja useimpien opettajien ykköstavoite. Hyvä vuorovaikutus vaatii kuitenkin luottamusta, toisen kunnioittamista, halua nöyrtyä ja toisen näkökulman todellista "näkemistä" ja ymmärtämistä puolin ja toisin. Lasten olisi kauhean tärkeää nähdä tänä avioerojen, piittamattomuuden ja juurettomuuden aikakautena, että kaksi tai useampi aikuista haluaa ja osaa toimia yhteistyössä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: ilman muuta opettajalta voi/pitää kysyä luokan sosiaalisista suhteista, jos se askarruttaa mieltä! Opettaja on kuitenkin avainasemassa suvaitsevan ilmapiirin luomisessa luokassa. Kysymyksesi oli avoin ja vilpitön, vastaukset olivat "piiloylimielisiä" ja holhoavan opastavia, jotka ärsyttävät useimpia lasten vanhempia.
On kuitenkin totta, että opettajat ovat jaksamisensa kanssa joskus kovilla koulu-uudistusten, paperinpyörityksen ja vanhempien ja kollegoiden odotusten ristipaineessa. Tässäkään opettajat eivät ole samalla viivalla; joidenkin työmäärä saattaa olla varsin kohtuullinen tai ainakin siedettävä, toisilla tilanne voi olla oikeasti kestämätön. Suurin osa opettajista on ns. kutsumusopettajia, jotka oikeasti haluavat auttaa oppilaitaan, koska kokevat sen työn tärkeäksi , merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
"Keskeneräinen erityisope"
Kommentit (34)
Jos syntymäpäiväkutsut jaetaan KOLULUPÄIVÄN aikana, se on myös koulun asia. Ja jos TOISTUVASTI jätetään sama lapsi kutsumatta, koulukiusaamisen kriteerit mielestäni täyttyvät ja tällöin myös koulun edustajien on otettava kantaa asiaan, he voivat esim. kieltää kutsujen jakamisen koulupäivän aikana. Mutta vanhemmatkin osaavat olla uskomattoman naiiveja lapsensa kanssa ja osallistuvat yhdessä lapsensa kanssa jonkun toisen lapsen kaltoinkohteluun tiedostamattaan(vai tidostaen...?). Enkä tarkoita nyt tällä sitä, että jokaisen on päästävä jokaisen syntymäpäiville, vaan jokaiselle lapsen itsetunnolle tekee hyvää olla kutsuttujen listalla ja tätä kautta tuntea kuuluvansa joukkoon! Me vanhemmat olemme vastuussa tästä, eivät yksin lapset!
En ollut koulussa avustajana. Mistäköhän sellaisen johtopäätöksen vedit. Sieltä syvältä, mistä muutkin mielipiteesi?
Taidan minäkin olla vähän tyhmä, koska oletin että kun joku kertoo seuranneensa opettajien työskentelyä _hyvin läheltä_, hän on joko toinen opettaja tai koulu(nkäynti)avustaja. Koulu- tai opintosihteerit, vahtimestarit, siistijät, keittiöhenkilökunta jne. eivät, ikävä kyllä, oppitunneilla juuri ehdi istuskella.
Dude, haiskahtaa siltä, että sulla on paha asennevamma. Kyllä mullakin on elämän varrella tullut vastaan surkeita myyjiä, onnettomia lääkäreitä tai huolimattomia siivoojia -ei silti tulisi mieleenikään mollata yleisellä keskustelupalstalla kenenkään duunia (ja siis vieläpä duunia jota ei ole koskaan itse tehnyt).
Mutta siihen varsinaiseen asiaan -seuraava uutinen liippaa läheltä tätä keskustelua:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1549659
KL.
Eikö samalla kielletä ryhmäkeskustelu elleivät kaikki ole paikalla. Eihän tässä ole mitään järkeä. jos koulu kieltää kutsujen/kirjeiden antamisen ENNEN KOULUPÄIVÄN ALKUA tai SEN PÄÄTTYMISEN JÄLKEEn. Kuulunee jo jokaisen perusoikeuksiin jakaa kutsuja kenelle haluaa.
Onko kahden lapsen keskustelu keskenään kolmannen syrjintää????
En nyt tuohon alkuperäiseen asiaan enää puutu, sitä näyttää olevan väännetty ihan tarpeeksi. Tosin en malta olla lisäämättä, että poikani järjesti luokkakaverinsa kanssa yhteiset synttärit, kutsulistalla kaikki luokan pojat ja meinasi käuydä meilläkin niin, että kaksi olisi jäänyt kutsumatta "kun ne ei pelaa futista". Meidän äitien päätöksellä nekin kaksi poikaa kutsuttiin, se oli päivän selvää. Olen allerginen syrjimiselle ja koitan kaikessa tekemisessäni ottaa huomioon toisten tunteet ja opettaa sellaista huomioonottavaa käytöstä pojallemmekin.
No niin, en malttanutkaan olla kommentoimatta.. ;)
SE VARSINAINEN ASIA: Meillä on nyt eka- ja tokaluokkien alussa, vanhempain illassa heti syksyllä kierrätetty paperilappusta luokassa, johon vanhemmat on merkinneet kotiosoitteensa, puhelimen ja sähköpostin. Meillä on luokassa ollut ihan selvää, että synttärikutsut toimitetaan aina kotiin postiluukkuun taikka sähköisesti, ettei ikäviä tilanteita syntyisi. Pikkuisena nuo asiat ovat niin kovin arkoja...ja tämä on keino opettaa huomioonottamista..
Tyttäreni luokalla on 10 tyttöä ja nyt tuli kolmannet synttärit, joihin on pyydetty kaikki muut tytöt paitsi omani. Tyttärelläni on kuitenkin luokassa monta hyvää kaveria (synttärit eivät ole olleet näiden bestisten) ja omasta mielestään leikkii kaikkien kanssa eikä riitoja tai kinoja kuulemma ole ollut.
Nämä kolmannet " sinä pääset ehkä ensi vuonna" synttärit tuntuvat jo omituisilta - miten tätä voisi alkaa selvittää? Olen jo jättänyt opettajalle soittopyynnön, mikäli hän voisi jollakin tavalla selventää tilannetta. Olisiko järkevää myös kysyä tämän viimeisimmän synttärisankarin äidiltä mistä tämä mahtaa johtua?
Olen hieman puulla päähän lyöty, tarhassa vastaavaa ongelmaa ei ollut, vaikka tyttöämme ei ihan jokaisen lapsen juhliin kutsuttukaan. Jollakin tavalla tämä vaikuttaa kiusaamiselta, mutta asiaan puuttuminen tuntuu hankalalta, omille synttäreillehän saa periaatteessa kutsua ketkä haluaa.
Ihan ensimmäisenä opettajana ajattelen tätä asiaa, että ei oikeastaan kuulu opettajan selvittää syytä asiaan. Sinun varmaan pitää soittaa suoraan tytön kotiin ja kysyä heiltä asiaa. Opettaja voi kertoa, kiusataanko lastasi / kiusaako hän yms., mutta oppilaiden synttärikutust eivät kuulu työnkuvaan, onneksi:)
Nämä ovat aika inhottavia ja arkaluontoisia asioita. Varsinkin tytöt osaavat olla hyvin julmia toisilleen. Siinä missä pojat tappelevat fyysisesti, tytöt kiusaavat henkisesti. Aika usein taustalla on yksi tyttö joka pomottaa muita ja ohjailee heidän valintojaan (tällainen asia saattaa selvitä open kanssa jutellessa). Mutta sinuna soittaisin suoraan kotiin ekana.
T: Ope, mutta myös äiti
Opettajana tippuisin varmaan tuolilta, jos joku äiti soittaisi ja tokaisisi: " Tyttäreni ei päässyt kaverin synttäreille, voitko selventää tilannetta?!"
Ajattelitkin varmaan esittää asian opettajalle hieman toisella tavalla, vai kuinka? Koska synttärikutsut eivät tosiaan opettajan työnkuvaan kuulu.
Itse ehkä varovasti kyselisin opettajalta ensin, että millaiset luokan keverisuhteet ovat, tapahtuuko jonkinasteista syrjintää jne. Sitten kertoisin mistä epäilyni syrjinnästä on saanut alkunsa.
Minä olen esittänyt oppilaille toiveen, ettei synttärikutsuja tuoda lainkaan kouluun, jos ei ole aikomusta kutsua kaikkia. Näin kukaan ei joudu kurjaan tilanteeseen koko luokan edessä, vaikka jälkeenpäin ehkä kuuleekin että toiset ovat olleet synttäreillä.
Tokihan sinä voit opettajalta kysäistä, onko hän koulussa huomannut tyttöäsi syrjittävän jotenkin. Synttärikutsut eivät niin sanotusti kuulu opettajan " työnkuvaan" kuten edellinen kirjoittaja kertoi, mutta kyllähän opettaja yleensä lasten väliset " kemiat" havaitsee. Kutsuja myös jaellaan luokassa ja juhlista puhutaan kovaan ääneen.
Se on totta myös, että pojat yleensä mittelevät enimmäkseen fyysisesti, vaikkakin myös henkisesti, mutta tytöt osaavat jo ensimmäisestä luokasta lähtien olla välillä hyvinkin julmia toisilleen ja nimenomaan henkisesti. En muista mainitsitko monennellako luokalla lapsesi on... Opettaja voi jonkin verran vaikuttaa hyvän yhteishengen luomiseen etenkin alkuopetuksessa, mutta valitettavasti niin tässä kuin monessa muussakin asiassa totuus on, että vahvemmat jyräävät...
Niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa on muistettava, että kaikkien kemiat eivät vain " natsaa" , vaikkakin toimeen on syytä opetella tulemaan. Pääasia kuitenkin on, että tytölläsi on ystäviä ja ehkä sieltä on myös odotettavissa syntymäpäiväkutsu tai pari. Kiusaamista ei mielestäni vielä voida mitata syntymäpäiväkutsujen määrällä. Vaikka tottakai se harmittaa kun kutsua ei tule. Aurinkoista kevättä!
vastaus oli " auki" niin pitkään koneella, että joku oli jo kerennyt väliin vastata. Joten hieman nyt toistin.. ;)
eli lahes kaikki muut luokalta (30 oppilaan luokassa) kutsutaan mutta ei poikaani. Silloin kun hanen lahikaverinsa synttareihin ei tullut kutsua niin kysyin suoraan kaverin aidilta. Han sanoi ettei hanen poikansa halunnut kutsua minun poikaani, mita mina vielakin ihmettelen koska he koulussa ovat aina yhdessa.
Oma kokemukseni on se etta aitien kesken on sisapiireja ja se kenet kutsutaan ei tule lapsen oikeiden ja todellisten kaverisuhteiden mukaan vaan sen mukaan minka lapsen aidin kanssa on kiva suhde. Tama on ikava tilanne eika oikein ratkaistavissa (jos joku loytaa ratkaisun niin olisin kiitollinen) ja todella hankalaa selittaa omalle lapselle kun han ihmettelee.
Itse soittaisin synttärisankarin äidille ja yrittäisin ystävällisesti selittää tilannetta. Aina äidit eivät huomaa mitä on meneillään. Valittettavasti on tietysti niitäkin, joiden mielestä lapset voivat päättää kenen kanssa leikkivät.
Minusta silloin puhutaan kiusaamisesta, jos yksi ja sama aina jätetään kutsumatta. Puhuisin myös asiasta opettajan kanssa, onko hän huomannut mitään erityistä.
omille synttareille saa kutsua kenet haluaa, mutta itse aitina kylla aina varmistan, etta kutsut jaetaan " reilusti" eli vain yhta ei jateta ulkopuolelle. Tosin meilla kutsut ovat aika usein rajoittuneet vain muutamaan parhaaseen kaveriin. Kyllahan se kutsuminen melkoista " politikointia" on. Parhaat kaverit tietysti, mutta sitten on naita perhetuttujen lapsia, jotka saavat kutsun enemman vanhempien ystavyyssuhteen perusteella. Lisaksi ei voi kutsua yhta poikaa, jos kaikki muut ovat tyttoja ja kaksosista on hankala kutsua vain toista... Kyllahan tuo tasapuolisuus on monimutkaista.
Jos epäilee muutenkin kiusaamista ja tytön syrjimistä, niin niistä kysyisin opettajalta. Hänellä voi olla parempi kuva koko luokan tyttöjen tilanteen osalta kokonaisuutena kuin jonkun vanhemmilla.
Synttärikutsuista kysyisin todella hienovaraisesti sankarin vanhemmilta. Itse tiedän useampia vanhempia jotka ovat laittaneet vain rajan kutsuttujen määrään ja lapset saavat itse päättää ketä kutsutaan. Eli pikemminkin voi olla ettei aikuiset ole oikein kartalla ja halua ottaa ohjailuvastuuta kutsutuista.
Itse väänsin viimeksi esikouluikäisen tyttöni kanssa siitä että ei voi jättää yhtä eskariryhmän tyttöä kutsumatta. Ei olisi halunnut kutsua tätä, mutta sovimme ettei yhtä jätetä ulkopuolelle. Mutta juhlan jälkeen olin melkein itsekin samaa mieltä että helpommalla olisi päästy jos tämä yksi olisi jätetty kutsumatta (tämä ei mitenkään viittaa teidän tapaukseen, mutta ymmärsin juhlien jälkeen tyttöäni tämän kaverin osalta- riehui sen verran isommassa joukossa).
Viimeksi myös kutsuimme tokaluokkalaisen pojan kaikki luokkakaverit ja poika itse totesi että oli liian kova meno ja levotonta. Ensi kerralla kutsutut jää varmasti vähempään. Myös pojan luokalla olisi jäänyt vain 1-2 poikaa kutsumatta, mutta taas keskusteltiin ettei se ole kivaa. Joko jää useampi pois tai kaikki kutsutaan. Ja juuri nämä muutamat lapset olivat niitä joiden kanssa poikamme ei oikein koskaan ole ja löydä mitään yhteistä.
Ja ensi vuonna mietin että en jaksa enää niin paljoa ohjailla lasten synttärikutsuja. Sen verran periaatteista pidän kiinni ettei 1jätetä kutsumatta, tämä varmaan johtaa siihen että kutsumatta jää sitten varmaankin se 2 luokalta... Mutta luulen tosiaan että moni vanhempi ei ohjaile noita kutsuja noin paljoa kuin itse teen.
itse opettajina haluavat ensisijaisesti viestiä että asia ei milllään tavoin kuulu heidän toimenkuvaansa !
Ei edes se että asioista voi ainakin keskustella - no, näiden vastaajien kanssa ilmeisesti todellakaan ei kannattaisi keskustella...
Sekä minä että toinen opettajahenkilö totesimme kylläkin kylmän viileästi, etteivät synttärikutsut kuulu opettajan toimenkuvaan. MUTTA molemmat myös annoimme ymmärtää, että kaveriasioista voi kysyä opettajalta.
Minä myös opastin ap:ta siitä miten hän voisi opettajaa lähestyä.
Kysymys onkin siitä miten asian opettajalle esittää ja millaisten asioiden olettaa olevan osa opettajan työtä. Moni tuntemani opettaja (itseni mukaan lukien) tekee kyllä hurjan määrän sellaistakin, joka ei kuulu opettajan työhön ja josta ei edes makseta palkkaa. Tämä tapahtuu ihan pyytämättäkin, mutta olisi opettajaa kunnioittavaa hieman pohtia millaisilla asioilla hänen päätänsä vaivaa ja miten asiansa esittää.
Kyllä on masentuminen osalla kovin herkässä, täytyy sanoa.
Eli ei ehkä ole aina niin helppo tavallisen vanhemman tietää mitä kuuluu opettajan " toimenkuvaan" , eli senkin voisi joskus viestiä kotiinpäin.
Itse olettaisin että rajaa vetäisi sen mukaan mitä tapahtuu koulussa ja mitä vapaa-aikana. Mutta jos synttäreiden kutsut jaetaan koulussa ja siitä keitä kutsutaan ja keitä ei spekuloidaan kouluaikana, niin sen osalta voi varmaan kysyä opettajaltakin että miten tähän suhtaudutaan kouluajalla. Sen verran taitaa kuulua opettajalle että voi pyytää vanhempia ettei synttärikutsuja jaeta koulussa, näin ainakin meidän opettajalta on tullut kotiin lappua. Syy oli niiden aiheuttaman mielipahan vuoksi (luultavasti joku vanhempi oli sitten ottanut yhteyttä).
tai jostain muualta kun kuvittelisin että ilman muuta alakoulun luokanopettajan kanssa asiasta PITÄISI EHDOTTOMASTI keskustella mieluummin hyvissä ajoin.
EIhän tässä YKSISTÄ synttärikutsuista ole ollenkaan kyseeikä varsinkaan synttärikutsuihin liittyvistä järjestelyistä, vaan alakoulun luokan sosiaalista suhteista, ryhmädynamiikasta ja sensellaisesta.
Onko tämä yksi lapsi luokassa jotenkin ulkopuolinen kun ei häntä ei ainoana ole peräkkäisille synttäreille kutsuttu ? Miltä tilanne näyttää sen aikuisen näkökulmasta joka on ryhmän kanssa viitenä päivänä viikossa ?
Ei ole nyt sen kummemmin tarkoitus kommentoida kenenkään kirjoituksia, mutta muistuttaisin siitä että myös me aikuiset olemme yksilöitä. Eli jokainen opettaja tekee työtään persoonallaan ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toisen mielestä hyväksyttävää. Saman koulun sisällekin mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa.. Toiset haluavat tehdä kotien kanssa mahdollisimman paljon yhteistyötä ja olla kuin yhtä suurta perhettä. Toiset taas pitävät selkeämpänä kun kotiasiat hoidetaan kodissa ja kouluasiat koulussa, mutta tottakai tällöinkin ns. pakolliset asiat hoidetaan kodin ja koulun välillä. Sitten on näitä kultaisen keskitien kannattajia...
Aina ei opettajan ja kodin ajatusmaailma kohtaa, mutta näissä tilanteissa pitäisi muistaa puolin ja toisin kuunnella myös sitä toista osapuolta. Ja ehkä olla valmis jopa muuntamaan omaa ajatusmaailmaansa, jos sillä on mahdollisuus saavuttaa jotain positiivista.
Minä en voi opettajana päättää, ketä sinä kutsut kotiisi lastesi synttäreille vai voinko?
Lapset eivät todellakaan jaa ainakaan minun luokassani synttärikutsuja vaan tekevät sen ihan omalla ajallaan ennen koulua tai sen jälkeen. En ole koskaan kieltänyt niin tekemästä, mutta ilmeisesti kotoa ohjeistettu niin. Pitääpä kysyä oppilailta ja vanhemmilta. En myöskään tiedä, ketä luokasta kutsuille osallistuu. Jutellaan kyllä syntymäpäivistä, juhlista, ohjelmasta, tarjoilusta jne., mutten koskaan kysy osallistujista. Mm ap:n aloittaman aiheen vuoksi. Jos joku vanhemmista soittaisi tällaisesta aiheesta, en valitettavasti pystyisi ottamaan kantaa. Syntymäpäivät ovat koulun ulkopuolista tekemistä, eikä minulla ole oikeutta puuttua niihin. Vaikka kuinka paljon haluaisin, että kaikki kutsutaan, en voi määrätä vanhempia tekemään niin. Ymmärrätkö sen? Voin kyllä laittaa oppilaat erityistarkkailuun ja seurata, missä mennään kaverisuhteiden osalta, kysellä myös muilta luokkaani opettavilta jne. Aina ei valitettavasti löydy syytä. Vanhemmathan viime kädessä päättävät ketä kutsutaan. vain he voivat vastata tällaisiin kysymyksiin.
Toivottavasti vastaukseni selvensi asiaa. En todellakaan suhtaudu oppilaisiini välinpitämättömästi. Mutta eihän sinunkaan pomo päätä sinun synttäreistä joten en minäkään päätä oppilaitteni vapaa-ajasta!
Taidat tosiaan olla vähän tyhmä! Mä en sanonut, eyttä opettajan pitäisi järkkäillä lasten synttärikutsuja, vaan olla tietoinen luokan dynamiikasta ja jos selvästi siinä on ongelmia, niin keskustella vanhempien kanssa, niin kuin AP oli ajatellut tehdä. Sinä taisit muunmuassa vaan ilmoittaa, että "ei voisi vähempää kiinnostaa"
En ollut koulussa avustajana. Mistäköhän sellaisen johtopäätöksen vedit. Sieltä syvältä, mistä muutkin mielipiteesi?